"Viimeinen tsaariperhe kruununperijä Alekseita ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta haudattiin kirkkoon vuonna 1998. Heidät haudattiin yhteishautaan, koska perheenjäsenten hautapaikaksi tarkoitettu kappeli kirkon itäpuolella oli paitsi keskeneräinen myös restauroinnin alaisena. Sovinnollisen joskin venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin."
Vanha ruumishuone kirkon alapihalta oli siirretty pois yksityiskäyttöön. Ihan puistattaa, kuinka monen vainajan väliaikainen varastopaikka oli ollut hirsiaittaa muistuttava ruumishuone. Muistan kohtaamisen tuon rakennuksen sijoilla. Vaimonsa lampeen työntänyt mies puhutteli naisen tarpeessaan. Turha vaiva, en tulisi hänelle missään vaiheessa pitämään seuraa.
- No, saahan sitä kysyä.
Uusi rakennus sosiaalitiloineen ja kylmäkaappeinen oli kohonnut uuden sisäänkäynnin varrelle. Jatkoin matkaa potkurilla hautausmaalle. Vasemmalle jäi punaisina mestattujen haudat ja muistomerkki. Tuohon riviin minäkin haluaisin tulla haudatuksi. Ajatus kulki mukana aina Hilma-tädin unohdetulle haudalle asti. Siinä oli tädin miehelle, piispa-Otolle varattuna hautapaikka. Kun täti kuoli saamatta apua kohtaukseensa, uskonsisaret veivät saarnamiehen mukanaan ja hoitelivat hänen hautaamisensa. Tädin vierrelläkin olisi hautapaikka tarvitsevalle.
Sotasurma -projektin jälkeen mestatut saivat uudelleen siunaamisen siunattuun maahan. Lähisukulaiset saivat kutsun tulla piispan suorittamaan tilaisuuteen. He eivät halunneet näyttäytyä tilaisuudessa, olihan isoisän mestaamisen muisto siirtynyt syntymättättömän pojan kautta hänen lapsiinsa. Lapset kärsivät isän puhumattomuudesta ja vaihtoivat leiriä menestyneisiin toiselle laidalle. Eivät halunneet tunnustaa, ettei syntyperästä voi luopua, vaikka isoisä menetti henkensä. Raskaana oleva vaimo vaikersi nuoren miehensä kohtaloa.
- Tapetaan akkakin, jos ei lakkaa ruikuttamasta. Hän lakkasi, säästi oman ja syntymättömän hengen.
Lähihistoria on vielä muistissa, mutta kuka siitä haluaa puhua. Muistinsa menettäneet puhuvat vain omaa tärkeyttään ja puhukoot. Kuntalaiset puhuvat muunnettua totuutta omaan pussiinsa ja yrittävät uskotella enemmistöpäätöksillä, että näin maailma mataa edelleen heidän omistajaohjauksessaan.
17.7.2013 Muistojen bulevardi.Taube: Sjösalavals (Sven-Bertil Taube).
Hautapaikan hakeminen loppui, kun isä halusi tyttärensä tuhkauurnan laskea omalle hautausmaalle. Leski olisi jättänyt sisaremme seurakunnan haudattavaksi kutsumatta ketään siunaustilaisuuteen. Lesken typerrytti perintöshokki. Nyt se asia on loppuun käsitelty kuin tsaarinperheen uudelleen hautaaminen. Äidin arkun päällä on 8 tuhkauurnan paikkaa. Olen esittänyt toivomuksen tulla haudataksi synytymäkuntani hautausmaalle.
17.7.2013 Brysselin kone. EU:n vasemmistoryhmä integraatiokehityksen kuohuissa.
Keskustelussa ollaan menossa liittovaltioon eikä sitä kehitystä voi muuttaa. Minulle riittää tälle päivälle.
1997: Sisaren nimi vanhempien hautakivessä.
2000: Isälle en pyytänyt havuseppelettä kuoltua haudalle.
2008: Muistolaatta isovanhempien hautakivessä, Juho Taavetti.
Täällä Pohjantähden alla historia toistaa itseään.
Täällä Pohjantähden alla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti