Katekismussarjassa seitsemännestä käskystä puhuu pastori Nanna Helaakoski, Helsinki. Virsi 59: 1-2, 4-5. Virsi alkaa sanoin "Leipää pelloilta maan". Oulaisten nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä, urut Veli Ainali.
http://areena.yle.fi/radio/1570508
Jumalan siunausta sinulle!
Pauli Niemelä, kirkkoherra, Kiiminki
http://www.evl.fi/kappeli/iltahartaudet.html
Sen minkä aamu toi sen ilta aina vei, kuin kynttilä on elämämme tää. Katekismussarjassa seitsemännestä käskystä herään todellisuuteen, voiko siunauksenkin varastaa. Illalla saamani siunaus puhuttelee minua varkaana. Tuliukot piirittävät joka puolelta syyttäen "olet varastanut meidän sijoittajien osuuden". Tätä pitää vielä miettiä kuulemani valossa tai pimeydessä. Siinä tunnelissa ei näy valonpilkahdusta. Mikä lie tämän aamun yöttömänyönraja? Navigaattori ei sitä kerro. Lähestytään kuitenkin napapiiriä eikä minulla ole sen enempää hajua sanasta kuin päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Lapset puhuvat napapiiristä. Pidän lapsia opettajina. Nyt aikuisina puhuvat läpiä päähänsä. Eksytys suuri on käynyt maata voimalla ja vääryydellä valloittamaan.
Varmistin jäsenkirjeestä saksalaisen jumalanpalveluksen ajankohdan. Kutsu ei tullut sähköisesti yhteyksien puuttuessa. Viivytän lähtöä viimeiseen asti. Suvivirsi stadin slangilla on sitonut minut koneelle koko päiväksi. Kone kiinni, vaatteet päälle ja menoksi. Tilattu auto odottaa jo aidan takana. Selviän portaat alas ja minulle aukaistaan ovi. Puhutaan kirkoista, toinen mäen päällä ja toinen rannalla. Olen menossa rannalle kesäiltaa viettämään. Kirkko on varattu ja matkapastori paikalla sopimuksen mukaan.
Seurakunta on saapunut paikalle runsaslukuisena.
- Ah, liebe Maire. Miksi olet hengästynyt? Itse sitä en huomannut, mutta ahdistus ilmenee hengitysvaikeutena. Ystävät kaukaa pyytävät istumaan etupenkkiin. Sain allergisen reaktion puristavana tunteena kurkussa. Se oli uutta minulle, ei ollut yskä eikä muutakaan oiretta aikaisemmin. Pastorin iloinen puhe vie ajatukset mukanaan. Laulamme lopuksi suvivirren kaikki 6 säkeistöä suomeksi. Ahdistus on poissa. Juomme kahvia ja laulamme saksalaisia lauluja, kehtolaulu viimeiseksi.
Haluan kertoa papille hädästä ja hyvästä mielestä, Hyvinkään yön tapahtumista. Minulla on ollut kriisi, mutta kriisiapuni olen itse saanut ottaa vastaan, miten itsekukin on osannut sitä antaa.
- Voi hyvä Luoja! Minun kiintiö on täysi kaikilla mittareilla mitattuna. Nuoret lisäävät omia kokemuksiaan Hyvinkään yössä. Kunpa kaikesta ei tarvitsisi maksaa kalliita oppirahoja? En enää mitään kauhistele, mitä voi varastaa.
Kotona ihastelin kaiken pienuutta. Posliinikukan nupun alkua. Valkean orkidean yksi kukka sai kaverikseen kaksi elinvoimaista kukkaa. Parvekkeella talvehtinut kivikkokukka sai kaksi keltaista kukintoa. Kukkiva kukkakeppi näyttää kasvattavan marjoja. Sehän on kukinnan tarkoitus tuottaa hedelmää. Kuudennen kerroksen kukkamaa ei tule kuvatuksi Viherpihan sivuilla. On kuitenkin enemmän kuin kuolleet kuvat toinen toistaan upeammista puutarhoista. Nimeän omani 30 vuoden rappioksi. Se on onneni oma.
Kaupungintalon puisto on vihreä viidakko tällä korkeudella. Puiston patsaiden muistutus kahtiajakautuneesta historiasta on hakattu kiveen. Rhodopensaat peittyvät kukkamereen. Sinivalkoinen orvokki-istutus on hempeä ja samalla vahva muistutus Suomi- neidolle kesästä.
Kirkon pihalla kuulen kovan rääkäisyn. Ihan säpsähdän toisenkin kerran. Lintua en näe enkä tunnista. Sisäpihalla on suurikukkainen pensas. Kukat oranssiin vivahtavaa shampanjaa. Olisiko se rhodo, jalostuksella saadaan ihmeitä aikaan. Tutustun sisäpihaan tarkemmin odotellessani kyytiä kotiin. Valkea suuri lokki lentelee rääkyen pääni yläpuolella. Häiritsinkö sen pesärauhaa tietämättäni? Temppeliaukion kirkon kivimuurista kohosi valkea kyyhky lentoon, ei rääkynyt mennessään. Lokki voi pesiä ihan rauhassa kirkon suojissa, onhan pesäpaikoista puutetta niin linnuilla kuin ihmisillä.
- Olen saanut diplomin, olen arkienkeli. Pappi näyttää kädellä näkymätöntä sädekehää. Diplomilla se on todistettu enkelinsiivin. Pyhimys, kaukana minusta, pyhimyskehästä huolimatta.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, on Suomi-neito etääntynyt todellisuudesta lähtemättä mihinkään.
Sinun varaasi kaiken laitan. Herään aamuhartauden aikaan. Radiouutiset klo 12.00 päivittää viimeiset väitökset. Olen aina syöpälapsen mummo.
Keskiviikkona klo 12.00
Uutiset ja sää radiossa
·areena.yle.fi/radio/1551503
Areenan uutiset poistuvat. Siksi on minulle tärkeä lukea Susanna Mörtin väitöstutkimuksesta, että syöpälapsi kantaa sairauden kokemukset koko elämänsä tunnetasolla. Lapset ovat tämän päivän elämänmenon sijaiskärsijöitä eikä vähiten syntyessään sairaana, Hyvinkään yössä valmistumisen aattona. Päättäjiltä ei puutu rohkeutta lähteä mukaan velkarahalla tukemaan pankkikriisiä. Rahaa kerätään kentältä tutkimusrahastoihin, valtiolta ei liikene rahaa ennaltaehkäistä niitä terveys-, turvallisuus-, koulutusongelmia, joista seuraa syrjäytymistä yksilö- ja yhteisötasolla. On unohdettu, lasten tulevaisuudessa on meidän toivomme.
Syöpälapsi kaipaa tukea läpi elämän | Yle Uutiset | yle.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti