klo10.00 10.6.2012
Jumalanpalvelus
Koko päivän kuljin kirkkotiellä tv-jumalanpalveluksen inspiroimana. Kuvien siirtäminen takkusi, mutta sain kulkemani kirkkotien valmiiksi. Olen lopettelemassa, kun yhtäkkiä postauksestani ei ollut jäljellä kuin otsikko "Kirkkotie". Munkkiklubilla yritin samaa "minne tuuli kuljettaa" -otsikolla. Tallensin luonnoksena kuvat ja siirryin Syyssinfonian puolelle. Tein työn loppuun Munkkiklubilla kuvien osalta, mutta runot lisään myöhemmin. En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut.
Uskonnolliset aiheet vihastuttavat tätä maailmaa ja lukijoita. Siksi olen olemassaolostani lyhyellä blogilistalla tyytyväinen. Olen väsynyt small talkiin, toivotan kaikille armasta aikaa ja suloista suvea yksitellen tai kollektiivisesti. Piispoihin tutustuin lähemmin, kun uskonnonopettajastani tuli piispa. Hänet muistan aina nimeltä, Paavo Kortekangas. Tänään voin olla ylpeä piispa Irja Askolasta, joka vihki Kampin kappelin hiljaisuuden käyttöön.
En tunne olevani hirveässä kriisissä enkä kadotuksen pelossa elämäni suhteen. Joku toinen on minut mitätöinyt, mutta rukoilen "Isä, anna heille anteeksi, sillä he ovat tienneet mitä ovat tehneet." Jos se kuulostaa tekopyhältä, siitä teko on kaukana. Olen kokenut Pyhän kosketuksen, hipaisun olkapäällä, kun sitä ole tarvinnut. Sen ei tarvitse olla jatkuvaa hiplausta kuin entinen johtaja esitteli kiitoksen ilmaisua. Minusta se näytti liialliselta ja tokaisin.
- Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä. Se riitti johtajalle painostaa minut pois talosta. Toi terveisiä Tampereelta piispantalosta. Mutta Paavo -parka ei tiennyt, mitä johtaja puuhaili alaistensa kanssa. Minä en ollut hänen alaisensa, olinhan itsenäinen yrittäjä. Uskonkonsultit tekevät parhaansa saadakseen seurakuntiinsa jäseniä. Olen puoleni valinnut kauan sitten; oikealla. Eikä siltä paikalta minua kammeta puolelle eikä toiselle.
Tänään nauroin yksikseni Talvitytön tokaisua ensi kevään juhlia ajatellen. Antoi kilistely ja juhlapuhekiellon. En ajattele päivää pitemmälle asioiden kulkua. 30 -vuotinen vallankäyttöaika sukuun tulleen taholta on loppusanoja vailla. Itse tunnen siinä kahinassa puimakoneen läpi työnnetyksi aina uudelleen ja uudelleen. Puimakone oli ennen leikkuupuimuria. Toisesta päästä syötettiin viljaa sisään, jyvät valuivat säkkiin ja pehkut tulivat ulos tosesta päästä. Se vaihe oli kuitenkin helpompi, kuin riihen lattialla riusalla päähän paukuttaminen. Juhannuslukemiseksi Kätilö odottaa avaamista, sarjassa Finlandia ja muita palkittuja kirjailijoita.
Koko päivän kuljin kirkkotiellä tv-jumalanpalveluksen inspiroimana. Kuvien siirtäminen takkusi, mutta sain kulkemani kirkkotien valmiiksi. Olen lopettelemassa, kun yhtäkkiä postauksestani ei ollut jäljellä kuin otsikko "Kirkkotie". Munkkiklubilla yritin samaa "minne tuuli kuljettaa" -otsikolla. Tallensin luonnoksena kuvat ja siirryin Syyssinfonian puolelle. Tein työn loppuun Munkkiklubilla kuvien osalta, mutta runot lisään myöhemmin. En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut.
Uskonnolliset aiheet vihastuttavat tätä maailmaa ja lukijoita. Siksi olen olemassaolostani lyhyellä blogilistalla tyytyväinen. Olen väsynyt small talkiin, toivotan kaikille armasta aikaa ja suloista suvea yksitellen tai kollektiivisesti. Piispoihin tutustuin lähemmin, kun uskonnonopettajastani tuli piispa. Hänet muistan aina nimeltä, Paavo Kortekangas. Tänään voin olla ylpeä piispa Irja Askolasta, joka vihki Kampin kappelin hiljaisuuden käyttöön.
En tunne olevani hirveässä kriisissä enkä kadotuksen pelossa elämäni suhteen. Joku toinen on minut mitätöinyt, mutta rukoilen "Isä, anna heille anteeksi, sillä he ovat tienneet mitä ovat tehneet." Jos se kuulostaa tekopyhältä, siitä teko on kaukana. Olen kokenut Pyhän kosketuksen, hipaisun olkapäällä, kun sitä ole tarvinnut. Sen ei tarvitse olla jatkuvaa hiplausta kuin entinen johtaja esitteli kiitoksen ilmaisua. Minusta se näytti liialliselta ja tokaisin.
- Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä. Se riitti johtajalle painostaa minut pois talosta. Toi terveisiä Tampereelta piispantalosta. Mutta Paavo -parka ei tiennyt, mitä johtaja puuhaili alaistensa kanssa. Minä en ollut hänen alaisensa, olinhan itsenäinen yrittäjä. Uskonkonsultit tekevät parhaansa saadakseen seurakuntiinsa jäseniä. Olen puoleni valinnut kauan sitten; oikealla. Eikä siltä paikalta minua kammeta puolelle eikä toiselle.
Tänään nauroin yksikseni Talvitytön tokaisua ensi kevään juhlia ajatellen. Antoi kilistely ja juhlapuhekiellon. En ajattele päivää pitemmälle asioiden kulkua. 30 -vuotinen vallankäyttöaika sukuun tulleen taholta on loppusanoja vailla. Itse tunnen siinä kahinassa puimakoneen läpi työnnetyksi aina uudelleen ja uudelleen. Puimakone oli ennen leikkuupuimuria. Toisesta päästä syötettiin viljaa sisään, jyvät valuivat säkkiin ja pehkut tulivat ulos tosesta päästä. Se vaihe oli kuitenkin helpompi, kuin riihen lattialla riusalla päähän paukuttaminen. Juhannuslukemiseksi Kätilö odottaa avaamista, sarjassa Finlandia ja muita palkittuja kirjailijoita.
Monumentti Tuusniemen sankarihautausmaalla
Vakaumuksensa puolesta mestatut saivat oman patsaan.
Historian vääryydet eivät halua tulla oikaistuksi.
Syytön minä olen 1918 ja 1941 käytyihin kahinoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti