Etälamautin

Tänään puolimatkassa varmuuden vuoksi. Sydämestä tuntuu pahalta, mutta tunne helpottaa. Lääkitsemällä minulle on aiheutettu sivuääni karotukseen. 
Emakkosikalan possut pääsivät keväällä ulos. Voi sitä puttepossujen riemua. Paransivat kuin sika juoksua porttien avauduttua. Emännät seuraavat silmä tarkkana possujen vapaudenkaipuuta. Sitten yksi possuista tuupertuu maahan, toinen ja kolmas. Eläinlääkäri tulee, toteaa possut kuolleeksi. Varotoimena rokottaa loput possut vitamiinipistoksella, että emännille jäisi työtuloksesta vähän vaivanpalkaa joulumyynnissä. Sydän ei kestä liian suuria huippuja hyvässä eikä pahassa.

Oikeastaan heidän tehtävänsä oli luovuttaa possut kasvatettavaksi sijaisperheisiin. Toista on lähteä ydinperheestä maailmalle. Lapsettomat naiset maalaavat piruja seinälle, että huonosti käy, tekipä niin tai näin. Elämä on hyvää tai vähemmän hyvää, mutta sitä en tarvitse punnita terapiassa kenenkään k(m)ielipuolen kanssa. 

Lääkäripalvelut ovat hakusessa. Siitä tämä puolimatkan tarkoitus. Huomenna toinen puoli matkasta enkä tiedä, onko se päätepiste vai välietappi ennen seuraavaa kohdetta.

Äitini hakeutui yksityiselle lääkärille verenpaineen takia. Lääkitykseen tuli muutoksia ja jatkohoitoon omalle terveysasemalle. Lääkäri tutkii paperit ja toteaa.
- Sitä kun luulee elävänsä ikuisesti. Näistä lääkärien kommenteista olen saanut tarpeekseni. Viimeisen tuomion tuntua saan kokea ennen tuota päivää. He vastaavat sanomisistaan sitten viimeisenä päivänä.

Tähän asti, ei edemmäs, on minun ylpeitten aaltojeni raja. Paljon on parannettavaa yhteiskunnassa, jotta tästä selvitään kunnissa ja sotessa. Jokainen on hämmennellyt soppaa oman mielensä mukaan. Nyt on sopan syömisen aika. Kaikki eivät halua kotiruokaa vaan lähtevät kiertämään mieroa kuin ensimmäinen muistinsa menettänyt komukki. Venemestari kiersi mieroa köyhyyttään. Kansakoulunopettaja menetti muistinsa. Valtakunnassa kaikki hyvin, joku kuollut, joku vielä potkiutuu piikitettynä tai ilman. Show must go! 

Virtuaalinen matkakaveri - Vitas 

Näinkin voi nähdä pian

Viikon puheenaiheet, viikko 31

 Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas on tänään kiinnostuksen kohteena, kun "sinusta ei mitään tullut". Luen verkkolehdet, Värtsin muutamien kirjoittajien uudet kirjoitukset ja kuvat. Kotisivuni  lukulehti kertoo  -YKKÖSASIAT - tohmajärveläisten puolesta.

 Pääkirje  

7.7.2013

EI PENTUA KUITENKAAN PESUVEDEN MUKANA

Aamuhartausseurakuntalaisena istun sängyn laidalla samaistuen äitini viimeisiin päiviin halvaantuneena. Pysähdyn kuuntelemaan aamuhartauden ennen kahdeksaa. Kaikki uutiset ja aamusoitot siihen asti olen kyllä kuullut, mutta kaikki on lipunut tajunnan yli. Hiippakuntasihteerin levähdyspaikka palauttaa minut tähän aamuun. Tänään ei tarvitse minun tehdä mitään ylimääräista. Huomenna lähden matkalle lääkärin luokse, joka iloisesti toivotti sähköpostilla. Tervetuloa!

Kaikki on valmiina: 

• SWOT -analyysin 4 kuvaa  
• "SUURIA SANOjA pieninä askelia" -julkaisu 
• YEAT:n  näytön sanallinen loppuraportti. 

Tekikö työ meidät vapaaksi? Jos teki, niin kenenkä jälkiä olemme seuranneet?

 

Olen pitänyt kiinni oikeudestani hankkia kirjoitustaidon sodan jälkeen kansakoulussa ja 2000 -luvulla verkkokirjoitustaidon projektikoulutuksissa. Lasken kaiken valkolakin ansioksi, että olen jaksanut yrittää. Suomi-neitoa ollaan liruttelemassa pentuna pesuveden mukana yksinkertaisten ymmärtämättömien enemmistön päätöksillä rakkauden paskalampeen.


Kunnissa tapahtui kamalia asioita epäpätevien, asennevammaisten virkamiesten ahneutta. Omaishoitajana olin suurin arvostelun kohde syntyperän mukaan. Sen asian olen käsitellyt loppuun ja antanut palautteen valkoisille veteraaneille. En pyytänyt luvattua havuseppelettä isän kuoltua haudalle. Sen sijaan hankin nimellisen muistolaatan sedälleni isovanhempien hautakiveen, kun hän ei saanut nimellistä hautapaikkaa. 
Siunaamattomia mestattuja on siunattu uudelleen. Yhdistääkö se kahtiajakautuneen kunnan yhdeksi vahvaksi, velattomaksi kunnaksi? Luoja yksin tietää, mutta ei kerro ääneen kuin aamuhartaudessa puutarhoista, lepopaikoista ja maailman rauhasta.

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajana nauttivat tilanteesta lähettäessään olemattomasta lomakiinteistöstä maksuja. Omistussuhteet ja osoite on tiedossa, mutta laskut osoitetaan minulle henkilökohtaisesti. Meillä on Metsäyhtymä ja olen yksi osakas. Suvun vanhimmat haastavat minut heidän huussiensa tyhjennystalkoisiin. Jokaisessa suvussa on hullunsa ja huoransa, kun sukupuuta vähän ravistaa. Näihin vaiettuihin  tapahtumiin ei minulla ole osaa eikä arpaa. Kaikesta on kauan, avataan arkistot ja puhutaan asioista oikeilla nimillä. 


Rukoushetkessä viikon alkaessa. Hiippakuntasihteeri Kati Pirttimaa, Espoo: "Huolimatta siitä, että työ on raskasta ja vaivalloista, tai ehkä juuri sen takia, on olemassa levähdyspaikka." Kelttimusiikkia soittaa Celia Briar (kelttiharppu). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 29.7 29.07.2013 06.15

Putkinotkoista Ryysyrantoihin

  Куда ты, туда я. Витас. - YouTube 

Blogger ja Youtube eivät tee tänään yhteistyötä. Se ei ole mitään uutta, onhan kilibailut käynnissä koko maailmassa eikä vain Kuolemalahdesta Valkealahdeksi muuttuneessa mökissä. Omistaja tahtoo muistuttaa mökkipaikkansa historiasta mustalaisten mökistä nimensä saaneesta lahdesta, Kuolemalaks. Tienviitta ilmestyi tienristeykseen. Minulle nousee syvältä muistista huokaus.
- Kaho, mikä kaho. Heidän juurensa ovat Eteissaaren kunnanmökissä Marj Vuoreisesta ja Otto-kahosta lähtien. 

Miksi minut on valittu mittatikuksi syntymäkuntani ihmisten vertailussa. Siksikö, että vastoin kaikkia kieltoja lähdin oppikouluun 1953 vieraalle paikkakunnalle enkä hävinnyt maailman tuuliin.

Koko heinäkuun olen odottanut viimeistä päivää. Olisi ollut aikaa tehdä kuolinsiivous loppuun, mutta kipukohtausten pakottamana olen ottanut iisisti. Sairauskertomukseni potilastietojen metsästyksestä olen saanut väärää tietoa. Henkilökorttia vilauttamalla sähköiselle silmälle ei asia etene. Infossa ei mitään löydy. Terveyskeskuksen ja keskussairaalan välillä on käytössä eri tietokoneohjelmat. Potilastiedot ovat jääneet arkistoon syntymäkuntaani. On turvauduttava muistinvaraan, kuinka minusta tuli vaikea omainen omaishoitajana ja vielä vaikeampi potilas punkin pureman jälkeen. Siitä ei silloin puhuttu tulehdustilana. Olin vain kulunut vanha akka 5 -kymppisenä.

Holoppalan mummo istui musta huivi leuan alle solmittuna ison lapsilauman ympäröimänä kesällä ja jouluna kuoli 50 -vuotiaana. Äitini sai elää 79 -vuotiaaksi ja isäni 93 vuotta täytettyään odotti vallanvaihtumista tasavallassa 6.2.2000. 
Eläköön uusi presidentti! Seuraavana aamuna isäni kuoli ja lähti paimentamaan Tuonelan karjaa.

Kaikki nämä asiat järjestyvät mielessäni, kun muistelen sairauskertomustani punkin puremasta lähtien. Omaishoitajuus liittyy tähän aikaan ja kunnassa alkoi puhdistus varastotalolta johdettuna. Voi, sitä halveksuntaa ja ylimielisyyttä joka puolella. Ei vain taloyhtiössä, Taloyhtiön hallitus kompastuu näihin virheisiin (27.7.2013 6:08), omassa osakkeessa, vaan myös Vihtaniemellä lapsuuskodin rannoilla. Muistatko kun lääkäri teki kotikäyntejä? Tekee taas! (26.7.2013 21:35)

Aloitan sairauskertomukseni kirjoittamisen käsin ranskalaisilla viivoilla. Näin se olisi pitänyt tehdä 72 -vuotiaana, jos en olisi verkkokirjoitustaitoinen. Siinä on vain mutkia matkassa. On ohjelmoitava käytettynä hankittu PC ja siihen kytketty tulostin toimintavalmiuteen. Virta pois koneesta kaapelimodemin kytkemistä varten. Ei sätki kynsille sähköiskuja, luinhan jonkun kuolleen saatuaan virityksistä sähköiskun. 
Vuodet 1991 - 2000 ovat muistissa. Liikkumista helpotti pyörätuolin ja potkurin työntäminen. Isän hoitamisessa ei ollut minulle mitään uutta. Pihapiirissä muistoa kunnioittavat pelkäsivät isän kuolemaa. Turhaan, kun hän sitten kuoli, kenellekään ei lähtenyt sisäpiiritietona tulevat peijaiset. Hautaustoimisto oli eniten ulalla.
- Odotetaan. Jospa hän ei ole kuollut, kun tänne ei ole mitään ilmoitettu.

Hautajaiset pikapikaa ja sitten muutto Lahteen. Sairauskertomuksestani on jo potilastietoja kaupunginsairaalan arkistossa. Noudan koko nivaskan ja kirjoitan koneelle oleellisen. Niistä luen yhteiskunnan tilan, missä mentiin silloin ja jatketaan tänä päivänä. 
Kohtaus syksyllä 2009 pakotti kysymään borreliakokeita. Terveyskeskus oli hajautettu ympäri kaupunkia. Medone järjesti lääkäripalvelut. Nuoret naiset lääkäreinä halusivat minut  tekonivelleikkaukseen. Kun en suostunut vasstaanotolla, lääkäri huutaa puhelimen välityksellä.
- Kun et suostu tekonivelleikkaukseen, mene psykiatriseen sairaanhoitoon. Ilmoitti kirjeellä varatusta ajasta. Peruin sen, eihän rakenteiden toimivuus parane potilaiden aivopesulla. Radiopsykiatrini diagnoosi riittää minulle: Mikä meidät tekee hulluksi? Siitä tulee draamaa.

Sairauskertomukseni on valmis. PHKS:ssa on tutkittu ja aloitettu hoito, joka annetaan kotisairaalassa. Vähäisistä palutteista ei ota selvää erkkikään, onko minulla ollut vai eikö minulla ole ollut borrelioosi. Oireet hävisivät kolmeksi vuodeksi. Lääkärifirma on vaihtunut toiseen. Yksi hoitaa verenpainetta, toinen etsii jotakin uutta sairautta.
- Ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta punkin puremaa. Käyn borreliakokeessa sähköpostilähetteellä. Vasta-aineet samat kuin kaksi vuotta sitten. Ei aihetta lisätutkimuksiin.

Keväästä lähtien olen ollut sairas. Lääkärissä käynnit eivät tuota tulosta. On etsittävä apua samasta vaivasta kärsivien, hoitoa saaneiden suositusten perusteella. Saan ajan ja ohjeet kuinka varustaudun vastaanotolle.
Sairauskertomus on vielä saatava ulos koneelta. Tulostin on herännyt henkiin, mutta joku vinoon vetäminen sitäkin vaivaa. Korjaan kirjoitusvirheet ja yritän uudelleen. Mustekasettien vaihdon jälkeen saan siedettävät tulokset ulos. 

Potilastiedot keskussairaalasta luvataan lähettää suoraan lääkärille. Löydän allekirjoittamani paperin tietojen luovutuksesta. Lähiomaisten kautta saan ne itselleni vielä eläessä. Molemmat tyttäret olen ilmoittanut lähiomaisikseni. Hoidan kuitenkin itse omat asiani ja vapautan heidät elämään omaa kesäänsä. MInulla ei ole mitään hätää.

Tunneperheeni koirat  ovat saaneet hyvää kohtelua ja saavat edelleen. Eivät itse kirjoita naamakirjassa kuulumisia. Sanataiteen osa-alueena tauditkin on helpommin kestettävissä. Silta ja Riverside Medical Clinic edustavat tätä aikaa, kun Suomi on sulki ja sydän on särki. Saattohoito viedään loppuun talouden madonlukujen ennustamassa aikataulussa.

Mä lehden luin

Päivän kasvo 24.7.2013

Hallituksen kärkihanke, sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus on kriisissä. Akatemiaprofessori, sosiaali- ja valtiosääntöoikeuden asiantuntija Kaarlo Tuori näkee ongelman muun muassa siinä, ettei kokonaisuus ole ollut missään vaiheessa kenenkään käsissä. - Tuorin mukaan sote-uudistuksessa on useita ongelmia. Pahinta hänen mukaansa on vaihtoehdottomuus.

Tanssiinkutsu luonnossa photoshopattuna tai ilman on hävitetty mielestä, silmistä ja sydämestä. Vuodesta 1900 elämä luonnon ehdoilla oli totisinta totta siihen asti kun kunta ryhtyi realisoimaan yhteistä omaisuutta kuin omaansa. Oli siirrytty viihde- ja vapaa-aikaan. Putkinotkossa turvauduttiin viinankeittoon ja -myyntiin. Isääkin kuulusteltiin osallisuudesta naapurien toihuista kantautuneisiin puuhiin. Kyselijät itse olivat saaneet ostaa pimeät pullonsa, mutta syyttömiä oltiin syyllistämässä naapurien ajanviettoon.

Punaisen viivan veto tuli kaikkien oikeudeksi. Siitä hyvinvointi alkaisi. Muistan kaiken 72 vuoden ajalta ja totean asiantuntijan sanoin. "Kokonaisuus ei ole missään vaiheessa ollut kenenkään käsissä." Itse on pitänyt elää parhaaksi katsomallaan tavalla. Luoja on ollut puolellani 5 -kymppiseksi. Sain tilaisuuden tulla vanhempieni hoitajaksi vaihtoehtona laitospaikalle. Kunta sekosi täydellisesti, mutta seotkoon. Enhän ollut pimeissä puuhissa. Aivotutkijatkin pimenivät ja sitä mukaa epidemia levisi eduskunnan myötävaikutuksella kaikkiin ykköspaikalta suurella rahalla eläkkeelle siirrettyihin. 

Tilastoituja borrelioositartuntoja viime kesää vähemmän (25.7.2013 7:07)

Kiire on, jos haluat omaishoidon tukea Hollolassa (24.7.2013 21:36)

Pastori Meri-Anna Hintsala, Espoo, pysähtyy Martti Lutherin tekstien äärelle ja kysyy miksi ihmisten on niin vaikea olla puuttumatta toistensa elämään. Oulun kirkkomusiikin opiskelijoiden kuoro laulaa hengellisen laulun "Synnit poissa, autuutta oi" (kansansävelmä, san. F. N. Beskov, suom. Hilja Haahti). Tuomo Nikkola (kuoronjohto) ja Risto Ainali (urut ja sovitus). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 25.7 25.07.2013 06.15

Typographer -patentti

Suomen kesäisin kunta - missä lempi leiskuu
1. Luhanka 329 > 235. Tuusniemi 162 

Aurinko nousi Kilpisjärvellä 20. toukokuuta ja laskee tänään. Maapallo on etääntymässä auringosta eikä minulla ole muuta seurattavaa. Mikään hysteria ei ole tarttunut minuun. 
Uutiset paljastavat puhelimien simkorttien tietoturva-aukkoja. Joku kylkiäinen keväällä lähetti maksullisia tekstiviestejä turvapuhelimeeni. Olen äimänkäkenä enemmän rahastuksesta kuin Pikku Prinssin syntymästä. Toista odotetaan syntyväksi, toisen syntymä on vähemmän toivottu. En voi kirjoittaa kuin omakohtaisista kokemuksista. Siihen tarvitsen uuden kirjoitustaidon ja välineet, millä kirjoitan. Kokemuskertomuskoulutus järjestettynä valituille kirjoittajille ei ole tarpeellinen. Kalliopiirroksista siirryn tähän päivään ubiyhteiskunnassa, jossa tiedot ja levittäjät kilpailevat markkinaosuuksista. EVVK

1829: William Burt patentoi Yhdysvalloissa todennäköisesti maailman ensimmäisen dokumentoidun kirjoituskoneen (”Typographer”). 

Pikku Prinssin syntymää juhlistetaan valaisemalla Niagaran putousten ja Trafalgarin lisäksi myös Kanadan pääkaupungin Ottawan parlamenttitalon torni. Valitsen tornin, valaistaanhan Lahden radiomastoja kaupungin teemojen mukaan. Koskaan ei kuitenkaan kenenkään syntymä saa vaihtamaan maston väriä.


Oma syntymäpäiväni jäi äidin odotukseksi. Isä oli kutsuttu sotaan valloittamaan  Suur-Suomea. Heinänteko oli kesken, isoisä oli tärkeässä roolissa vastasyntyneen vierihoitajana ja kahden vanhemman omin jaloin juoksevan veljen ja siskon vahtina. Nämä ovat lähtökohdat 72 vuotta sitten. Isä sai rintamalle sokeritopan käärepaperista repäistylle lapulle kirjoitetun ilmoituksen.
- Syntynyt terve tyttö. Sai loman viedäkseen tyttärensä kastettavaksi ja palasi takaisin.
Sota loppui aikanaan. Suomi-neito oli hoikistunut alueluovutuksilla ja kansa köyhtynyt sotakorvausten maksajaksi.

Elämä jatkui tiettömän taipaleen takana. Kaikki olimme samoista lähtökohdista sodasta palanneiden isien lapsia. Käytiin koulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa. Sain johtokunnan kokouksien pöytäkirjoja ja Tuusniemen Joulu 2007 -lehden. Lähettäjä oli pystynyt säilyttämään paikkansa kunnan virkamiehenä ja eläkkeelle päästyään vielä jatkamaan yrittäjänä esteettömien elämysten järvimatkailua. Minulle ei ollut sijaa syntymäkunnassani vanhempieni omaishoitajana. 

Suvussa diakonissaksi kouluttautunut nainen kasvatti enonsa lapsia kurissa ja herran nuhteessa. Vasta 50. ikävuoden jälkeen pystyin puolustautumaan. Meitä oli kasvatettu sen ajan mahdollisuuksilla parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsuuskodin seinälle kehystin  vanhimman siskon rippikoulutodistuksen nähtäväksi, että olimme kaikki käyneet rippikoulun ja rokotettu. 

Palaan tähän päivään virkistyneenä Kuortinkartanon kesäjuhlien jälkeen. Presidentti Kekkosen pitkä päämieskausi luotasasi meidät sodan jälkeisestä ajasta hyvinvointivaltioksi. Hänen sairastumisensa salattiin. Lopulta lääkärit tapautuivat tuntoonsa ja vapauttivat valtakunnan vanhuksen ympärivuorokautiseen hoitoon. Vara-Manu jatkoi loppukauden ja vielä yhden kauden. Sen jälkeen Kansa on tahtonut kaltaisensa presidentin kaverikilautuksilla ja vaihdevuosi-ikäisten naisten kaulaliinolla ja mielenterveystyöllä. Presidentiltä on kavennettu valtaa ja toivotaan, että Suomi olisi osa EU:n liittovaltiota.

Kun ei ole vastasyntynyttä perimysjärjestyksessä, on valtataistelu mennyt mielettömyyksiin. Muistuttaa jotakin junttamaista hallitsemista. Meitä suomalaisia ei enää tarvita kuin ulkolaisten pankkien pelastajaksi, että meidän, meidän lasten ja meidän lastenlasten hyvin kävisi. Muistan neljännen käskyn: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siihen liittyy lupaus. Kaikki muut asioistani päättävät toimivat neljännen käskyn selitysosan varassa. Vaatii ääneen ihmetelemään asioiden huonoa hoitoa. Pahan tekoon kieltää menemästä mukaan.

Aamuhartausseurakunta ei saa lukea Tuliukko-blogissa käskyjä tekstiversiona pappien selityksillä. Emmekö enää tarvitse käskyjä hallitaksemme omaa elämää? Kymmenen uutta käskyä sieltä löytyy.

Rovasti Kai Vahtola, Espoo. "Ja paratiisissa odottaa lopullinen paikka sen puutarhan kukkaloistossa, johon rakkaus johtaa ja toivo valaisee tien". Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 200 "Taas saapui suvi pohjolaan". Cetus noster -lauluyhtye ja Michael Dierks, urut. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 23.7 23.07.2013 06.15

29.6.2014 lisään tekstiversion korvaamaan suvivirren, kun se niin närästää uskonnollisia piirejä, että sen kieltämisestä on lakialoite. Jalkapallo on tärkeämpi, ettei muslimi noudata ramadania. Saippuasarjojen saatanallisilla säkeillä ja jalkapallolla on keskinäinen kilpa, kumpi on hyväksyttävämpi ramadanin viettotapa. Omalla ramadanilla on itsesuojeluvaiston merkitys olla sotkeutumatta kiusauksiin ja lupaan olla saattamasta muitakaan kiusauksiin.

Aamuhartaus ti 23.07.2013
Kai Vahtola, rovasti, Espoo
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 1)

Kesä on kääntymässä omaan täyteläisyyteensä. Samalla kun kukkaketo hehkuu vielä väreissään, valmistautuu luonto kypsyttämään monenlaista satoa kerääjälle. Kesän kauneutta kuvataan monissa lauluissa kauniisti. Virsikirjamme aineistossa kesä, valo, kasvu, hedelmä ja luomakunnan kauneus ovat aikaisempaa runsaammin esillä. Kun vielä mahdollisuus viettää luomakunnan sunnuntaita on tuonut oman lisänsä kesän ja luonnon muistamiseen, on luomisen juhla ja luomakunnan monimuotoisuus elettävissä rikkaasti ja monipuolisesti. Tänä aamuna kutsun sinua kesän kauneuden ihmettelyyn erään virren avulla.

Ruotsin kirkon virsikirjassa on Paul Gerhardin kirjoittama kesävirsi Taas saapui suvi pohjolaan. Ruotsin virsikirjan suomentamisen jälkeen tuo kaunis virsi on vähitellen tulossa tutuksi myös meillä. Kyseessä on eräänlainen vastine omalle suvivirrellemme. Virren teksti pohjautuu psalmiin 104, joka kuvaa luonnon monimuotoista kauneutta. Virren sanoista välittyy mustan mullan tuoksu, kuuluu leivosen liverrys ja mehiläisen surina. Puro solisee ja kesän kukat loistavat koko kirkkaudessaan.

Luomakunnan kauniiseen kuvaukseen yhdistyy kaipaus paratiisista. Millaista siellä onkaan, kun sen puutarhakuva maan päällä jo valloittaa kauneudellaan. Virren suomentaja Anna-Maija Raittila kuvaa kauniisti sitä, mitä armo tekee valmistaessaan meitä hyvän hedelmän tuottamiseen, niin sateella kuin poudalla, mutta aina hengen hoivissa. Ja paratiisissa odottaa lopullinen paikka sen puutarhan kukkaloistossa, johon rakkaus johtaa ja toivo valaisee tien.

Mutta annetaan virren itsensä kertoa enemmän ja psalmin sanan liittyä siihen.

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 2-3)

Ps. 104: 10-16, 27-30
Jumala, vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 5)

Ps. 104: 31-35
Olkoon Herran kunnia ikuinen!
Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
hän, jonka katseesta maa järisee,
jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,
laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
Olkoot mietteeni hänelle mieleen,
että saan iloita Herrasta.
Ylistä Herraa, minun sieluni!

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 7)

Rukoilkaamme

Kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan Herra.
Me tuomme sinulle nöyrän kiitoksen siitä,
että kannat rakkaudessasi huolta
koko luomakunnasta.
Opeta meitä käyttämään
maan ja meren antimia niin,
ettemme itsekkyydessämme tuhoa elämää,
vaan varjelemme elämisen mahdollisuudet
myös seuraaville sukupolville.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 8) 

Kuoli myöhemmin

Saatuani kutsun Kesäjuhlaan aloin tiedustella kuinka sinne menisin. Ehdotin Talvitytölle, lähtiskö hän verestämään leirimuistoja. Hänellä on työvuoro. Meneehän sinne linja-auto, mutta alussa ja lopussa pitäisi ottaa taksi. Saan yllättävän tarjouksen, vanhemmat lähtevät kuuntelemaan Diandraa ja Koop Arposta. Olin helpottunut joka kesäisen syntymäpäivän vietosta etukäteen täyden palvelun pakettina. 

Kartanoon menolla oli toinenkin syy. Tyhjensin vaatekaapin tavaroistani. Jäivät sinne, kun viimeiselle hiihtolomalle ei ollut riittävästi tulijoita perheiden sairaustapausten johdosta. Kaikella on tarkoituksensa. Työpöytä on käytössä, kun hieroja tulee paikalle. Projektin muuntaminen tuotti tuloksen, josta saan olla kiitollinen tienaukaisijana.

Oma tieni on toisin. Puhutaan veteen piirretystä viivasta. Lähtö aina vettä pitkin. Paluu useimmiten heikkoja jäitä, umpihankea ja talvitietä. Kesälomalle aina meijerin rannasta piharantaan paras matka, kotimatka. Tie Vihtaniemeen tuo sijoittajat kunnan rannoille. Siinä samalla toteuttavat ajankuvaa viihteestä ja vapaa-ajasta. Siksi kaikki on toisin, kun valintamme on ollut vähemmän kuljettu tie 1900 -luvulta lähtien.
Vanhempien omaishoitokin oli ennen kuulumatonta. Muistajalle ulkoistettu päivistä muistuttaminen onnittelee naamakirjassa etukäteen. Hän on omillaan omassa ympäristössä. Jälkikäteen saan nauttia youtubessa ääninäytteistä kuin juhlapuheesta värtsiläpäiviltä, johon verkkolehden välityksellä pistäydyn. Arppe saa kiitoskukkansa patsaana. 
Kysyin syntymäkuntani perinnepäivistä; paikkoihin sidotut tapulikahvit ja makasiini/museohuttua, mutta onko enää osallistujia. Kartanon kesäjuhlilla oli osallistujia 95 -vuotiaasta veteraanista kengurupussissa kannettuun vastasyntyneeseen.
Juhlapuheessa oli toiveikas sävy. Uusi lastensairaala otetaan käyttöön 2017. Siihen asti on selvittävä museosairaalan ahtaudessa ja epämukavissa tiloissa. Etupenkeissä kuulijat vaihtuvat ohjelman mukaan lapsista nuoriin ja huutokaupassa kannattajiin.

Väsynyt mutta onnellinen olo Kesäjuhlan jälkeen muuttuu uutisten myötä tähän päivään 21.7.  Iranissa on pommi surmannut 30 - 60 toisin ajattelevaa muslimia. Vapaaehtoinen naapurivahti ampui mustan nuorukaisen ja hänet vapautettiin syytteistä. Musiikkimaailma järkyttyi ampumistapauksesta: Beyonce keskeytti 

Whitney Houston - I Will Always Love You - Lyrics - YouTube

 

YLE Radio 1 08.20 - 09.00 Rakkaus on riskisijoitus. Kirjailija Riku Korhonen keskustelee toimittaja Seppo Puttosen kanssa kirjastaan Nuku lähelläni. Ohjelma on uusinta lokakuulta 2012.

Tienviittoja: Yks´ tavallinen Toivanen. Erkki Matti Toivanen (18. toukokuuta 1938 Kuopio – 21. heinäkuuta 2011 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)
Yks Tavallinen Toivanen - To 9.5.2013 klo 21.05 Yle TV1 - Dailymotion

1944: Adolf Hitler selvisi hengissä Claus von Stauffenbergin tekemästä salamurhayrityksestä.

Kuka on tämän päivän muistamisen kohde? Olisiko se vain ravustuksen alkamispäivä. Elävältä kiehuvaan tillinkukinnoilla maustettuun veteen. Ravut ovat hyötyneet lämpimästä kesästä. Paksu kuori ei suojaa kuitenkaan joutumasta pataan. Sitä yritin minäkin paksuntaa nahkaa, ettei mikään tuntuisi miltään. Punkki kuitenkin jätti jälkeensä tulehdustilan. Hoidon hakeminen ei onnistu omassa läänissä. Onko vastaanotto saaristolaislääkärin luona, jää nähtäväksi. Kyllä maallakin pitäisi tietoa olla, kun maalla vahinko tapahtuu.

1917

1917: Suomen eduskunta antoi valtalain, jolla keisarin valta siirrettiin Suomen eduskunnalle.

Aamuun sopiva nurkkauutinen. Jo 19. päivä heinäkuuta ja Stora Enson tuplakirjanpito vielä pahasti kesken.  Olen ahkeroinut aikaisesta aamusta ja haudannut julman jumalan ahmiman Gerard Goodwynin, joka ei ollut julman jumalan oma lapsi. Nyt menevät jo kaikkien jumalien lapset. 

1917 Suomen eduskunta antoi valtalain, jolla keisarin valta siirrettiin Suomen eduskunnalle. Mitä eduskunta on tuolla vallalla tehnyt näiden kuluneiden 96 vuoden aikana? Viimeisimmistä tapahtumista kirjoitin muistiin Ulkolinjan raportista.
 "Elämä on epäoikeudenmukaista. Minun on pakko jaksaa tyttöjen takia.
Gerard olisi halunnut, että pääsemme yli tästä tragediasta Helppoa se ei ole." 

-Anne Goodwyn

Kirjanpito tarkoitti Gerard Goodwynille muutakin kuin tilien menemistä tasan. Laskenta oli elintärkeää. Se oli osa yhteiskuntasopimusta. 
Se on yksi meitä koossapitävä tekijä. Toimintakertomuksen tulee antaa todellinen kuva yrityksestä. Siinä on koko talouselämän perusta. Kirjanpidon oikeellisuus on edellytys elinkeinoelämän valvonnalle sekä yhteiskunnan että itse yritysten kannalta.

Financial Report Stora Enso 2012

Tähän palaan vielä omilla Stora Enso -kokemuksilla. Konsernin matkassa on tehty uskomattomia metsäretkiä metsänhoitoyhdistyksen ja kunnan avustuksella.

Jo meni vaikeeks

- Huora tänne, huuteli väärällä jalalla noussut lääkäri hoitajaa potilaan luokse vuodeosastolla. Siitä kertoi kotikäynnille tullut sairaanhoitaja työpaikkansa ilmapiiristä. En olisi halunnut kuulla nimittelyä, mutta pakkohan se on kuulla vaikka mitä.  Lääkärin yksityisasiat olivat kylällä kaikkien tiedossa.  Meille hän oli vain lääkäri palveluammatissaan. 
Oli jo parempi päivä. Lääkäri oli vihitty nuoren, uskovaisen kotisairaanhoitajan kanssa. Isällä oli syöpäleikkauksen jälkitarkastuskäynti ilman toivottua tulosta.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä, sai isä vaivoin sanotuksi tultuaan tyhjin toimin kotiin.

- Hieroja on kuin katuhuora, tervehti kansanedustaja Lahden kadulla keväisenä aamuna. Olin menossa terveyskeskukseen, hän sairauslomalla elinsiirron jälkeen.  Meillä jokaisella on sairauskertomuksemme. Tehtäväni ei ole levitellä kenenkään minulle uskottuja tietoja. Jokainen kertoo ne lööpeissä suurenneltuna ihan itse naistenlehtien kansissa kokovartalokuvilla.

Omat oireet ovat palanneet. Hakiessani apua lääkäriltä sain vastauksen.
- Ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta punkinpuremaa. Menen toiselle lääkärille, saan saman vastauksen. Saan Ruotsista sairaanhoitajan kautta lääkärin nimen, joka on hoitanut tuloksellisesti punkinpureman seurauksia. 
En pitänyt kiireellisenä varata aikaa itselleni. Syödyt lääkkeet toivat uusia oireita ja sitten sotkeudun omiin jalkoihin. Pääsin vaivoin ylös lattialta ja totesin, ettei luita ollut poikki. Soitin lääkärikeskuksen ajanvaraukseen ja sain ajan heinäkuun lopulle. Mukana pitäisi olla sairauskertomustiedot uudelle lääkärille mennessä. Eilen olin niitä noutamassa terveyskeskuksesta. Liekö ollut kesätuuraaja palvelupisteessä, kun hän ei löytänyt koneelta tietoja. Sain keskussairaalan ja kaupunginsairaalan arkistoon puhelinnumerot. Pitäisi olla kirjallinen pyyntö. 

Tulen hoippuen kotiin ja sulattelen asiaa. Sairaahoitaja kertoi tilanneensa uuden asukkaan potilastiedot ja koko nivaska oli tullut yhdellä soitolla. Kuinka se meillä voi olla niin monen mutkan takana? Terveyskeskuksen ja sairaalan välillä ei ole yhteensopivat tietoverkot. Jokainen puuhastelee omilla virityksillä.

Eilisen kävelyreissun jälkeen olen aivan loppu. Vaille kahdeksan terästän kuuloani. On aamuhartauden aika. Kuuntelen sen kaikessa rauhassa. Se puhuttelee minua. 
- Jo meni vaikeeks, on voitettavissa.

Dosentti Kari Latvus, Järvenpää. Virsi 447:1-3. "Kristus, valo maailman". Vokaaliyhtye Cetus Noster laulaa. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.7 18.07.2013 06.15

Aamukahvin jälkeen soitan arkistoon ja saan oikeat osoitteet. Sähköisestä palvelusta katson mallia kirjalliseen pyyntöön. Kävelen lähellä olevaan kaupunginsairaalaan ja lähetän kirjeen kauempana olevaan keskussairaalaan saadakseni minua koskevat potilaspaperit. Katugalluppi tietää pienen ihmisen asiat parhaiten, mutta niillä on vain taipumus paisua mahdottomuuksiin. Niitä en käy oikomaan. Sanoihan huoraksi kutsuttu sairaanhoitaja selän takana.
- Tämä potilas hoitaa verenpaineensa itse. Minusta on tullut vaikea potilas ja vaikea omaishoitaja hiertävänä kivenä systeemissä, jonka ei halutakaan toimivan. 

Kuntauudistuksella ja sotepalvelujen  järjestämisellä ei mitään ratkaista. Jos se rahalla olisi ollut ratkaistavissa, se olisi jo tehty. Nyt on kyse niukkuuden jakamisesta ei rahanpuutteesta vaan järjenköyhyydestä. Loppulauseessa on totuus. 
- Säästämme pankkiasiakkaiden, veronmaksajien ja eläkeläisten rahoja. Valtion nimissä syyllistetään meidät, jotka olemme hoitaneet omat asiamme parhaaksi katsomallamme tavalla.

1998

1998: Pietarissa tsaari Nikolai II ja hänen perheensä haudattiin Pietari-Paavalin linnoituksen katedraaliin 80 vuotta sen jälkeen, kun bolševikit surmasivat heidät.

"Viimeinen tsaariperhe kruununperijä Alekseita ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta haudattiin kirkkoon vuonna 1998. Heidät haudattiin yhteishautaan, koska perheenjäsenten hautapaikaksi tarkoitettu kappeli kirkon itäpuolella oli paitsi keskeneräinen myös restauroinnin alaisena. Sovinnollisen joskin venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin."

Vanha ruumishuone kirkon alapihalta oli siirretty pois yksityiskäyttöön. Ihan puistattaa, kuinka monen vainajan väliaikainen varastopaikka oli ollut hirsiaittaa muistuttava ruumishuone. Muistan kohtaamisen tuon rakennuksen sijoilla. Vaimonsa lampeen työntänyt mies puhutteli naisen tarpeessaan. Turha vaiva, en tulisi hänelle missään vaiheessa pitämään seuraa.
- No, saahan sitä kysyä.

Uusi rakennus sosiaalitiloineen ja kylmäkaappeinen oli kohonnut uuden sisäänkäynnin varrelle. Jatkoin matkaa potkurilla hautausmaalle. Vasemmalle jäi punaisina mestattujen haudat ja muistomerkki. Tuohon riviin minäkin haluaisin tulla haudatuksi. Ajatus kulki mukana aina Hilma-tädin unohdetulle haudalle asti. Siinä oli tädin miehelle, piispa-Otolle varattuna hautapaikka. Kun täti kuoli saamatta apua kohtaukseensa, uskonsisaret veivät saarnamiehen mukanaan ja hoitelivat hänen hautaamisensa. Tädin vierrelläkin olisi hautapaikka tarvitsevalle.

Sotasurma -projektin jälkeen mestatut saivat uudelleen siunaamisen siunattuun maahan. Lähisukulaiset saivat kutsun tulla piispan suorittamaan tilaisuuteen. He eivät halunneet näyttäytyä tilaisuudessa, olihan isoisän mestaamisen muisto siirtynyt syntymättättömän pojan kautta hänen lapsiinsa. Lapset kärsivät isän puhumattomuudesta ja vaihtoivat leiriä menestyneisiin toiselle laidalle. Eivät halunneet tunnustaa, ettei syntyperästä voi luopua, vaikka isoisä menetti henkensä. Raskaana oleva vaimo vaikersi nuoren miehensä kohtaloa.
- Tapetaan akkakin, jos ei lakkaa ruikuttamasta. Hän lakkasi, säästi oman ja syntymättömän hengen.

Lähihistoria on vielä muistissa, mutta kuka siitä haluaa puhua. Muistinsa menettäneet puhuvat vain omaa tärkeyttään ja puhukoot. Kuntalaiset puhuvat muunnettua totuutta omaan pussiinsa ja yrittävät uskotella enemmistöpäätöksillä, että näin maailma mataa edelleen heidän omistajaohjauksessaan.

17.7.2013 Muistojen bulevardi.Taube: Sjösalavals (Sven-Bertil Taube).

Hautapaikan hakeminen loppui, kun isä halusi tyttärensä tuhkauurnan laskea omalle hautausmaalle. Leski olisi jättänyt sisaremme seurakunnan haudattavaksi kutsumatta ketään siunaustilaisuuteen. Lesken typerrytti perintöshokki. Nyt se asia on loppuun käsitelty kuin tsaarinperheen uudelleen hautaaminen. Äidin arkun päällä on 8 tuhkauurnan paikkaa. Olen esittänyt toivomuksen tulla haudataksi synytymäkuntani hautausmaalle.

17.7.2013  Brysselin kone. EU:n vasemmistoryhmä integraatiokehityksen kuohuissa.
Keskustelussa ollaan menossa liittovaltioon eikä sitä kehitystä voi muuttaa. Minulle riittää tälle päivälle. 


1997: Sisaren nimi vanhempien hautakivessä.
2000: Isälle en pyytänyt havuseppelettä kuoltua haudalle.
2008: Muistolaatta isovanhempien hautakivessä, Juho Taavetti. 

Täällä Pohjantähden alla historia toistaa itseään.

Täällä Pohjantähden alla

1918

1918: Venäjän tsaari perheineen surmattiin Jekaterinburgissa 

Suvun tarina alkoi Vihtaniemellä 1900, kun Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat kunnan mökin asuttavakseen Juojärven kauniilla rannalla. Isä syntyi 1906 nuorimpana suureen sisarusparveen. Juho Taavetti, isän veli oli vaatturinopin käynyt. Osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Syntyperä koitui kohtaloksi torpparin pojalle. Hänet vangittiin kuoli 29 -vuotiaana nälän ja sairauden uuvuttamana palattuaan vankilasta 1918. 

Tiedän sohaisseeni herhiläispesään, kun palasin vanhempieni kotonahoitajaksi 1991 syntymäkuntaani 50 vaikenemisvuoden jälkeen. Kaikki tapahtumat viittasivat tuohon vaiettuun häpeään ja minut leimattiin syylliseksi koko maailmaa heilauttaneeseen vuoteen 1918.

Venäjän tsaariperheen surma on historian kertausta, jota ei käsitelty oppikoulussa historian tunneilla. Oli paljon vaiettua historiaa ja yksi valhe valkoisena totuutena.  

En tuntenut syyllisyytä silloin enkä tunne nytkään. Hankin sedälleni nimellisen muistolaatan isovanhempieni hautakiveen muistuttamaan, onko suvussa kuoltu turhaan. Ovatko vanhempani eläneet turhaan tiettömän taipaleen takana hankkien toimeentulonsa kovalla työllä luontaistaloudessa ilman mukavuuksia. Ymmärrän valkoisen valheen taakse kätkeytyvän vallankäytön, jota puoluepolitiikaksi nimitetään tänä päivänä. Kukaan ei hoida enää yhteisiä maan asioita. Kaikki ovat ottamassa osansa ja lupaavat kuoltua taivasosuuksia ja havuseppeleitä haudalle sotaan osallistumisesta.

Vanhempani olivat siirtyneet kirkonkylään lähelle palveluja. Kunnanlääkärillä oli muuta mielessä pyydettynä puhujana eläkeläisten juhlissa. Isäni kertoi puolijumalan juhlapuheessaan julistaneen.
- Tulevat tänne istuskelemaan vanhustetentalojen pihamaille kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä entisissä oloissaan ja ----, sitä hän ei sanonut silloin ääneen. Luin sen isäni vaikerruksena  tyhjänpäiväisen syöpäleikkauksen jälkitarkastuskäynnistä.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä.
- Lääkärin naimiset eivät kuulu lääkärin toimen hoitamiseen. Minä tulen mukaan, kun seuraavan kerran tarvitaan lääkäriapua. 
Nämä puolijumalat kristittyinä pappeina silloin ja tänään poliitikkoina tyhjentävät kirkkoja saarnoillaan.

Niin kuluivat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet isän hoitajana. Niistä kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Valta vaihtui tasavallassa 6.2.2000. Saatiin naispresidentti. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Omalla kohdalla elämä jatkuu jo 13. kesää tuosta ajasta kaukana kaikesta. Luulin asioiden olevan hoidossa, mutta kattia kanssa. Kaikki ovat osilla selvässä perinnönjaossa ja vanhempien työn realisoimisessa. Ei ole päätä eikä häntää kenenkään toimissa, ei kunnissa eikä valtiossa EU:sta puhumattakaan. Suunnittelevatko sijoittajat "tsaariperheen" surmaamista, onhan jokainen oman elämänsä sankari?

Kaikkein pahinta on Suomi-neidon kohtalo. Olemmeko jäämässä kielivähemmistöksi autioituvalle maaseudulle, kun isänmaan kohtaloa järjestellään uudelleen osana Stubbin liittovaltiota. Vuoden 1918 tapahtumat toistuvat ja viedään loppuun Tiekarttana Länsirannalla.

Innostuin PHNetin nurkkauutisesta, joka aukesi linkkinä wikipediaan. Näitä mahdollisuuksia lukea enemmän kuin rehtorin vuosilukumuistista historian tunneilla ei ollut sodan jälkeen oppikoulussa. Mitään omia asioita ei voinut pitää ominaan. Jopa pankkikirjakin päivällä puvuntaskusta joutui varkaan käsiin. Tyhjensi tilin rahoista ja palautti puvun taskuun. Poliisi  opetti kuulustelussa uhriksi joutunutta. 
- Sinulta saa ottaa, kun et osaa pitää kiinni rahoistasi. Näiden rosvojen kanssa eletään tänä päivänä valtiovallan suojeluksessa. 

Mitään uutta ei ole auringon alla. Jokaisella suvulla on tarinansa, vaikka jäsenmaksut menevätkin parempien sukujen tutkimiseen. Sukua ja vanhempiani en voinut valita. Vai valitsivatko vanhempani minut muistamaan, mitä meille on tapahtumassa. Otan selvää, kuka vastasi yölliseen lopettamispyyntöön. 
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin eikä ole lopettanut vielä tähän päivään mennessä.

PS. Aloitin aamulla kahdeksan kieppeillä pikaisesti silmäillä netin anti. Vuosi 1918 puhuttelee. On aika kirjoittaa muistiin lyhyesti päätapahtumat viime vuosisadalta. Blogger on vastahakoinen, mikään ei onnistu. Lyhyesti vaihdetaan tiistain viikkokuulumiset puhelimitse ja jatkan uudella postauksella. 
Havahdun kellon rientämiseen, enkä ole vielä syönyt kuin aamupalan ja klo on jo 16.00. Lounasaika on loppunut, liekö jo päivällisen aika. Tunti sydämen asialla syödessä. En ihmettele yhtään, kuinka kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa. Kirjan kirjoittaminen vie vuosia. Minulta kysytään.
- Miten saat aikasi kulumaan? Illalla laulan Allsång på Skansen nuoressa, iloisessa joukossa korupoikien kanssa. Seinäjoella jorataan vuodesta vuoteen kuninkaallisina.  Tasavallassa kuningas voi tehdä mitä tahtoo eikä joraa urpilaisittain.

VITAS - Все могут короли / Kings Can Do ... - YouTube 

Kuningas yleisön joukossa

 

Птица счастья.Витас.

Slaavilaista jalkatyöskentelyä 

Prometheus

Perhesaunan jälkeen yleisessä saunassa miesten vuorolla on käytävä läpi ennen Prometheus -leirin  sekasaunomista.

Lomaviikot päättyvät rippikouluikäisen lähtiessä rippileirille. On jännittävä tapahtuma pojalle, joka on ollut kaiken keskipisteenä. Hän ilmoittaa olevansa ateisti, ettei hän mene sinne uskomaan vaan purjehtimaan. Hän ei ole koskaan saanut olla lapsi, vaan hyväksikäytetty riitaisessa avioerossa. Jotakin ehkä tunsi sydämessään, kun halasi lähettäjää toistamiseen kuin syntymäpäivillään. On hyvin perillä kaikista aikuisuuteen liityyvistä asioista, rippijuhlista ja kirkkohäistä. Mihinkä sitä uskoa tarvitaan?

Elämässä pettyneen tilitys päättyi ateistiksi julistautumiseen. Sillä tiedolla en mitään tee enkä keskustele asiasta. Ajattelen itsekseni häneltä puuttuvan taustatuen. Päätyi eroottiseen hautausmaahan elävältä ja tuli haudatuksi ristin alle kuoltua. Sen pituinen se.

Talonmiehen kanssa kylpemisestä ennen rippikouluikää sain traumoja. Alastomuus työssäni ei ollut minulle ongelma. Olipahan vain leipomiskohde öljyllä hieromisessa. Alastomuus oli muutamien asiakkaiden ongelma, jota siirrettiin minun sairaudeksi hulluuteen asti. Jokaisen on ratkaistava itse ongelmansa, mitä peittää vaatteiden alla. Se perustuu syntiinlankeemuskertomukseen ja omenan syömiseen hyvän ja pahan tiedonpuusta.

Voi pyhä jysäys. Minun oli lähdettävä voimautumaan Mikkeliin ja nyt ollaan samalla aaltopituudella. Voima on kulkenut kanssani ainakin valokuvissa. 
Rippikoulua käydään  vielä kuka mistäkin syystä. Kirkolle se on ongelma, kun ajan kovat vaatimukset leirin hinnassa asettavat rajat, voiko rippikoulu olla seurakuntaan kuuluvalle ilmainen. Prometheus ei muuta mitään maailmassani.
Suvivirsi kuuluu kevääseen kuin Hoosianna adventtiin.

Tiistaiaamujen hartaudet pohjautuvat musiikkiin. Kanttori Ilona Nyman, Kirkkonummi. Virttä 571 soittaa Lahden kaupunginorkesteri, jota johtaa Osmo Vänskä. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 16.7 16.07.2013 06.15

Vasta kinkerit

Sununntai-illan oopperajuhlille osallistuneen ihaileva kommentti näkemästään balettitarjonnasta.
- Olihan vasta kinkerit. 

Mieleen tulvahtavata kaikki menneet asiat, jotka sivuavat Savonlinnaa, työhaastattelua, kastetta ja kinkereitä. 

Kummitätini kertoi kinkereistä, joihin vielä isoisäni osallistui. Nimenhuudolla ne aloitettiin.
- Mäkitupalainen August Tirkkonen.
- Paikalla, vastasi lukutaitoinen isoisäni. Hän opetti vielä Marttaakin lukemaan tekstatuilla kirjaimilla hyvällä menestyksellä. Siitä on Martan rippikoulutodistus lapsuuskodin seinällä muistuttamassa uskoonhurahtanutta Sisarta, ettei meillä eletty kuin sen ajan Saksan maalla. Vanhempani vihittiin avioliittoon, lapset kastettiin, jopa minutkin. Isä tuli rintamalta kaatuneiden kummisetien kanssa saman kuorma-auton lavalla viedäkseen vastasyntyneen kastettavaksi.

Lapsen nimenanto on saanut piirteitä, ettei liitetä kirkonjäseneksi ilman lapsen suostumusta. En ole osallistunut nimiäisiin, enkä tiedä siitä sen enempää kuin kisanpojan nimestä, jolla sitä kutsutaan. Kaikki vasikatkin saavat korvamerkin lisäksi kutsumanimen.

Apajalahteen enon jälkeen tulleilla asukkailla oli omat tapansa. Yksi sukulaispojista oli kastamatta. Hänelle kuitenkin kutsuttiin pappi antamaan nimeä. Toimituksen jälkeen poika oli kokeillut päätänsä kysyen.
- Joko se papinvesi kuivui?

Itse kävin rippikoulun ulkokuntalaisena saaden opetusta koulutuntien päätyttyä. Tuusniemellä samanikäiset eivät olleet rippikoulukavereita. Turhaan heitä odottelen tapaavani 100 -vuotiaana juhlimaan syntymäpäiviä, onhan moni jo siirtynyt tuonpuoleiseen kesken suuria odotuksia.

Kerran osallistuin kinkereille. En tiennyt, mikä kyläkunta oli rahoitusvastuussa. Kinkerit pidettiin Seurakuntatalolla. Menin uteliaisuuttani mukaan kuulemaan, mitä kinkereistä vielä oli jäljellä. Pappi kertoi netistä hakeneensa, kuinka monta kertaa aiheeseen liittyvä "sana" löytyi netissä. 
Tänään Snowden kertoo enemmän maallisessa mielessä ystävysten toistensa vakoilusta. Joutuu itse hakemaan turvapaikkaa tietoineen. Suhteet kiristyvät Lännen ja Idän välillä. Kutsuisin Snowdenin Vihtaniemelle naapurikseni, jos olisin siellä. Olosuhteiden pakosta olen kuitenkin täällä.

Pastori Tom Sjöblom, Hanko, kertoo irlantilaisen Pyhän Brendanin legendasta. Kelttimusiikkia hartaudessa soittavat Markus Asunta (puuhuilu) ja Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 15.7 15.07.2013 06.15

Heinäkuuhun herääminen tuntuu aamu aamulta vaikeammalta. En kuule kuuden uutisia, hartaita säveliä enkä aamuhartautta. Vaille seitsemän otan puolikaspillerin ja menen takaisin sänkyyn. Uutiset eivät mene jakeluun, olen kuitenkin hengitellyt antaen kaiken lipua ohi. Havahdun siihen, että värit ovat palanneet. Sydämensyke ei näy aaltomaisena kuviona. Violetit pilvet vaeltavat suljettujen silmien näkökentässä oikealta vasemmalle. Olen virkistynyt. On noustava keittämään aamukahvia ja ottamaan vitamiinitäydennys ajatuksella, jospa tästä tulisi kuitenkin hyvä päivä. 


dna listautuu pörssiin ja minun näkymiseni kotisivuilla on uhan edessä kadota. Mitä on tietoyhteiskunta kaikille hankkeet? Huijareille järjestettyjä rahastusmahdollisuuksia. Koko maailma on loppunsa lähellä, ei maailmanloppuna, vaan talouden madonluvut toteutuvat. Sykli päättyy ja aloitetaan alusta.

- Sitä kun yrittää...

- Lopeta, en jaksa enää ajatella kirkon rahanmenoa lauantaina 13. heinäkuuta 2013.
Lähetin lopettamispyynnön ylös keittäessäni aamukahvia. Olo sekava kuin helluntaiepistolassa ja kuolinsiivous pahasti kesken. Otan puolikaspillerin verenpaineeseen, B -vitamiinin hermojen hallintaan, kalanmaksaöljyä ja sanasolia muuhun tuntemattomaan puutostilaan.

Lopettamispyyntö oli toinen keskustelussa näkymättömän kanssa. Tiedän hänen olevan, vaikken näekään. Mielipuolet keskustelevat riivaajiensa kanssa. Itse en tunne olevani riivattu vaan kirottu kuin Ville luonnonuskontojen äärellä. 
- Lopeta, haluan nukkua. Olin uupunut unenpuutteesta ja opettelin nukkumaan sängyssä keväällä 2000.
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin.

- Sitä kun yrittää...... mutisi bussikuski työntyessäni täpötäyteen linja-autoon, joka oli puolityhjä. Annoin setelin maksuksi ja ilmoitin poistumispysäkin. 
 - En mitään yrittänyt, ajattelin ääneen rahat kourassa ja suunnistin käytävällä eteenpäin.
Rahastaja ymmärsi tahallaan väärin, että matka maksaisi vähemmän poistuessani ennen Lahtea kuin koko matka linja-autoasemalle asti. Aseman pysäkiltä oli lyhyempi matka kävellä kotiin.

Sama tunnetila vyöryy ylitseni piispa Askolan puolustaessa ministerin puheita. Ne käyvät kalliiksi kirkolle, kun jäsenet äänestävät jaloillaan. Rahalle on kirkossakin käyttöä ja takaisinkin saa tulla.

Tästä ei ollut kysymys omassa osoitteenmuutoksessa. Kristitty ehdotti minulle potilasjärjestöä yhteisvastuukeräysrahojen luovutustilaisuudessa omaishoitajayhdistykselle. Olin käynyt Liiton järjestämän vertaisohjaajakoulutuksen. Kävin keskustelun seurakunnan edustajan kanssa vertaistukiryhmän perustamisesta. En mahtunut heidän toimintaansa mukaan, olihan maksullisia palvelumuotoja kehitteillä. Minulle riittää. 

Otin selvää Suomen saksalaisesta seurakunnasta ja menin ilmoittamaan siirrosta pysyvään osoitteeseen. Jouduin puhutteluun, oliko minulla edellytyksiä kuulua saksankieliseen seurakuntaan. En ollut sota-ajan juutalainen, joka pyytämällä pyytää päästä keskitysleirille. Kotikirkkoni oli omaksunut jäsentensä hallitsemisen saadakseen heidät äänettömiksi maksajiksi. Erosin kirkosta ja liityin uuteen seurakuntaan luopumatta lapsenuskosta. Maistraatti ilmoitti liittäneensä minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".

Sain piispakokelaalta pahoittelukirjeen, jolla nuhteli, etten ollut pitänyt arvossa sakramenttejä. Taustalla kuitenkin oli kirkollisveronmaksajan menetys. Takaisinkin saisin tulla. Lähetin vastineeni ja ilmoitin, että minua loukkaa pahoittelunne. Vaihdoin vain osoitetta luopumatta lapsenuskosta. 
Jatkan kirkollisveron maksamista uuteen seurakuntaan. Sille on rasti ruudussa veroilmoituksessa. Saan nimellä seurakunnan lehden joka kuukausi kotiin. Osallistun seurakuntavaaliin tavalla, mikä milloinkin on järjestetty. Osallistun neljä kertaa vuodessa saksankieliseen jumalanpalvelukseen lähikirkossa. Syntymäpäiviä vietän Helsingissä joka 5. vuosi muiden juhlijoiden kanssa. Kirkon täyttäessä vuosia juhlittiin suurlähetystön puutarhassa. Kaikesta tästä olisin ulkopuolella, jos en olisi kuullut puhuttelua.
- Liebe Maire!

Puoluepolitiikalle on tehty tilaa hartaushetkien radioinnissa. Siitäkin lähetin pyydetyn palautteen kanavauudistuskokeilussa.
- Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini aamuhartausajalla ja olen vielä sängyssä enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan. Samaa mieltä olivat monet aamuhartausseurakuntalaiset. TV tarjoaa kolmen vartin kirkkoa ilman seurakuntalaisia ja mikä lie viimeinen sohvakirkko, en ole tutustunut.

Sitä saa mitä tilaa, jos on tilausta vastaanottamassa, kirkkokin. Minuun ei uppoa, että olisin vain kirkollisveron, jäsenmaksun tai lakisääteisten kylkiäisten maksaja. Omaishoitaja on nähtävä sijoittajana eikä säästäjänä. Siinä teille uusi zoomauskulma rahanpuutteeseen. Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua.

Julmalla jumalalla on omat markkinavoimansa ja sijoittajansa. Tämä heinäkuu on minulle rankempi kuin muuttopäivä tähän osoitteeseen. 13 vuotta sitten järjestin joulupostimerkit paikalleen. Nyt etsin palautekirjeitä, joilla minua on loukattu ja halvennettu. Käyn ne läpi ja jätän hyvästit kaikelle menneelle, johtajille, joilla ei ollut aikaa keskusteluihin minua ja työtäni koskevissa asioissa.

Tänään on kaikki hyvin. Seurakunta, yhdistykset ja sukuseurakin. Viime kesänä totesin osallistuessani sukukokoukseen, että se toinen sukuhaara on tärkeä tutkittavaksi. Siihen uppoavat hupenevat jäsenmaksut. 

Netti tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden tehdä sukututkimusta omakustanteisesti. Muistin varassa on omat tiedot vuodesta 1900 lähtien. Vihtaniemelle muukalaiset saavat hautausmaan lapsuuskodin uimarannassa. Se on syntymäkunnan tahto hävittää alkuperäisten asukkaitten muisto ja vaihtaa se rahaksi kuin Juudas suostuessaan 30 hopearahasta kavaltajaksi. Kukkaronvartijasta on tullut varas.

Kuortinkartanossa on käytössä sosiaalinen peruslaki.

"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."  
(Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)


Vietin 63. syntymäpäivän Kuortinkartanossa. Silloin minulle valkeni, mitä teen isona. Projektia muuntamalla sain työpöydälle sijoituspaikan Kartanon kivijalassa.
Monenlaista on mahtunut näihin vuosiin, mutta 1. retki merenrantaan on tehty ja tehdään aina uudelleen Kuortinkartanoon. Iloitaan siitä, että uusi lastensairaala saadaan museosairaalan tilalle. 

"Vanha Lastenklinikka on liian pieni, tarkoitukseensa sopimaton ja lisäksi se hajoaa käsiin. Sen pienet potilaat ja heitä koko sydämellään hoitava huipputaitava henkilökunta tarvitsevat uuden sairaalan heti."

Korkman antaa listan lomalukemiseksi niille, joilla ei ole syytä juhlaan.

 

Miniä hyväkäs

Oekeitten immesten jälkeen Tuusniemelle rantautuneet ovat poikkeuksetta olleet varustettuja heikolla itsetunnolla. Sen testasin  tuntemieni ihmisten kautta. Jos olisin itse ollut epävarma eletystä 50 vuodesta, olisin asettunut kynnysmatoksi, johon toinen heikolla itsetunnolla varustettu pyyhkisi jalkansa.

Ministeri Räsäsestä puhutiin Tuusniemen miniänä, onhan hänen pappipuolisonsa Tuusniemeltä lähtöisin. Nyt en ihan tarkkaan muista siellä olevien sukulaissuhteita, mutta miniän maineella ratsastettiin. Minulle oli yhdentekevää, mitä miniällä oli minulle annettavaa omaishoitotilanteessa.

Tultuani Lahteen isän kuoleman jälkeen, minua lähestyttiin Sopeutumisvalmennuskeskuksen kurssitarjonnalla. Mihinkä minua oltiin sopeuttamassa? Otin selvää menemällä omaishoitajayhdistyksen kokoukseen Inva-keskukseen, olihan paikat, kutsujat ja yhdistyskin minulle outoja. Esittelin itseni ja taustani vanhempieni omaishoitajana. Olin tervetullut lisä muuttovoittona yhdistystoimintaan ja johtokuntaan. 

Minulle oli varattu maksajan rooli alusta lähtien. En olisi omaishoitaja kauempaa kuin kaksi vuotta yhdistyksen omaishoitajina työtänsä jatkavien joukossa. Vietettiin omaishoitajien päivää kirkon tiloissa. Kaikki oli valmista tarjoilujen, arpajaisten ja puhujien suhteen. Puheenjohtajaa ei pyydetty puhumaan, olihan hän poliittinen kiipijä Sopeutumisvalmennuskeskuksen johtajana. Uskonsisar käytti suhteita ja Päivi Räsänen puhui omaishoitotilanteesta kansanedustajana. 

- Miniä hyväkäs, mieleen tuli naapurin Mikon sanonta ensi kerran nähdessään meidän miniän. Se oli hyväntahtoinen tervehdys naapurilta. 

Ehdin juuri ja juuri kuulemaan tuon puheen. Lauantai-iltana nastahammas melkein irtosi, sunnuntaiaamuna istuin päivystyksessä. Tuo puhe ja päivystyskäynti yhdessä koitui ennakkovaroitukseksi, etten olisi oikeassa yhdistyksessä. 

Räsänen aloitti puheensa kaukaa eu -laisten vanhusten hoidosta. Meillä on varaa pudottaa hoidontasoa köyhien maiden tasolle. Siinä ei opetettu neljättä käskyä vanhempien kunnioittamisesta eikä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoidosta. Omaishoidosta oli tullut puoluepolitiikkaa. Esittelin itseni Räsäselle tuusniemeläisenä, hän tiesi tuon miniän asemansa.

Aktiivisuuteni kävi johtajille liian vaikeaksi, heidänhän piti tulla valituksi kirkkoneuvostoon, valtuustoon. Ajallaan EU -mepiksi ja kansanedustajaksi. Minulla ei ollut näitä pyrkimyksiä, mutta projektityöntekijän valinta yhdistykselle tulisi olemaan hänen avustajansa eduskunnassa. Synttäreillä omaishoitajat istuivat omassa pöydässään  ja nuori projektityöntekijä vanhojen poliitikkokäpyjen pöydässä. Synttärirahat kierrätettiin potilasyhdistysten kautta poliitikon vaalirahoiksi. Kaikkea oli ehtinyt tapahtua poliittisessa kentässä. Hierojien edunvalvojana kunnostautunut kansanedustaja lähti kättelykierrokselle, mutta jätti sen pöydän väliin, jossa minä istuin. 

Seinilläkin on korvat ja ne kuulivat puheenjohtajan arvion toiminnastani. 

- Sehän on Mairen omaa hömppää. Vedin suunnitelmani pois esityslistalta ja pyysin siirtoa olla Liiton jäsen. Sielläkään ei minua enää haluttu ja minut singottiin lopullisesti omien sivuilta rekisteröitymisineen maata kiertävälle radalle. 

Kirkkokin antoi uusia osoitteita omaishoitajuuden tiimoilta. Minulle riittää. Suljin virallisen organisaation oven lopullisesti. Aukesi epävirallisen organisaation ovet. Siellä on ratkottu omaishoidon ennalta-arvaamattomia ongelmia. 

Poliittinen miniä ei ole ollut meidän miniä eikä omaishoitoa työkseen ratkovat poliitikot ole edenneet sieltä 1991 vuodesta lähtien mihinkään. 
Räsäsen puheiden jälkeen piikki myös kirkkoon liittymisissä (11.7.2013 11:49)

Minulla on neljäs ukkaasi ohjeena vanhempien kunnioittamisesta. Kaikki päättäjät ovat 4. käskyn selitysosan varassa. Sitä on ministerin puheiden aiheuttama kirkosta eroaminen. Äänestetään jaloilla. Pahan tekoon on kielletty menemästä mukaan. En ole muuttanut maailmaa, vaan tapa nähdä maailma itsessäni on vahvistunut. 
En ole tullut enkä mennyt. Olen aina ollut.