sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Arjen yli

Omalla kottoopoistumisluvalla on risteilty. Samat on kokemukset kuin 50 vuotta sitten. Kaikki keinuu ja oksettaa. Kadunkulmat eivät pysy paikallaan kartalla. Onneksi ehdin takaisin laivaan. Kesäduuni on takana ja maailman ympäri 80 päivässä on edessä.

Vauhti on kiihtynyt, pitää ehtiä tutustumaan Silkkitiehen 30 päivässä. Matkailu avartaa ja tekee tutuksi naapurimaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suomi-neito ei tervehdy sotatraumoista, kun niistä on pitänyt vaieta. Valkoiset voittajina saavat olla suuna päänä joka asiassa. Sitä saa mitä tilaa, vaikka Saulille ei jätetty paljon tonttia hoidettavaksi. 

Vysotsikin susijahti on soinut punaisesta heinäkuusta lähtien. Nyt on Vitas'in vuoro viihdyttää maailmankiertueilla ja Voitonpäivän toritansseissa. Ville lähettää terveisiä kotiin ja matka jatkuu uusiin seikkailuihin. Kaupungintalon puiden lumihuntu on sulanut. On aika kaivaa vihreä limalötkö ruusunterälehtien alta päivänvaloon. Honeymoon on päättynyt. Parvekkeen remontista ei ole ilmoitettu, jospa laittaisin sen kesähuoneeksi. Muratti eroottisen hautausmaan viherkasvina näyttää selvinneen talvesta. Lähde pulppuaa ja auringonkukka on alati auringolle uskollinen. Kaduttaa, etten ole tähän mennessä saanut mitään aikaan. Halua olisi kyllä ollut, mutta hallinto-oikeuden päätöksen viipyminen tekee tyhjäksi kaikki ideat. Vihtaniemi on muutoksen edessä. 
Käyn kirkkokonsertissa, Sininen hetki 13.3.2012 klo 13.13 muistuttaa meitä talvisodan päättymisestä. Himmetä ei muisto koskaan saa.
En kaipaa paljetteja enkä partanaisia. Sekin on kehonhallintaa kun nielee miekkoja ja työntää nauloja nenään. Kotirintaman nainen kertoo kuulemastaan kauheudesta, teroitettu halko oli työnnetty naisen jalkoväliin. Tapahtuuko samaa Quantanamon vankileirillä tai enkä lähempänäkin kuin osaa kuvitella. Apinalandian nainen ei eroa miehestä millään tavalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti