Oma iho

Tulossa oli suuret juhlat syksyllä 1996. Varmistelin, tulisivatko kaikki kutsut.
Vesirokko perheessä puhkesi juuri sopivasti. KympinTytölle se saattaisi olla karensinpaikka.
Kysyin puhelimessa hänen vointiaan. Vesikellojen peitossa koko nahka.

- Entä pikkusisko?
- Hänellä on vielä oma iho.
Kaksi oli joukosta poissa, kun kokoonnuimme Viitakkoon. Toisella oli työeste, toinen oli kansainvälisessä tehtävässä turvaamassa rauhaa Libanonissa. Kaikilla protokollaleimoilla ja -paperilla tuli 90 -vuotiaalle onnittelut. KympinTyttö istuu isoukin sylissä. Kysyi jälkeen päin kuvia katsoessaan.
- Onko isoukki tuossa kuvassa kuollut?
- Ei. Millainen isoukki oli?
- Hän oli mukava, muistelee sylissä istuva tyttö 3 -vuotiaan kokemuksella.

Kuka ei kuulu joukkoon, kysyn uutisvuodon formaatilla suurimmasta puheenaiheesta rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla. Marsalkka Mannerheim on korvattu kenialaisella näyttelijällä. Mututuntemuksena, musta tuntuu. Torilla pelastuslaitoksen pojat ajattelivat ääneen nähdessään tutun sisarvalkoisen mustan miehen seurassa.
- Voihan juma!
Sama toistuu äimistellessä ihon väriä valkoisen herrakansan suusta.

Obamalla on oma iho eikä siihen pitäisi olla kenelläkään mitään sanottavaa. Italialainen pääministeri heittää kuitenkin herjaa. Onko se poliitikkjon yksin oikeus sanoa, mitä sylki suuhun tuo? Minusta se on järjen köyhyyttää, peittää omat paheensa toisten erilaisuuteen vedoten.

Obamalla on oma iho presidenttinä. Meidän presidenttiparilla ei saisi olla edes omia ajatuksia Suomi-neidon johtajana. Puolue ottaa ohjat omiin käsiinsä, riisuu rouvan vaatteista tai ainakin pukee hänet uudelleen. Omaishoitajat menivät halpaan uskoessaan poliitikkojen hyvää tarkoittavaan lainsäädäntöön vanhuspalvelua ohjaillessaan. Se on koitunut heidän omaksi syrjäytymisekseen kansasta. Onneksi viimeiset keskustelut käytiin på svenska, ettei kaikki tullut ymmärretyksi, kuinka maata on tehty tunnetuksi ulkomailla. Olemme eläneet opetuksen mukaan, emme niin kuin johtajat ovat eläneet.

Maan historia kertoo meistä enemmän kuin johtajat. Ihan tavallisia asioita tekemällä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta olemme selvinneet tähän asti. Saduissa susi tekeytyy äidiksi ja syö kilit suuhunsa. Pienin seitsemästä pelastuu piiloutumalla uuniin. Ja kuinka sitten kävikään, omat housut syttyivät tuleen ja tuli hännässä susi pakeni paikalta. Ihminen on taideteos eikä tarvitse kirurgin veistä näyttääkseen paremmalta. Rahastusta varten tarvitaan kuntauudistus.

Hautaan valmis jo

Lapin kesä

original

Lapissa kaikki kukkii nopeasti Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin Tuon usein tuntenut oon raskahasti Kun katson kansan tämän vaiheisiin  Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta Ja suuri surkastua alhaiseen Miks meillä niin on monta mielipuolta Miks vähän käyttäjiä kanteleen  Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu Tai kesken toimiansa katkeaa Muualla tulta säihkyy harmaahapset Vanhoissa hehkuu hengen aurinko Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset Ja nuori mies on hautaan valmis jo. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 28.9 28.09.2012 Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 160:1,4-5. Virsi alkaa sanoin "Kun luova tahto kaikkeiden Herran". Radion kamarikuoro, Viitanen Tarja (joht.), Viitanen Harri (urut). Kuuntele aikaa 31 päivää Aamuhartaus pe 28.09.2012 Lahja Pyykönen, viestintäpäällikkö, Kuopio ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.” Ylihuomenna on Mikkelinpäivä, enkelien ja lasten sunnuntai. Ensi sunnuntaiksi kirjattu kappale Raamatusta on kestämätöntä luettavaa. Se peittoaa alleen sen kultaraamisen kiiltokuvan, jossa valkosiipinen olento saattaa lapset huojuvan sillan yli. Vaikka kuinka tekisi mieli istua idyllisen huvilapuutarhan Lintukodossa ja sulkea silmänsä pahoinpitelyltä, raakuudelta, sodalta ja synniltä. Ei onnistu, sillä maailma on käsittämättömän paha paikka. Kuulkaamme Raamatun sanaa. Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Ei tämä ollut pyhäkoulukertomus. Sen äärellä on pakko varata oma sana äärimmäiselle pahalle: Sielunviholliselle. Muuten voi sulkea silmänsä ja uskoa, että pahuuden takana ovat olosuhteet, onneton lapsuus, päihdevanhemmat, typerät päättäjät. ja kunhan saamme ulkoiset olosuhteet kuntoon, pahantekijän mielentilatutkimuksiin, kaikki muuttuu hyväksi. Ei paha ole yön pimeydessä hiippaleva karvainen kulkuri, vaan hän on paholainen, rikkirepijä. Kaikkein siloisimmalta näyttävissä tiilitaloissa paha nostaa ruman naamansa esiin. Saatana saapuu salonkeihinkin. Hyvinvointi ei pese pahuutta pois. Raamatun luettelo salpaa hengen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet. Syntiinlankeemuksessako paholainen kiemurteli käärmeeksi jalkojemme ympärille, ja sen kanssa on nyt arkeamme elettävä. Natsirikollisiin perehtynyt juutalaistutkija sanoo, että sopivat olosuhteet, vinksahtaneet moraalinormit tai katkeruus voivat raaputtaa esiin ihmisen mahdollisuudet kauheisiin tekoihin. Jokaisessa ihmisessä on alakerta. jossa pedot ulvovat. Jotta paha ei saisi ylivaltaa, varjon todellisuus on syytä tunnistaa. Pahimmat julmuudet syntyvät hyvään naamioituneesta pahasta. Moraalinen erehtymättömyys ja vallan viettelys ripustavat tänään ja huomenna myllynkiveä viattomien kaulalle. Ihmisen tehtävänä on taistella pahuutta vastaan paholaisen vastapelurin, Jumalan avulla. Kun ukko kuoli, sain nukkumapaikan mummon huoneesta. Illalla mummo hyrisi iltavirren, rukoilikin joskus. Lujasti uskoimme, että enkelit varjelevat meitä ja mökkiämme kaikesta pahasta. Kun valo sammutettiin, mummon sängyn päälle jäi loistamaan fosforiristi. Uni otti kainaloonsa ennen kuin ristin valo sammui. En silloin ymmärtänyt, millaista myllynkiveä mummo kantoi koko elämänsä. Orpo mökin piika piika oli tullut raskaaksi ennen avioliittoa toiselle miehelle. Lapsi, hän oli isäni - syntyi avioliitossa, mutta ennen sallittua aikaa.. Läheisten mykkyyden ja oman häpeän raskas myllynkivi riippui mummon kaulalla koko elämän. Siksi hänen oli joka ilta lujasti kiinnitettävä katseensa fosforiristiin, joka hetkeksi toi huoneeseen toisenlaisen valon, kuin rajan takaa. Armon valon, jossa synti sulaa suruksi, jossa iskut annetaan anteeksi. Ja uusi huominen on mahdollinen. Me rukoilemme Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala, että olen tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Muista minua laupeudessasi. Aamen. Virsi: 160:1,4,5 Oman elämäni viestintäpäällikkönä en lähetä savumerkkejä kertoakseni missä olen menossa. Pienentyy mun ympärillä elonpiiri, tuuliviri kukkona tunkiolla, aika ei seiso. Tarkistan sen Utsjoella auringonnoususta 7.17 ja -laskusta 18.46. Aurinko on aikataulussa. Kaikki muu on odotettavissa, mutta en seiso jonossa tietämättä, onko mitään jäljellä, kun vuoroni tulee. Eilen oli se päivä, kun hautaan päälleni puettava mekko valmistui. Siitä piti tulla olkainhameen kanssa käytettävä aluspuku juhlaan. Hiiri oli kissalla räätälinä, kun lähes kaksi vuotta sitten tilasin puvun. Sitä ommeltiin kuin Iisakin kirkkoa käsin mittojen mukaan. Sen sisään mahtui koko Iisakin kirkko ja lähetin aluspuvun pienennettäväksi. Sen jälkeen en mahtunut pukuun. Tilasin lisää kangasta, että edes näkyvät osat olisivat sopivat. Löysin tekijän, mutta hautamekko siitä tuli.  Minusta on tullut millisilmä, olenhan räätälin sukua kolmannessa polvessa. Setäni tapettiin, kun oli vaatturinopin käynyt. Näin ammattitaidolle on tullut esteitä, työt ovat siirtyneet lapsityövoimalla tehtäväksi. Hautamekko valmistui kaiken hautaamisen ajankohtaan. Suomi-neidolla ei ole tarpeeksi työvoimaa tekemään mitään päätöksiä ajallaan. Viimeisimpänä olen katkerasti pettynyt eläkeilmoitukseen,  alkamisajankohta 1.2.2005. Totta hitossa, minä sanon työhuoneen vuokrasopimuksen irti. Eläkeaika alkaa, mutta ei tule päätöstä eläkkeen määrästä. Millä katan elämisen, kun rahantulo loppuu, mutta YEL -maksu tulee jäklkikäteen. Jos en maksaisi, se otettaisi ulosoton kautta.  Työpöytä siirrettiin kotiin ja jatkoin työtä yli eläkeiän ja vapaaehtoistyönä vielä viime kevääseen 70 vuotta täytettyäni. Huomenna työpöytä saa uuden sijoituspaikan, koti ei enää ole paras työhuone, mitä minulla on koskaan ollut. Eroottinen hautausmaa parvekkeella muistuttaa, ettei kotini ole ollut lemmenpesä eikä Ellin boksi. BIBLE ILLUMINATED THE BOOK UUSI TESTAMENTTI pitää sisällään naisenkuvan, joka ei muuksi muutu. Etukannessa tärkeitä aiheita sisällysluettelosta. HYVÄ INVESTOINTI s. 91 PAHAN VALLALLA ON LOPPU s. 188 KYSYMYS AVIOLIITOSTA s.182 JOS RAKKAUS KYLMENEE s. 252 SILMINNÄKIJÄ s. 76  Nyt tiedän, mitä teen isona. Odotellessa on aikaa ajatella, ettei lapsuuskoti ole minulle tarkoitettu edes viettää joku kesäpäivä rannalla. Se on muuttunut keskitysleiriksi jätevesipallovaatimuksineen ja kaasusuihkuineen. Juojärveen pulahtaessaan pitää desinfioida itsensä, ettei jätevesi aiheuta tulehduksia kolibakteeriilla. Sitä saitte mitä tilasitte, velaton kunta Tuusniemi! Silkkimekon käärin silkkipaperiin ja varustan lapulla. "Puetaan päälleni polttohautausta varten apilanlehti petille." Jos puhun siitä ääneen, kuulijat ahdistuvat, sulkevat korvat, ettei sellaisesta saa puhua. Pienet tytöt lupasivat nauraen. - Kun mummo on kuollut, pidetään bailut. Kuulin taas tekonivelleikkauksesta. Hakiessani silkkimekkoa eilen, huomasin ettei polvissa tuntunut kipua. Näillä mennään, kun ei ollut varaosapussia mukana. Elämä on opettanut kovalla kädellä ilman ohjekirjaa, jokaisen toimiessa talonmiehenä huutaessaan ääneen, mitä pahaa olen taas tehnyt. Nyt on aikaa kuunnella viestintäpäälliköitä, kapinapappia ja muita ajattelijoita, jotka vielä puhuvat ymmärettävästi. Joku viisas sanoi tästä ajasta.  - He huutavat niin kovaa, etten kuule, mitä he sanovat. Vanhuspalvelulaki on yksi huudon aihe. Minulle se tuotti  kokemuksena 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Politiikosta huomataan kokovartalo ministerinä ja seksikkäin pääministerinä. Niillä ei maailmaa pelasteta tai saahan sitä yrittää.  Omaishoitajan luottoluokitus: AAA,  Suomi-neidon: AAA,  politiikon luottoluokitus: €€€ 000 000 000 000 Aaa, aaa, Heikki, kissa se langalla leikki. Ai, ai, vetikkaa, ei saa lankoja sotkea. Ja minä itse, miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden Miks seuraa käskyä en veren vietin Vaan kansain kohtaloita huokailen On vastaus vain yksi Lapin suvi Sit' aatellessa mieli apeutuu On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu  Mut pitkä vain on talven valta Hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken Ja jättävät jo jäisen Lapin maan  Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän Te suuret aatteet, teitä tervehdän Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän Jos muutattekin maihin etelän  Oi oppi ottakaatte joutsenista Ne lähtee syksyin, palaa keväisin On meidän rannoillamme rauhallista Ja turvaisa on rinne tunturin  Havisten halki ilman lentäkäätte Tekoja luokaa, maita valaiskaa Mut talven poistuneen kun täältä näätte Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa.  Eino Leino

Fan Club

 TYLYPAHKA & PAHKASALO, ihan sama, missä kaikki tapahtuu.
- Missä on vasemmiston koti, kun Neuvostoliitto ja Itä-Saksa ovat romahtaneet?
- Kyllä se on Suomessa, vastaa Paavo vasemmistopuolueen puolesta.
Kirjoitan kynä sauhuten historiaa "Hyvästi toverit" -sarjasta. Olen elänyt ennen tuota aikaa ja tuon ajan. Vielä tänä päivänä torppari/mäkitupalaisen jälkeläinen saa kuulla olevansa punainen syntyperän köyhyyttä. Siinä on geenitutkimukselle työsarkaa tutkia, miksi köyhiä on vielä olemassa.
- Eivätkö kaikki rosvot tulleetkaan tapetuksi? kysyi Isoisä talollisen lukiessa ääneen sanomalehdestä ROSVO-ROOPESTA.
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika, tokaisee lukija ja sulkee lehden tuohtuneena.

Euroopan kulttuurilla on monet kasvot. Aina on löytynyt oljenkorsi hukkuvalle. En voi julkisesti hehkuttaa blogissa, kuka on jäänyt vierelle. Aika on selvittänyt ankeudessaan, kenen kaa kuljetaan samaan suuntaan. Juhlan jälkeen nostetaan maljoja, ja bongaan näyttelijän lähietäisyydellä.
- Näkeehän täällä tuttujakin, puhuttelen häntä. Hän ojentaa kätensä ja esittelee itsensä. Teen hänelle henkilökohtaisen kysymyksen, kun tiedän kuka on hänen avec.
- Olen projisoinut kaikki lämpimät läikähdykset tähän näyttelijään. Asiakas saa kaksoisolennon, että vakuutusehto täyttyy olla sotkeutumatta asiakkaisiin. Jos joku kertoo muuta, hän valehtelee.
- Ihan vapaasti miesnäyttelijä on käytettävissä, siihen on rouvan lupa.

Korttisarja Harry Potterista puhuu yhden fanitettavan kieltä huispauksineen. Jari Litmanen urheilijana on nuorten jalkapalloa pelaavien esikuva. Minulle siksi, että hän kävi tervehtimässä mummoaan ja samalla kertaa muisti naapuria, joka oli mummon ystävä. 

Uskomattoman uusperheen kautta sain kuulla Tommy Läntisestä, punaisesta tukasta ja laulusta; " Äiti, tänään mä en tahdo mennä kouluun." Vielä suuremmasta syystä oppimisen esteeksi on tullut koulut, koulumatkat, syrjäytyminen ja lainsäädäntö elinikäisestä oppimisesta.

Tommi Läntinen - Rahaa rikkaampi (Offical HD)

© Universal Music 2011 Sanat: Rivin alussa on tyhjää ja mä jaksan odottaa muistot kun ei häivy minnekkään. Sävel sanoja pyytää, tiedän mitä ... 1 vuosi sitten | 70 071 näyttökertaa 

Vitas on fanilistan ehdoton ykkönen. Hän on matkakaveri maailmalla. Hän ei ole kieltänyt tulemasta mukaan vetoamalla ikään ja punkinpuremaan. Oikeastaan hän on hoitanut, että polvikivut voin unohtaa.

Vitaliy "Vitalik" Vladasovich Grachyov, better known by his stage name Vitas, is a Russian singer-songwriter. Known for his high falsetto voice and a vocal range of 5 octaves, he has been given the nickname "Prince of the Dolphin Voice" in China. Wikipedia

Born: February 19, 1981 (age 31), Daugavpils

Origin: Latvia

Movies: Mulan

Витас - Берега России

Витас - Берега России

3 vuotta sitten | 238 268 näyttökertaa

tekijä: RussianSun2

Aamuhartausseurakuntaa ei ole vielä säästösyistä lakkautettu. Jokainen voi osallistua uskonmenoihin haluamallaan tavalla. Tänään kuuntelen kapinapappia. Ei vielä ole teipattu suuta eikä suljettu tyrmään  määräämättömäksi ajaksi. Politiikka ja uskonto yhtä uskomattomia voimalla valtaa käyttäessään. 

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 27.9 27.09.2012

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Teemu Mattson kvintetti esittää kappaleen "Enne". Säv. Teemu Mattson ja Teemu Eronen.
Kuuntele aikaa 31 päivää (Vain Suomi)

Aamuhartaus to 27.09.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

Tiedätkö mikä on virolainen pankkiautomaatti? Se on virolainen työntekijä, jonka kanssa työnantaja marssii pankkiautomaatille nostamaan viimeisen kuun tilin – ottaakseen työntekijälle maksamansa palkan takaisin. Työnantajina virolaiset ja suomalaiset työnvälitysfirmat, nämä nykyajan orjakauppiaat, hallitusten siunaamat, ajan hengelle uskolliset.

Tiedätkö miksi kutsutaan Tallinnasta Helsinkiin sunnuntai-iltaisin ja maanantaiaamuisin lähteviä laivoja? Orjalaivoiksi.

Ei orjuus ole mihinkään kadonnut. Nykyajan orjat ovat niitä, jotka tekevät pimeää työtä kansainvälisten suurfirmojen hikipajoissa jotta me saisimme mahdollisimman halpoja vaatteita ja muita kulutustavaroita tai orjat ovat kotiemme lattioita jynssäävät virolaiset siivoojat tai duunarit suomalaisilla rakennustyömailla tai missä vaan, kivilouhoksista, marjametsiin ja ravintoloihin, seksiorjina, minimipalkalla tai ilman palkkaa, vailla oikeuksia, varastoissa asuen, autotalleissa, pienissä kopperoissa, mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Sano heille, että se on heidän oma valintansa. Sano heille, että se on heistä kiinni millaisen elämän he itselleen luovat. Sano heille, että he voivat piristää ja lohduttaa kanssaorjiaan ihan tavallisilla asioilla, leipomalla pullaa ja tarjoamalla kaakaota tai tervehtimällä toisiaan iloisesti hymyillen, päivän raatamista aloittaessa, muutaman tunnin yöunen jälkeen.

Sano heille, että tärkein poliittinen teko, olosuhteiden parantamiseksi, on vertaistuki, lähimmäisapu, ja että kyllä se siitä vielä jonain päivänä kirkastuu, kärsivällisyyttä, kunhan jaksatte yrittää ja muistakaa talvisota, kaveria ei jätetä ja kunhan saadaan nämä eurokriisit sun muut kriisit hoidettua niin kyllä se sitten teidänkin laariin voi jotain sataa. Pääsette vielä harrastamaan joogaa, golfia, valtaamaan paikan maailmassa. Nimittäin kukaan ei sitä teille tule ilmaiseksi antamaan.

Ei varsinkaan nyt kun hyvinvointiyhteiskunta on mennyttä ja olemme todistamassa almuyhteiskunnan paluuta, yhteiskunnan jossa rikkaat lunastavat taivaspaikkoja, hyvää omatuntoa, työntämällä roposia köyhän kouraan.

Vai onko se edistystä kun köyhille tarjotaan pullaa? Kaksikymmentä vuotta sitten heille tarjottiin pelkkää silakkaa.

Mutta ei minulla, keskiluokkaisella, ole mitään syytä voitonriemuun tai helpotuksen huokaisuun. Tässä globaalissa pudotuspelissä musta pekka voi jäädä kenen tahansa tavallisen veronmaksajan käteen, sinun ja minun.

Et sinä ole turvassa globaalien markkinoiden mielivallalta, kasvottomilta sijoittajilta, kansainvälisten suurpankkien orjuuttavalta voimalta. Suuri Saneeraaja, tämä voittoja tahkoava päänahanmetsästäjä, kulkee missä tahtoo, tekee mitä tahtoo ja antaa potkun persauksiin kenelle tahtoo.

Suuri Saneeraaja tulee silloin kun vähiten sitä odotat, silloin kun vietät lastesi kanssa laatuaikaa kännykkä korvalla työasioita hoidellen tai kun lennät perheesi kanssa etelän aurinkoon talvea pakoon tai kun shoppailet koulusta toiseen sitä laadukkainta opinahjoa vesallesi etsien tai kun mietit parasta ja turvallisinta asuinpaikkaa, etnisesti puhtainta, sitä jossa asuu vähiten somaleja tai muita maahanmuuttajia.

Valvokaa siis. Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan. Vedenpaisumuksen edellä kukaan ei aavista mitään ennen kuin tulva tulee ja vie mennessään. Samoin käy kun Suuri Saneeraaja iskee. Kaksi miestä johtaa linjoja: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on avotoimistossa: toinen otetaan, toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä sitä hetkeä ei tiedä kukaan, ei hallitus, eduskunta tai presidentti, ei EU:n komissio.

Mutta voi teitä, te rikkaat, te olette palkkanne jo saaneet. Te viette leskiltä talot ja latelette markkinapuheitanne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne.

Voi teitä, rikkaat! Te teeskentelijät! Te kaadatte kiltisti kansalaisten rahat Eurooppalaiseen Molokin kitaan ja tuhoatte sosiaalisen ja inhimillisen yhteiskunnan perustan, laiminlyöden sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette hirven!

Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette menestyneitä ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä. Teidät minä lähetän pois luotani tyhjin käsin.

Mutta autuaita olette te kaikki tämän maailman orjat. Teidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te päähän potkitut, työpaikoista ja yhteiskunnasta ulossaneeratut ja hyödyttömiksi todetut, turhat ihmiset. Autuaita olette te leipäjonoissa seisovat, te kaduille avohoitoon hylätyt. Autuaita te jotka olette pelkkää saastaa rikkaiden ja yltäkylläisten kengänpohjissa, te jotka olette likainen tahra Tuomiokirkon valkeassa rappauksessa. Autuaita te jotka nyt olette pelkkä kustannuserä, este rikkaiden voittojen maksimoinnissa. Autuaita olette te, jotka nyt itkette ja valitatte maailman epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta. Teidän on Taivasten Valtakunta. Aamen.

Kielipuolen konekielellä, ei riitä resurssit

Wednesday, 26 September 2012

The truth will set you free - nun monk Club

Religious programs: Morning Worship 26/09/2012 09.26

Katekismussarjassa speaks Pastor Risto Leppänen, Turku, Finland. Psalm 631:5. Hymn begins with the words, "O Lord, if I travel to a man." Kamppi song, cond Markku Pihlaja.
Listen to 31 days

19.8.2014 

Aamu-ja iltahartaudet kuullaan YLE Radion 1:ssä maanantaista lauantaihin. Hartaudet tuottaa Kirkon tiedotuskeskuksen radiotoimitus. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta. 

document.getElementById("lista").disabled=true;
Aamuhartaus ke 26.09.2012
Risto Leppänen, pastori, Turku

Kirkko ei hyväksy minkäänlaista syrjintää. Jumalan valtakunnassa ei ikinä ole hyväksytty rikoksia. Nyt kyllä meidän perhettä syytetään ilman asiaa. Enhän minä kristittynä semmoista ole voinut sanoa. Julkisuudessa on tapana paisutella asioita.

Yhtäältä varmasti tosia lauseita ja samalla kuitenkin perin inhimillistä. Lähiyhteisöissä ja korkeita elämänihanteita korostavissa yhteisöissä on kivuliasta tunnustaa vääryyden tapahtumista. Totuuden sijasta on kiusaus suojautua, ohittaa ja kääntää huomio toisaalle. Näin meitä pilkataan ja syytetään.

Usein tosiasiat pakottavat tarkistamaan kuvaa uskonyhteisöstä, perheestä, itsestä tai luotetusta ihmisestä. Erityisen vaikeaa totuuden näkeminen on siellä, missä valtaa ei tunnisteta tai tunnusteta. Silloin on tarvetta totuuden lausujille. Niille, jotka näkevät tarkasti ja uskaltavat sanoa: Keisarilla ei ole vaatteita!

Tässä taannoin olin ala-asteen vanhempainillassa. Opettaja kertoi uskonnon tunnista, jossa oppilaat olivat katselleet kuvia paimentolaisheimon elämästä ja tehneet havaintoja. Lapset olivat kiinnittäneet huomiota, miten samassa kuvassa olivat paitsi isovanhemmat, vanhemmat, lapset myös eläimet. Olisipa meilläkin, mutta kun meillä on aina niin kiire. Me vanhemmat puolustauduimme ja vaikka meistä ei paimentolaisia tule, silti syvällä tavalla tunsimme, että se mitä nyt sanottiin, oli totta. Arvostan sitä, että tämä opettaja uskalsi vastareaktiosta huolimatta jättää tämän kriittisen peilin eteemme.

Tarvitsemme rohkeita totuuden puhujia ja oikeudenmukaisuuden ääniä. Myös Kristuksen kirkon on etsittävä ja rakastettava totuutta salatuimpaan saakka. Kirkon on suorastaan rukoiltava keskuuteen sellaisia vastuunkantajia, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, minkä kokevat todeksi. Sellaisia, jotka eivät säikähdä sitäkään, kun totuus tekee kipeää. Sellaisia, jotka eivät liian helposti päästä kriittisen peilin edestä.

Mutta ihmistä puolustaessa on oltava sekä lempeä että luja. Haavoittamatta ja häpeäpaaluun asettamatta on lempeästi uskallettava nostaa keskusteluun vinoutuneet kulttuurit, valheet ja vääryydet. Niin on tehtävä, ettei yksilö kadota itseään tai yhteisö identiteettiään.

Yksi väline tämän rehelliseen itsensä katselemiseen on rippi. Sen lähtökohta on tosiasioiden tunnustamisessa. Ripissä nimittäin yksittäinen ihminen tai jumalanpalvelukseen kokoontunut seurakunta voi tuoda elämänsä Jumalan eteen ja tunnustaa syyllisyyden. Yksityinen rippi antaa mahdollisuuden tuoda luottamuksellisesti Jumalan eteen väärien tekojen taakan. Ripissä tärkeintä ei silti ole se, mitä osaa, pystyy ja jaksaa kertoa. Yksittäisiä tekoja tärkeämpää on tunnustaa se vääryys, jossa ajasta aikaan olemme väistämättä mukana. Olemme vaikka emme edes tiedä olevamme.

Usein ymmärrämme synnit vain yksittäisinä tekoina, saatamme jopa omalakisesti nimetä syntejä ja samalla pitää todelliset synnit piilossa. Saatamme siivilöidä hyttysen ja samalla niellä kamelin. Toisinaan vasta historiankirjoitus paljastaa, missä kaikessa olemme tietämättämme olleet mukana, mistä olemme vaienneet ja mitä jättäneet tekemättä. On suostuttava siihenkin, että myöhemmin opetuksemme arvioidaan uudessa perspektiivissä.

Kaikkien syntien pääjuuri kasvaa ihmisen ylpeydestä ja omahyväisyydestä. Asenteesta, jossa päivitellään toisia: onneksi en ole yhtä säälittävä kuin tuo toinen. Syntiä on nouseminen kanssakulkijoiden, luomakunnan ja Jumalan yläpuolelle. Tämä ylpeys estää kumartumasta toisten kanssa synnintunnustukseen, lausahtamasta Jumalan edessä kuin muinainen rukoilija: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.

Kirkko ja kristitty tarvitsevat perimmäisiä totuuden hetkiä, tilaisuuksia synnintunnustukseen. Ne ovat erityisiä hetkiä, etsikkoaikoja. Silloin ei pidä suojautua, eikä sulkea korvia, ei käpertyä, eikä suostua valheeseen. Sen sijaan on nähtävä tosiasiat, se kuka olen ja mitä olen tehnyt. Tosiasioiden tultua esiin, elämä ei ole enää entisensä. Tämä kipeä hetki sisältää aina myös muutoksen mahdollisuuden. Se vie luopumaan turhasta, siitä mikä joutaakin mennä. Siksi se on askel kirkon ja kristityn uudistumiseen.

Läpinäkyvämmän maailman myötä myös kristillisissä kirkoissa on yhä enemmän opeteltu puhumaan kipeistä asioista ja vaietuista taakoista. Aina siellä missä totuus on tullut julki, siellä on syntynyt myös parannuksen mahdollisuus ja mahdollisuus korjata vääryydet. Vaikeat kysymykset ja muutos kysyvät luottamusta ja rohkeutta, mutta lopulta rehellinen sydämen tie vie vapauteen. Jos taas tyydymme valheeseen ja vaikenemiseen, pian kadotamme itsemme ja identiteettimme.

Hyvä kuulijani, tänä aamuna rohkaisen Sinua oman elämäntilanteesi keskellä tarttumaan tosiasioihin. Rohkaisen sinua sen lupauksen varassa, että totuus tekee sinut vapaaksi. Jumala ei heitä Sinua häpeään, turvattomuuteen tai eristyksiin. Jumala on hyvä ja armollinen, joka kutsuu elämään ja yhteyteen.

Sinä kelpaat ja riität – omana itsenäsi!

Haluaisin puhua myös Sinulle, jota painavat syyllisyyden taakat. Sinulle, joka koet epäonnistuneesi. Sinulle, jonka yhteys läheisiin ja Jumalaan on särkynyt. Sinulle, joka pelkäät tulevasi kadotetuksi. Jumala ei jätä Sinua syyllisyyteen, eikä huutamaan tyhjyyteen. Jumala kuulee huutosi niin kuin ei mitään muuta ääntä olisikaan. Saat uskoa synnit anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikka vastuuta ei voi väistää, tehtyä ei saa tekemättömäksi, se on silti mahdollista saada sovitetuksi.

Sinun ei tarvitse puolustautua, selitellä, kätkeytyä ja suojautua. Saat kuulla syntien anteeksiantamuksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä tai niillä sanoilla, mitkä vain ikinä ovat tutut ja tuovat aamuusi taivaan armon ja Kristuksen anteeksiantamuksen.

Olet hyväksytty, kelpaat ja riität!

Virsi: 631 b:5

Minut on punnittu ja köykäseksi havaittu. Profeetta sai profeetan kohtelun omalla maalla eikä se muuttunut muuksi osoitteen muutoksella. Se viskasi uusiin leireihin jäsenmaksun maksajana. Minulla on toinen tehtävä, löysin Lahden savolaiset potilasjärjestöjen joukosta. Sen hyväksyn syntymävamman perusteella, ovathan karjalaiset, hämäläiset, suomenruotsalaiset syntyperältään parempaa ainesta kuin savolaiset.

Savolaisen laulu  kertoo juuristani, joita ei voi pakkosiirtää toiseen paikkaan. 

Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut;

Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!"

Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: "armas Savonmaa!" 

Savon joukkotappelun  jälkeen olen jäänyt yksin puolustamaan itseäni. 

- Oletkos tapellut, kysyi rehtori joka kerta kun asioin kansliassa. Luokassa oli hässäkkä ennen tunnin alkua. Pojat vetivät tukasta ja kopeloivat estoitta. Rehtori taluttaa kiusaamisen kohteen korvasta kansliaan. 

Myöhemmin saman koulun kasvatti johtajaopettajana kävi käsiksi va opeen ja raahasi suutari-Jussin pojan kanssa lampeen. Hukuttaakseenko? Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet.

- Olit pentuna kova suuttumaan. Katson vanhempieni kihlakuvaa ja näen sanojan äitinsä paikalla. Vierasta verta oli tullut sukuun isännän kautta, joka pisti paksuksi tädin piikuuspaikassa. Tyttö sai huolenpidon isän kasvukaverina aikuisikään asti. Siitä kantaäidistä kasvoi kirkonkylään suuri suku, jonka jäsenet vaikuttivat toimistopöytien takana lähteneitten ja takaisin palanneiden  asioihin.

Viimeinen kokemus on lapsuuskodin uimarannassa joukkoraiskauksena, kun kuusi  kunnanukkoa varasi sijoittajille muukalaisten hautausmaata minun perintöosalle.

Kristillisen kirjallisuuden helmi

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 25.9 25.09.2012

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki, puhuu raamatusta. Virsi 183:5-6. Virsi alkaa sanoin "On meillä aarre verraton". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
Kuuntele aikaa 31 päivää (Vain Suomi)

Aamuhartaus ti 25.09.2012
Kaisa Raittila, toimittaja, Helsinki

Marginaalin huutomerkki

Minulla on sellainen muistikuva, että aurinko siilautui likaisen ikkunan läpi korkean huoneen muovimattoon. Pölyä oli valokeilassa, koska huoneen seinät olivat lattiasta kattoon kirjojen peitossa. Isä istui pyörivällä tuolillaan tammisen työpöytänsä ääressä ja luki ääneen. Hän luki ääneen itsekseen, enkä ymmärtänyt siitä sanaakaan.

Kun kysyin, mitä isä luki, sanoi hän lukevansa kirjettä korinttolaisille. Ääneen hän luki sitä siksi, että kieli oli kreikkaa. Isän polveileva polotus sai minut ajattelemaan, että minunkin pitäisi saada tuo kirja.

Olin 11-vuotias ja isä lähti kanssani Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmaan. Siinä oli siihen aikaan luonnonvaaleaksi maalattu puutalo, ja puutalossa kristillinen kirjakauppa. Sen hyllystä valitsin ensimmäisen Raamattuni, nahkakantisen ja pienen, Pipliaseuran kakkosluokkaa. Selässä oli valmiiksi vaimea naarmu.

En kaihtanut liimata ensimmäiselle lehdelle samasta kirjakaupasta ostettua suuren päivänkakkaran muotoista tarraa. Jumala on rakkaus, luki siinä. Korinttilaiskirjeestä – tai Korinttolaiskirjeestä, kuten silloisen raamatunkäännöksen mukaan sanottiin – alleviivasin monta kohtaa sinipunakynällä, punaisella sen, minkä kohdalla teki mieli hokea aamen aamen, ja sinisellä muuten vain muistettavat.

Minusta tuli Raamatun suurkuluttaja. Ei ihme, että rippikouluun mennessäni halusin jo uuden. Sen piti olla isompi ja vetoketjullinen. Vetoketjuraamattu oli kuin tätä nykyä Facebook, sosiaalinen media. Tuntui, että koko elämä oli vetoketjuraamatun kansien välissä – hyvin menneet ainekirjoitukset, irtonaisia raamatunlauseita jakelevat mannalaput, sopivaa hetkeä odottavat kirjeet salaisille rakastetuille, nukkaposkinen Jeesus karitsa olkapäällään ja luettelo Vanhan testamentin ennustuksista ja niiden täyttymyksestä Uuden testamentin puolella.

Vaikka totisesti osasin roomalaiskirjeeni, etenkin sen kuudennen, lähes kokonaan alleviivatun luvun, ja jesajani, oli Raamattu minulle ennemminkin pelastusrengas kuin kirja. Vaikka koululaukku oli muutenkin painava, kulki Raamattu aina mukana, ja kun en kestänyt opettajaa tai oppiainetta, avasin koulukirjan alle Raamatun ja luin opettajien hämmennykseksi sitä.

Siihen aikaan minua kiehtoi ajatus järjestelmästä, jonka osa olin. Opettelin ulkoa jakeita miettimättä, millaisessa maailmassa ne oli kirjoitettu. Vaikka Paavali tai hänen nimissään kirjoittanut käytti huutomerkkejä säästeliäästi, minä lisäsin niitä senkin edestä Raamattuni marginaaliin.

Niin perin juurin tunsin Raamattuni, ettei minun sen jälkeen ole ollut vaiva eikä mikään löytää kohtaa, jota johonkin tarvitsen, tai tunnistaa taiteen kuvastosta Raamatun kertomusten juuria. Romaaneista ja toisten uskontojen pyhistä kirjoituksista luin ihmiskunnan yhteisten peruskertomusten toisintoja, niitä, jotka olivat myös omassa pyhässä kirjassani.

Luin Raamattua kymmenillä eri tavoilla, järjestelmällisesti ja hypähdellen, työntämällä sormen summassa väliin tai etsimällä tieten tahtoen juuri jotakin kohtaa. Epävarmana tulin rohkeammaksi, surullisena lohdutetuksi, laimeana väkevämmäksi. Mitä aikuisemmaksi kasvoin, sitä useammin oli huuli pyöreänä: Mitä ihmettä? Raamatun syntyhistoria ohitti pelastushistorian hyvin keitetyn oppitunnin. Elämän moninaisuus opetti asioiden mittasuhteita ja työnsi ulos kapeasta käytävästä.

Sitten menetin melkein kerralla koko Raamattuni. Ympärilläni alettiin käyttää sitä kivenä ja heittää kohti. Kirjan sivuilta valui silkkaa hyistä hyhmää. Minua puistatti, kun näin, miten kylmyys kahlitsi sen vetreät jäsenet ja vuolaat vedet. Vihreä ja punainen pakenivat Raamatun poskilta, kun sitä luettiin pelon, ennakkoluulojen ja uhkakuvien pitimiksi.

Kaikeksi onneksi olen niitä, jotka joutuvat käyttämään Raamattua työssään. Säikähdys meni ohi ja huomasin, että tässähän se on, Raamattuni. Ei sitä kukaan minulta vie. Vaikka olen iät ajat sitten ymmärtänyt, ettei minusta ole säällisen järjestelmän osaksi, minulla on kaksitoista vakallista tähteitä ja tyyntyvä myrsky, hedelmätön puu, jolle annetaan vielä yksi vuosi, ja lähteminen, vaikka en tiedä määränpäätä. Minulla on vihreä niitty ja humina kaiken ukkosen kohinan jälkeen, muukalaisen uskollisuus ja tarkoin vartioitu aarre repeävän esiripun takana.

Vaikka Raamattu on käypä pelon ja tuomitsemisenkin käsikirja, minulle se on peili, josta katselen itseäni. Kas tässä hyväuskoinen Eeva, itseään vähättelevä Jeremias, petturi-Daavid, tehtäväänsä pakoileva Joona, liikoja luuleva Pietari, päänsä rakasta rintaa vasten painava Johannes. Eikö lie minussa messiaaksi ryhtyjänkin vikaa.

Sitä ihmeellisempi on kertomus, jossa hurskas ja uskollinen Mooses katselee luvattua maata joen toiselta puolen, pääsemättä koskaan perille, kun taas autiomaassa niskuroinut roskasakki juoksee veteen ja nousee vastarannalle maidon ja hunajan ääreen.

Virsi: 183:5,6

On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Mitä minulla on, siitä ostoasiamiehet tekevät tarjouksia, että kannattaisi se muuttaa rahaksi. Käyttää rahat lomamatkaan tai johonkin yhtä harvinaisempaan herkkuun minulle. Laaditaan laki, johon vedotaan, että isot voivat syödä pienet. Se on riskinotto, jos ostaa itselleen työhuoneen tehdäkseen työtä perheen elättämiseksi. Syöjättäret haluavat sen itselleen ja välimiesoikeus huudetaan avuksi. Kiristyskokouksista on mielikuvat säilyneet muistuttaen eläimellistä menoa villihevoslaumassa. Kehonkieli sen kertoo. Se on viimeinen kieli käytettäväksi kuntavaaliehdokasta valitessa.

Minun aarrekartta ei aukene kaikille. Mitä minulla on vielä jäljellä konsultin arvion mukaan (tyhjä pää ja tuulen huuhtoma pee), siitä en voi luopua ennen aikojaan. Postiluukusta tulee aivopesukirjasia. Lähettäjillä on hätä minun uskonnollisesta vakaumuksesta. Ihan turhaan painetaan kirjasia, jaetaan jokaiseen kotiin roskapostin mukana. Ne joutuvat lehtikeräykseen. 

Moni-kanaiset -liitto on uutisten aihe. Ei yhdistystä ilman väärinkäytöksiä. Siksi minulle on valikoitunut epävirallinen organisaatio, joka ratkoo ennalta arvaamattomia ongelmia. Pitää sisällään sukuseuran, yksittäisiä närståendevårdareita, KympinLapset ja Isovanhemmat. Seurakuntani on Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland. Maistraatin ilmoituksen mukaan kuulun "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Se tapahtui luopumatta lapsenuskosta. Meistä on muotoutunut aamuhartausseurakunta, kun kuuntelemme radiohartaudet omasta vastaanottimesta kotona. Sekin on yhteyttä ja yhteisöllistä. 

Uskonkonsultit ja EU-lobbarit ovat katoava tyhjänpuhujien häviävä luonnonvara. EU-uskovaiset vähenevät päivä päivältä. Vielä käytetään peitenimeä rauhaan pakottaminen. Väitöskirjan luovutusaika yöllä ei sopinut minulle. Itsestään selvänä pitämänsä vastaus tuli kysymyksen muodossa.
- Mikä sinä luulet olevasi? Tässä mielikuvien maailmassa eletään. Eroottinen hautausmaa parvekkeella sai ensimmäisen elävältä haudatun. Toinen hautausmaa on lapsuuskodin uimarannassa muukalaisille, jotka tulivat kunnan kutsusta muuttamaan Vihtaniemen imagoa. Woodoomeno sai oikeutuksensa uskonmenona.
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä. 

Joka aamu katson googlehakuna linkin yle.fi/uskonto   Hartausohjelmat netissä
Sitä vaivaa sama ongelma kuin muitakin areenan uudistuessa. Milloin valvoja ei valvo tai toimii annettujen ohjeiden mukaaan, ettei kaikkea julkaista. Uskonto on yksi tulkin ja kirjurin aihealue, ettei tule merkityksi väärin tai sanotuksi vastoin parempaa ymmärrystä karkottaen viimeisetkin kuuntelijat. 
(4.9.2014 Hartausohjelmat netissä on vielä toimiva linkki, jonka luulin hävinneen kokonaan.)

Tein turhaa työtä kirjoittaessani tekstin talteen käsin. Jouduin sulkemaan koneen, kun kaikki yhteydet olivat virheelliset. Se on koneenmahti. Odotan matkaa nukun yön hyvin ja palaan kotiin. Kansanopiston opettajat lähtivät nukkumaan muualle, kun yövalvontavuoro sisäoppilaitoksessa päättyi. Valituspäätöksen odotus valvottaa kuin omaishoitoaikana yöllä joskus kuusikin kertaa nostaa ylös huonosti nukkuvaa hoidettavaa.
Tiedän, miltä tuntuu kuolemaan tuomitusta odottaa aamua, jolloin kaikki päättyy.
Show must go!