Prisma: Unohtamisen taito

Katson yöllä tiedeohjelmaa, joka tutkii tieteellisesti traumaattisten kokemusten tallentumista pitkäkestoiseen muistiin. Tapahtumat häiritsevät jokapäiväistä elämää siinä määrin, että on puolustauduttava. On annettu hoitoonohjauslähetteitä, mutta olen kieltäytynyt menemästä psykiatriseen. Toinen käsky kuuluu, jos vielä kirjoitat asioista, siitä tulee poliisijuttu. 

Isot pojat voivat viedä toimituksia päätökseen  joukkoraiskauskokemuksena maksattaen minulla toimituskulut ulosoton uhalla. Odotan hallinto-oikeuden päätöstä jätekukon perimästä maksusta olemattoman jätteen tuottamisesta. Aikoihin on eletty. Ymmärtäneekö kukaan mitään, missä olemme menossa. Olen kirjoittanut unohtaakseni. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan. Komukki vahvisti lain muistamatta, että elämä jatkuu vielä 61/64 ikävuoden jälkeen. Sodan jälkeen on työtä ollut yrittäjälle, maatalousyrittäjälle, perhehoitajalle sekä omaishoitajalle. Nyt palkanmaksajat puuttuvat enkä suostu maalliseksi rauhanvälikappaleeksi keräämään ruokaostoksista bonusta sponsorirahaksi nobelistin rauhantyöhön. Unohtaminen on taito, mutta joillekin se on sairaus.