Pappi kyydissä kätilönhakumatkalla
Aurinko nousi Kuusamossa 12.6. ja laskee tänään 30. kesäkuuta. Kesästä jäljellä on päivä, jolloin totean; on kesä mennyt, tunne lämpöä en nyt. Sen myötä on mennyt paljon muutakin eikä se haikailemalla tule takaisin.
Minua odotetaan näyttäytymään koulutapaamisessa Saunaniemen tyhjäksi jääneessä koulukiinteistössä elokuussa. En tunne minkäänlaista vetovoimaa lähteä. Jyväskylässä Omaishoitajapäivillä pääpuhuja otti Iltalehden ja luki lööpin. Vanhus ampui hoitajaansa Tuusniemellä. Se kolahti minuun, olihan hoitaja käynyt meillä nuorena opettajana. Nousin ylös ja ilmoittauduin, siellä minä olin vanhempieni hoitajana. Olin muka ylpeä omasta selviämisestä elävänä silloin. Myöhemmin olin jotakin muuta, jos suuressa joukossa erottuisin kuin Otto Frank palatessaan keskitysleiriltä.
Kävin kouluni vieraalla paikkakunnalla. Kodin ja koulun välillä ei ollut yhteistyötä. Jokaisella oli oman osansa vahtiminen tärkeämpää kuin edes jollakin tavalla osallistua keskenkasvuisen tytön koulunkäyntiin. Olin aina se naapurin Elisabeth kun Hyacinth Bucket käski kahville silloin ja yllätysvierailuilla sen jälkeen. EVVK.
- Ich komme, ja oli jo tullut. Postinkulku oli hidasta ja tuloilmoitus tuli tulon jälkeen. Aiheutti hämmennystä pienellä kylällä mantereen puolella. Koululta olisi opettaja lähtenyt tuomaan järven yli, mutta saksalaiset katsoivat parhaaksi palata taksilla Kuopioon.
- Meillä ei turkkilaisia kaivata, huokasi Rouva Äitini helpotuksesta.
- Odota turkkilainen, olisi ollut ratkaiseva pyyntö lähteä tuntemattomaan maailmaan, kun Berliinin muuria pystytettiin idän ja lännen välille. Nyt muurit on pystytetty kunnissa alkuperäisten ja sijoittajien välille. Vihtaniemelle ei ollut paluuta lapsuuskodin jakamisen jälkeen. Miksi minä palaisin muistelemaan kansakouluaikaa nurkkaan ahdistettuna, kun olen sieltä yhteiskunnan murroksessa selvinnyt elävänä? Se herättäisi samoja kauhunhetkiä kuin lähteä oppaaksi keskitysleirille.
- Voisiko Vihtaniemelle mennä yöksi?
- Kukaan ei ole siellä siivonnut eikä kukaan olisi sinua palvelemassa. Ne ajat ovat auttamattomasti ohi.
- Eno kuitenkin lupasi, että tässä on sinulle mökkiä niin kauan kuin minä elän. Niin, ja pidinhän sinua hengissä sokerivedellä, kun eno ja Saima olivat viemässä verenmyrkytykseen ja tulirokkoon sairastunutta siskoa epidemiasairaalaan Kuopioon.
- Pitäisikö minun olla palvelijasi vielä vanhoilla päivillä? Ei se paljoa auttanut elämää, kun tulit kesälomalle mukana vaaleanpunainen lankakerä virkkaamaan lukunuttua lähetyksen hyväksi. Tämän päivän mittapuun mukaan se oli yhtä arvokasta kuin Ahtisaaren rauhantyö kiertää maailmalla puhumassa, mitä on tullut tehdyksi.
Avasin illalla Suuren Kuun lähettämän kirjapaketin. Odotti sitä hetkeä, kun kuolinpesän rahat olisin saanut pois käsistäni. Ne polttivat kuin vanha raha, jolla ei enää olisi katetta parasta ennen päivämäärän vanhetessa. Sain ensimmäisen tekstarin osuuden näkymisestä tilillä.
Radioateljeen esitys Talo maalla vei minut kauas tai syvälle rentoutumisen tilaan. Paketista paljastui Kätilö, erilainen kuin olin kuvitellut. On luettava päivänvalossa eikä yön pimeinä tunteina. Silloin on nukuttava sikeästi, kun saa uunenpäästä kiinni. Uupumus unen puutteesta on ohi. Huomenna kutsun itseni aamukahville. Tänä aamuna seurustelin Timo Teräsvuoren äänen kanssa.
- Jog on, my honey, jog on! Kehoittaa hän nousutahdiksi ja lausuu Saima Harmajan runon päivän mietelauseeksi. Voiko ihanammin päivän enää alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti