Jo meni vaikeeks

- Huora tänne, huuteli väärällä jalalla noussut lääkäri hoitajaa potilaan luokse vuodeosastolla. Siitä kertoi kotikäynnille tullut sairaanhoitaja työpaikkansa ilmapiiristä. En olisi halunnut kuulla nimittelyä, mutta pakkohan se on kuulla vaikka mitä.  Lääkärin yksityisasiat olivat kylällä kaikkien tiedossa.  Meille hän oli vain lääkäri palveluammatissaan. 
Oli jo parempi päivä. Lääkäri oli vihitty nuoren, uskovaisen kotisairaanhoitajan kanssa. Isällä oli syöpäleikkauksen jälkitarkastuskäynti ilman toivottua tulosta.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä, sai isä vaivoin sanotuksi tultuaan tyhjin toimin kotiin.

- Hieroja on kuin katuhuora, tervehti kansanedustaja Lahden kadulla keväisenä aamuna. Olin menossa terveyskeskukseen, hän sairauslomalla elinsiirron jälkeen.  Meillä jokaisella on sairauskertomuksemme. Tehtäväni ei ole levitellä kenenkään minulle uskottuja tietoja. Jokainen kertoo ne lööpeissä suurenneltuna ihan itse naistenlehtien kansissa kokovartalokuvilla.

Omat oireet ovat palanneet. Hakiessani apua lääkäriltä sain vastauksen.
- Ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta punkinpuremaa. Menen toiselle lääkärille, saan saman vastauksen. Saan Ruotsista sairaanhoitajan kautta lääkärin nimen, joka on hoitanut tuloksellisesti punkinpureman seurauksia. 
En pitänyt kiireellisenä varata aikaa itselleni. Syödyt lääkkeet toivat uusia oireita ja sitten sotkeudun omiin jalkoihin. Pääsin vaivoin ylös lattialta ja totesin, ettei luita ollut poikki. Soitin lääkärikeskuksen ajanvaraukseen ja sain ajan heinäkuun lopulle. Mukana pitäisi olla sairauskertomustiedot uudelle lääkärille mennessä. Eilen olin niitä noutamassa terveyskeskuksesta. Liekö ollut kesätuuraaja palvelupisteessä, kun hän ei löytänyt koneelta tietoja. Sain keskussairaalan ja kaupunginsairaalan arkistoon puhelinnumerot. Pitäisi olla kirjallinen pyyntö. 

Tulen hoippuen kotiin ja sulattelen asiaa. Sairaahoitaja kertoi tilanneensa uuden asukkaan potilastiedot ja koko nivaska oli tullut yhdellä soitolla. Kuinka se meillä voi olla niin monen mutkan takana? Terveyskeskuksen ja sairaalan välillä ei ole yhteensopivat tietoverkot. Jokainen puuhastelee omilla virityksillä.

Eilisen kävelyreissun jälkeen olen aivan loppu. Vaille kahdeksan terästän kuuloani. On aamuhartauden aika. Kuuntelen sen kaikessa rauhassa. Se puhuttelee minua. 
- Jo meni vaikeeks, on voitettavissa.

Dosentti Kari Latvus, Järvenpää. Virsi 447:1-3. "Kristus, valo maailman". Vokaaliyhtye Cetus Noster laulaa. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.7 18.07.2013 06.15

Aamukahvin jälkeen soitan arkistoon ja saan oikeat osoitteet. Sähköisestä palvelusta katson mallia kirjalliseen pyyntöön. Kävelen lähellä olevaan kaupunginsairaalaan ja lähetän kirjeen kauempana olevaan keskussairaalaan saadakseni minua koskevat potilaspaperit. Katugalluppi tietää pienen ihmisen asiat parhaiten, mutta niillä on vain taipumus paisua mahdottomuuksiin. Niitä en käy oikomaan. Sanoihan huoraksi kutsuttu sairaanhoitaja selän takana.
- Tämä potilas hoitaa verenpaineensa itse. Minusta on tullut vaikea potilas ja vaikea omaishoitaja hiertävänä kivenä systeemissä, jonka ei halutakaan toimivan. 

Kuntauudistuksella ja sotepalvelujen  järjestämisellä ei mitään ratkaista. Jos se rahalla olisi ollut ratkaistavissa, se olisi jo tehty. Nyt on kyse niukkuuden jakamisesta ei rahanpuutteesta vaan järjenköyhyydestä. Loppulauseessa on totuus. 
- Säästämme pankkiasiakkaiden, veronmaksajien ja eläkeläisten rahoja. Valtion nimissä syyllistetään meidät, jotka olemme hoitaneet omat asiamme parhaaksi katsomallamme tavalla.