Tärkeysjärjestys

Aamuhartaus 20.6

Katekismussarjassa kahdeksannesta käskystä puhuu pastori Ilkka Raittila, Joensuu. Virsi 401:1. Virsi alkaa sanoin "Oi Herra, Henkes valo suo". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhan

Mitä odotan tältä päivältä, Oulussa yötönyö syvimmillään, päivä muuttaa suuntaa kuin hölmöläisten jatkaessa täkkiä. Aurinko pysyy paikallaan, maapallo kiertoradalla järjestää meille juhannushuvin ja kaamoksen sinen. Aurinko ei unohda meitä, enkä minäkään sinua.

Päivä kesäkuun 20. on  etukäteen kaavailtu allekirjoitusten päiväksi, taloyhtiön vuosikokouspäiväksi, Wiljamin jälkitarkastuspäiväksi. Allekirjoitukset jäävät ensiviikkoon, vuosikokous on laillisesti koollekutsuttu. Yksi keikaus talvella muutti Wiljamin kesäsuunnitelmat. Käskyissä uusiksi on edetty kahdeksanteen. Sen voi ainakin kuulla areenassa 28 päivän ajan. ***Tekstiversiosta Tuliukoille luettavaksi en vielä tiedä. 20.8.2014 tiedän enemmän.

Odotin käskyjä uusiksi malttamattomana, onhan kyse niistä kymmenestä velvoittavasta elämänohjeesta. Kolme ensimmäistä määrää kaapinpaikan ylhäältä. Neljäs järjestyksen jokaisen omassa perheessä: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tästä käskystä ei tullut tekstiversiota, kun perhe on menettänyt merkityksensä. Minulle se on elettynä elämänä vanhempien elinajan. 

Naapurin vanhat miehet tulivat katsomaan minua isäni hoitajana. Aiheuttivat hämmennystä isän mielessä, kun niin usein istuivat meillä. Isä arveli olevan minullakin osuutta vierailuihin hänen silmiensä alla ja kauppareissuilla tapaamisina. Naapuri sanoi, että minun pitäisi totella häntä, kun on minua vanhempi. Isä oli oikeassa hänen suhteen, mutta puolustin itseäni syytettynä. 

- Minulla ei ole mitään tekoa isän naapuriukkojen kanssa. Se siitä vieraskoreudesta ja kahvinkeitosta isän luona kävijöille. Siihen loppui seurustelu. Vieras tuli ajallaan kutsumatta ja poistui omia aikojaan, kun jäi yksin istumaan keinutuoliin. 

Tänä päivänä kunnioitan vanhempien muistoa, mutta kaikki muut valtaapitävät ovat neljännen käskyn selitysosan varassa. Jos eivät hoida asioita oikein, käsky kehoittaa pistämään kivet kuppiin ja ääneen ihmettelemään heidän tekojaan. Pahantekoon kieltää menemästä mukaan. Siksi kirjoitukseni näkymisestä uhitellaan nostettavaksi poliisiasia, eihän toisinajattelu valtavirrasta ole luvallista. Mää, mää siellä ja mää, mää täällä. Minähän mään ja otan lusikkani pois sopasta. En pysy edes maksavana jäsenenä pinssin toivossa.

Ne kolme asiaa, joita aina odotan kerta toisensa perään; rauhan nobelpalkinnon saaja Mandelasta Burman Suu Kyi'hin, väitöskirja omaa elämää sivuavista tutkimuksista ja kymmenen käskyä. 

Rauha on tärkein elämässä. Elämäni väittelijä ymmärsi ymmärtämisen vääri ja joutui kukkapenkkiin. Uusissa väitöksissä haluan tulla ymmärretyksi oikein, viimeisimpänä puhuttelee syöpälapsen mummoa sijaiskärsijänä. Syöpälasten perheet viettävät lomiaan Kuortinkartanossa. 
Sellonsoittaja katolla -perheestä muistuttaa tämän aamun aamuhartauspuhujan ääni. Terveisiä ja hyvää kesää perheille ja Kartanon väelle!

***20.8.2014
Aamuhartaus ke 20.06.2012
Ilkka Raittila, pastori, Joensuu

Hei kuule, tämä on kyllä varmaan niin tuore juttu, että et ole kyllä kuullut. Se on kylläkin aika arkaluontoinen ja minulle se kerrottiin ehdottoman luottamuksellisena. Lupaathan ettet hiisku tästä sanaakaan eteenpäin? Eikä muuten varmaan ole mikään huhu, vaan kuulin sen itse eilen sen Niinistön veljen vaimon kummin kaiman serkun työkaverilta.

Näinhän se menee. Jos haluat jonkin asian leviävän nopeasti laajaan tietoisuuteen, kerro se luottamuksellisesti yhdelle tai muutamalle sopivalle henkilölle, niin se leviää ja muuttuu matkalla vielä muhkeammaksi juoruksi.

Ja jokainen meistä tuntee niitä ihmisiä työpaikallaan, kylällään, suvussaan ja tuttavapiirissään, joiden erityinen ilo, joskus suorastaan elämäntehtävä tuntuu olevan tiedonvälitys, jota suoraan sanoen kutsutaan juoruiluksi. Niin minähän toki paheksun sellaista ja kuulun niihin jotka eivät vilkaise edes juorulehtiä, paitsi mitä nyt vähän parturissa käydessä tai jos muuten käteen sattuu. No, totta puhuen joskus yritän ennättää tarkoituksella etuajassa parturiin, että paremmin ehtisin selata sen koko lehden.

Kun toisaalla paheksutaan juoruja, niin toisaalla niistä maksetaan palkkioita. Ja sanotaan joidenkin ns. turhien julkkisten suorastaan elävän siitä, että heistä aina kiertää tarpeeksi mojova huhu. Mutta ovatko he turhia? Miksi juorut elävät niin hyvin? Miksi tieto ei koskaan ole huhun väärtti? Mitä se minua hyödyttää, että laitan liikkeelle juorun tai jatkan ketjua, samapa se? Miksi erityisesti lähimmäisen virheet, vastoinkäymiset ja paheet meitä kiinnostavat? Sillä eihän se ole mikään kunnon juorun aihe, että se ja se on niin hyvin saanut hoidettua kaiken elämässään. Sitähän me vain kadehdimme tai epäilemme, että tokkopa se hänenkään elämänsä niin auvoista on.

Vahingoniloko se on aidointa iloa vaiko juoruajalla ainoaa? Yritämmekö peittää omat puutteemme lähimmäisten vikojen alle? Kun puheillani painan toista, enpä ehkä olekaan oikeasti totuuden torvi, vaan ainoastaan torvi, joka väärin keinoin näin yritän nostaa itseäni kuin paraskin fariseus: onneksi minä en sentään tuollainen ole. Aina on ollut helpompaa tehdä parannusta toisten synneistä kuin omista.

Joskus tuntuu, että kahdeksas käsky: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi jää siksi vähän kuin sivuun, eikä nouse niin puheisiin kuin vaikkapa sunnuntain pyhittäminen pois kaupankäynniltä, tai seksuaalielämään liittyvä kuudes tai se raamatun lyhin jae Älä tapa. Siis siksi että noiden käskyjen äärellä niitä rajattuna tulkiten voi monikin rintarottingilla, käsi raamatulla sanoa, etten ole pyhänä edes neulonut, enkä ole edes suudelman syntiin langennut ja hyttystä kummempaa en ole tappanutkaan. Mutta kukas meistä uskaltaa väittää, etten koskaan ole puhunut pahaa lähimmäisestäni, tietäen tai tietämättäni olen antanut väärän todistuksen niin monesta. Ja niin en kahdeksannen käskyn äärellä pääsekään lausumaan sitä kamalinta väärää todistusta lähimmäisestäni eli lausumaan Jumalan nimissä tuomiota hänen rikkomuksestaan niin kuin niin monesti muuten luulemme kristillisen velvollisuutemme olevan ojentaa veljeä tai sisarta tuon tuostakin kaidalle tielle, joskus jopa jumalistelevalla vihapuheella höystettynä.

”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan , panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen” taidatkos sen selvemmin sanoa kuin jo Luther katekismuksessaan.

Jokainen miehenpuoli sen tietää, miten hyvältä sittenkin tuntuu, kun varsinkin arvokkaassa juhlatilanteessa joku hyvä veli ohimennen ystävällisesti kuiskaa: Sulla on muuten housun vetskari auki. Hetken hämmennyksen jälkeen voin korjata huomaamattomasti tilanteen ja toivoa, ettei kovin moni muu huomannut. Tietysti tuo veli olisi voinut myös antaa periksi kiusaukselle, ja panna vaivihkaa sanan kiertämään, että kattokaapa miten tuolla on vetskari auki. ja sitten olisikin ollut jo nolompaa, kun kaikki tuijottaa.

Mutta usein tunnemme arkuutta puuttua lähimmäisen todellisiin ja oikeisiin pieniin tai suuriin asioihin. Joskus suojelemme häntä liikaa, peittelemme sitä, mistä pitäisi puhua oikeilla nimillä tai sitten vain jätämme hänet oman onnensa nojaan, omapa on asiansa. Joskus kun puhumme lähimmäisestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen se voi olla juuri sitä, että otamme puheeksi hänen elämänsä vaikean asian ja taakan. Otamme esille sen hänen kanssaan, häntä kuunnellen, luottamuksessa ja rakkaudessa, emmekä suinkaan uteliaisuuttamme tai paremmuuden tunnettamme pönkittääksemme, saati tuomitaksemme tai vain juoruvarastoamme täydentääksemme.

Kyllä meistä useimmilla lienee kokemusta siitä, miltä tuntuu olla juorujen kohde. Varsinkin ne väärät ja perättömät painavat kauan. Pahimmillaan ne ovat voineet vaurioittaa koko elämää (siis se käsky Älä tapa ei olekaan kovin kaukana pahan puhumisesta). Mitä ja miten haluaisit itsestäsi puhuttavan ihmisten kesken, siinäpä hyvä ohjenuora kun arvioit sitä, mitä ja miten lähimmäisestäsi haastelet. Pienellä peräsimellä ohjataan suurta laivaa. Minun ja sinun kieltä on vaikeampi ohjata, siitä ei selviä pelkällä sivistyksellä, tiedolla ja taidolla, vaan tarvitaan suurempi voima. Siksi tänään aamun rukouksemme olkoon: Jeesus Kristus Jumalan poika maailman Vapahtaja, armahda minua vaivaista syntistä ja lisää minulle rakkautta, jotta en tänään lausuisi väärää todistusta kenestäkään lähimmäisestäni, vaan puhuisin hyviä sanoja ihan lähellekin kuten rakastan sinua, olet ystäväni, anna anteeksi, olet hyvä tyyppi, voi hyvin, pidetään yhteyttä. Kiitos Kristus, että Sinä katsot minuun aina laupeutesi silmin ja olet se samarialainen, joka et koskaan kulje kenenkään ohi, et varsinkaan silloin kun ihmisten kovat sanat ovat lyöneet jonkun puolikuoliaaksi. Herra armahda meitä! aamen

Ja sitten se vanha hevosmiesten tietotoimiston virsi: armollas ruunaa kaunista.


Virsi: 401:1

PS 
Kiitos, että näin monta käskyä tuli käsitellyksi, kun julkaisu tyssäsi neljänteen käskyyn, johon jämähdin sanan varsinaisessa merkityksessä kymmeneksi vuodeksi. Yhteskunnan taholta sen tekee tyhjäksi kunnan sosiaalijohtaja ja professori Urpo viimeiseksi. Lapset maksakoot vanhempiensa hoidon. Laki suojelee viranhaltijoita, jotka saavat kotitalousvähennyksen maksaessaan vanhempiensa hoidosta vieraalle hoitajalle. "Armollas ruunaa kaunista!"