Bloggerin kävijämäärän ilmoittamat vuosiluvut ahdistavat vielä jälkeenpäinkin muisteltuna. -87 oli jo vapaavuosi sitoumuksista elää yksin avioliittoa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Nimenkin olin vaihtanut entiseksi, senkin oli sukunimilaki ottaa perheen nimeksi miehen sukunimi. Eihän siinä nimessä mitään vikaa ollut, mutta mies hankki maineesa nimellään ja tutut muistuttivat kysymällä, mitä miehelle kuuluu. Se loukkasi minua, tiesiväthän kysyjät samoissa puuhissa liehuessaan, mitä miehelle kuului. He halusivat tuoda terveiset kotiin. Tyttöjen ollessa pieniä talonmies seisoi nuivana ulko-oven pielessä kertomassa, mitää pahaa tytöt olivat tehneet minun ollessa työssä.
- Pitää viedä pennut putkaan päiväksi, että koti-isät saavat ryypätä talonmiesten kanssa häiriöttä. Nämä muistot tulevat mieleen, kun kaikki haluavat elää kirkon avioliittoon vihkimässä suhteessa. Silloin astuu voimaan lakipykälät ja jokainen niitä tulkitsee lakikirjan irtolehtipainoksella.
Liian monta tikkua on revitty irti kehysriihen nokeentuneesta seinästä. Kaikki joukolla Kyprosta pelastamaan on tämän pääsiäisajan kehoitus. Juutalaiset muistelevat pakoa Egyptin orjuudesta pääsiäisateriallaan. Meille on tarjolla viimeinen ehtoollinen Jeesuksen muistoksi. Monia asioita nousi opetuslasten joukossa esiin. Juudakselle lankesi suurin tehtävä kavaltaa Jeesus. Sitä tulkitaan uudelleen ennakkosopimuksena löydettyjen kirjoitusten mukaan Juudaksen evankeliumista. Jos meille on langennut osa toimia vastoin yleistä odotusta, on se sovittava ennakkoon. Isä kuoli enkä voinut sitä estää eikä 100 -vuotiaalle ole elämästä mitään iloa, jos joutuu kitumalla kuolemaan ilman auttavaa hoitoa. Perjantaina isä sanoi, että lopulta kaikki uupuu. Sunnuntaina äänestettiin presidentistä ja julistettiin tulos ilta kymmeneen menessä. Isä antoi äänensä ja seuraavana aamuna henkensä. Valkoiset veteraaniveljet eivät sitä uskoneet, kun en heille mitään ilmoittanut havuseppeleen haudalletuomisen ajankohdasta. Kaikki nämä tapahtumat ovat olleet osa sitä suunnitelmaa, mikä isän 93 vuotta kestäneessä elämässä on toteutunut.
Musiikki ja sauna rentouttavat toiminnanjohtajan.
Kirkon ulkomaanavun
toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen soitti nuorempana viulua, bassoa ja
lauloi kuorossa. Musiikista ei tullut ammattia, mutta harrastuneisuus
teki hänestä musiikin suurkuluttajan. Musiikin vapauttavasta voimasta
voi nauttia silloin, kun elämässä on hankalia hetkiä, pitää keskittyä
tai haluaa rentoutua. Helpoiten rentoutuminen tapahtuu Pentikäisen
mukaan saunassa parhaita saunalevyjä kuunnellen.Toimittajana Sandra
Saulo. Näistä levyistä en luovu: Musiikki ja sauna rentouttavat toiminnanjohtajan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti