Syyssinfonia: 1918

1918: Venäjän tsaari perheineen surmattiin Jekaterinburgissa

Suvun tarina alkoi Vihtaniemellä 1900, kun Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat kunnan mökin asuttavakseen Juojärven kauniilla rannalla. Isä syntyi 1906 nuorimpana suureen sisarusparveen. Juho Taavetti, isän veli oli vaatturinopin käynyt. Osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Syntyperä koitui kohtaloksi torpparin pojalle. Hänet vangittiin kuoli 29 -vuotiaana nälän ja sairauden uuvuttamana palattuaan vankilasta 1918.

Tiedän sohaisseeni herhiläispesään, kun palasin vanhempieni kotonahoitajaksi 1991 syntymäkuntaani 50 vaikenemisvuoden jälkeen. Kaikki tapahtumat viittasivat tuohon vaiettuun häpeään ja minut leimattiin syylliseksi koko maailmaa heilauttaneeseen vuoteen 1918.

Venäjän tsaariperheen surma on historian kertausta, jota ei käsitelty oppikoulussa historian tunneilla. Oli paljon vaiettua historiaa ja yksi valhe valkoisena totuutena.

En tuntenut syyllisyytä silloin enkä tunne nytkään. Hankin sedälleni nimellisen muistolaatan isovanhempieni hautakiveen muistuttamaan, onko suvussa kuoltu turhaan. Ovatko vanhempani eläneet turhaan tiettömän taipaleen takana hankkien toimeentulonsa kovalla työllä luontaistaloudessa ilman mukavuuksia. Ymmärrän valkoisen valheen taakse kätkeytyvän vallankäytön, jota puoluepolitiikaksi nimitetään tänä päivänä. Kukaan ei hoida enää yhteisiä maan asioita. Kaikki ovat ottamassa osansa ja lupaavat kuoltua taivasosuuksia ja havuseppeleitä haudalle sotaan osallistumisesta.

Vanhempani olivat siirtyneet kirkonkylään lähelle palveluja. Kunnanlääkärillä oli muuta mielessä pyydettynä puhujana eläkeläisten juhlissa. Isäni kertoi puolijumalan juhlapuheessaan julistaneen.
- Tulevat tänne istuskelemaan vanhustetentalojen pihamaille kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä entisissä oloissaan ja ----, sitä hän ei sanonut silloin ääneen. Luin sen isäni vaikerruksena tyhjänpäiväisen syöpäleikkauksen jälkitarkastuskäynnistä.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä.
- Lääkärin naimiset eivät kuulu lääkärin toimen hoitamiseen. Minä tulen mukaan, kun seuraavan kerran tarvitaan lääkäriapua.
Nämä puolijumalat kristittyinä pappeina silloin ja tänään poliitikkoina tyhjentävät kirkkoja saarnoillaan.

Niin kuluivat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet isän hoitajana. Niistä kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Valta vaihtui tasavallassa 6.2.2000. Saatiin naispresidentti. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Omalla kohdalla elämä jatkuu jo 13. kesää tuosta ajasta kaukana kaikesta. Luulin asioiden olevan hoidossa, mutta kattia kanssa. Kaikki ovat osilla selvässä perinnönjaossa ja vanhempien työn realisoimisessa. Ei ole päätä eikä häntää kenenkään toimissa, ei kunnissa eikä valtiossa EU:sta puhumattakaan. Suunnittelevatko sijoittajat "tsaariperheen" surmaamista, onhan jokainen oman elämänsä sankari?

Kaikkein pahinta on Suomi-neidon kohtalo. Olemmeko jäämässä kielivähemmistöksi autioituvalle maaseudulle, kun isänmaan kohtaloa järjestellään uudelleen osana Stubbin liittovaltiota. Vuoden 1918 tapahtumat toistuvat ja viedään loppuun Tiekarttana Länsirannalla.

Innostuin PHNetin nurkkauutisesta, joka aukesi linkkinä wikipediaan. Näitä mahdollisuuksia lukea enemmän kuin rehtorin vuosilukumuistista historian tunneilla ei ollut sodan jälkeen oppikoulussa. Mitään omia asioita ei voinut pitää ominaan. Jopa pankkikirjakin päivällä puvuntaskusta joutui varkaan käsiin. Tyhjensi tilin rahoista ja palautti puvun taskuun. Poliisi opetti kuulustelussa uhriksi joutunutta.
- Sinulta saa ottaa, kun et osaa pitää kiinni rahoistasi. Näiden rosvojen kanssa eletään tänä päivänä valtiovallan suojeluksessa.

Mitään uutta ei ole auringon alla. Jokaisella suvulla on tarinansa, vaikka jäsenmaksut menevätkin parempien sukujen tutkimiseen. Sukua ja vanhempiani en voinut valita. Vai valitsivatko vanhempani minut muistamaan, mitä meille on tapahtumassa. Otan selvää, kuka vastasi yölliseen lopettamispyyntöön.
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin eikä ole lopettanut vielä tähän päivään mennessä.

PS. Aloitin aamulla kahdeksan kieppeillä pikaisesti silmäillä netin anti. Vuosi 1918 puhuttelee. On aika kirjoittaa muistiin lyhyesti päätapahtumat viime vuosisadalta. Blogger on vastahakoinen, mikään ei onnistu. Lyhyesti vaihdetaan tiistain viikkokuulumiset puhelimitse ja jatkan uudella postauksella.
Havahdun kellon rientämiseen, enkä ole vielä syönyt kuin aamupalan ja klo on jo 16.00. Lounasaika on loppunut, liekö jo päivällisen aika. Tunti sydämen asialla syödessä. En ihmettele yhtään, kuinka kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa. Kirjan kirjoittaminen vie vuosia. Minulta kysytään.
- Miten saat aikasi kulumaan? Illalla laulan Allsång på Skansen nuoressa, iloisessa joukossa korupoikien kanssa. Seinäjoella jorataan vuodesta vuoteen kuninkaallisina. Tasavallassa kuningas voi tehdä mitä tahtoo eikä joraa urpilaisittain.