Kalle piti isännyyden itsellään navetassa ja hoiti raha-asiat itse. Poika ja miniä tekivät turhaa työtä odottaen vallanvaihtoa. Poika tuli eläkeikään eikä koskaan saanut isännyyttä emäntineen, kun 90 -vuotias Kalle ei suostunut sukupolvenvaihdokseen.
Nyt leimasin vahvisti lain, että olet yli-ikäinen luuseri hankkiaksesi yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Kova maa ja kivinen tie on muuttunut mustaksi käärmeistä, jotka houkuttelevat päättäjiä tekemään omia ratkaisujaan Suomi-neidon asuttuna pitämiseksi. Onneksi joku vielä puhuu uupumuksesta, jonka on aiheuttanut unen puute. On pahinta kidutusta estää nukkumasta.
Olin omaishoitaja omasta vapaasta tahdosta eikä siitä pitänyt jäädä mitään jälkimaininkeja. Tulee vampyyrit ja punkit puraisemaan. Hoitona on vain vahvat särkylääkkeet tarvittaessa. Eilen yhdistyksen vuosikokoukseen lääkittynä. Tänään hakemaan silkkipuku ompelijalta. Otin pillerin ja lähdin bussipysäkille. Jäykkyys yllätti, tuskin voin ottaa askelta, vaellus oli vaivaista. Sain paluukyydin portille, oli ihana nähdä reipas nuorimies, joka vaivautui tuomaan mummon kotiin.
Katson uudelleen inhimillisen tekijän. Oireet ovat samat kuin kroonisessa väsymysoireyhtymässä. On tilattava lääkäriaika tai oikeastaan haluaisin mennä parantajalle olkimajaan. Siellä poppamies odottaa kukko kumollaan lattialla. Kukko on oljen alla ketarat pystyssä. Ilahduin löytäessäni hartaushakuna Kai Sadinmaan saarnatekstin elokuulta. On julkaistu jälkikäteen vähin äänin. Enemmän porua on syntynyt lääkkeillä hallitsevista demoneista. Punkki nauraa partaansa uskotellessaan jättäneensä pahanhengen korvaukseksi veriateriasta, jonka tarvitsee lisääntyäkseen.
Inhimillinen tekijä Jakso 8/128
Vaiettu väsymys. Maija Haavisto sairastui 12 vuotta sitten kuumeeseen, joka ei ole laskenut. Vuosien päästä uupumus sai nimen. Kroonisesta väsymysoireyhtymästä puhuvat myös Henna Vuokila-Eronen ja professori Olli Polo.Aamuhartaus to 02.08.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki
70-luvulla television tietoiskussa lapset kertoivat mikä heistä tulee aikuisena. Lakasukoneen kuljettaja, krattorimies, lääkärihoitaja tietenki.
Nyt kun lapsilta kysyy samaa niin he vastaavat että julkkis, talkshowjuontaja, idols.
Tavallisuus ei siis ole enää mitään. Keskiverto ei ole enää mitään. Tavis on luuseri, kuten eräs julkkis sanoi, kiteyttäen tietämättään ajan hengen. On parempi olla vaikka koulusurmaaja kunhan ei tarvitse olla nobody, ei kukaan, seinäruusu, nörtti. Kunhan mainitaan, kunhan puhutaan, kunhan saan palstatilaa ja kuvan lehteen. Hinnalla millä hyvänsä, vaikka syömällä torakoita tositeeveeohjelmassa tai nöyryyttämällä itseni tv:n laulukilpailussa variksen raakuntaa muistuttavalla lauluäänelläni tai sitten laittamalla alastonkuvani nettiin.
Pätevyyttä ei vaadita, ei arvostelukykyä. Vain kovaa pokkaa ja hävyttömyyttä. Kanttia on pakko löytää, muuten jään jalkoihin, alipalkattuun suoritusosastoon, liukuhihnalle, paskaduuniin, tavikseksi, luuseriksi.
Ja kun saan lapsen, valmennan häntä kohdusta saakka, jotta hän selviäisi tässä susien maailmassa. Teroitan hänen kyynärpäänsä ja käsken lyödä takaisin, vähän lujempaa ja mieluummin ennen toista, varmuuden vuoksi. Tapa tai tule tapetuksi. Vaadin lastani tavoittelemaan kaikkia niitä unelmia, jotka omassa elämässäni ovat murskaantuneet. Jos nelivuotias lapseni ei ole vielä löytänyt sitä omaa juttua, viulun soittoa, tanssia, telinevoimistelua, niin peli on pelattu. Tiedossa on kurja loppuelämä jossain kurjassa toimistossa kurjia papereita pinosta toiseen siirrellen. Keskinkertaisuudella ei tehdä voittoa globaaleilla markkinoilla.
Siksi laitan lapseni huippupäiväkotiin, huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon, huippuharrastuksiin. Ohjelmoin hänen päivänsä, teen tiukan viikko-ohjelman, viisivuotissuunnitelman. Vien häntä askel kerrallaan kohti loistavaa tulevaisuutta. Lapsi on mun juttuni, mun kyltymättömän kunnianhimoni projekti.
Avuttomuus ja heikkous ei tähän palettiin mahdu. Siksi ne on kätkettävä tai niillä on tehtävä tuottoisaa bisnestä. Muokataan avuttomista pikkutytöistä itsetietoisia, vahvoja ja seksikkäitä naisia myymällä heille rinnoista topattuja uimapukuja ja ruskettavaa ja hoikistavaa Barbie-hormonia.
Ethän halua jäädä yksin, että sinut hylätään, työnnetään porukan ulkopuolelle? Varusta itsesi hampaisiin saakka, oikean merkkisillä vaatteilla, oikean merkkisillä kännyköillä, autoilla, huonekaluilla. Seurustele oikeiden tyyppien kanssa, myötäile heitä, alistu heille, naura heidän tyhmille vitseilleen, kierrä kaukaa ne väärät ihmiset, ne toiset, oudot, heikot, luuserit. Kiusaa ja hauku heitä voittajien kanssa, asetu heidän yläpuolelleen, tuomitse heidät. Vai haluatko itse joutua vilttiketjuun, ulkopuolelle?
Tee mitä tahansa mutta älä näytä pienuuttasi, heikkouttasi, pelkoasi, sillä silloin ne iskevät, välittömästi. Ne vainuavat heikot kohtasi, ne aavistavat, ne kiertävät kehää ympärilläsi ja odottavat sopivaa hetkeä. Joku on aina pakko uhrata?
Haluatko se olla sinä?
Luo yhteiskunta jossa vain vahvoilla on oikeus elää ja olla olemassa. Aja turvaverkot alas, jätä vanhukset, lapset, nuoret, ja mieleltään järkkyneet heitteille. Lisää rikkaiden ja vahvojen etuoikeuksia. Kasvata tuloeroja. Siunaa vallitseva eriarvoistava politiikka puhumalla lauseita kuten: “Tavis on luuseri” tai “Vaurastuminen on nyt sallittua” tai “Ei ole vaihtoehtoja” tai “On pakko kun on pakko” tai “Jokainen on oman onnensa seppä”.
Koveta itsesi, pure hampaasi yhteen, tukahduta myötätunto sydämestäsi, äläkä itke, ainakaan toisten nähden. Puhu kovaan ääneen, varmoja sanoja, luodaksesi vaikutelman rohkeudesta. Laita ovi turvalukkoon, piilota lompakkosi. Rakenna muurit ympärillesi. Työnnä kätesi taskuun ettei kukaan näe kuinka ne vapisevat.
Muista että mikään tämän maailman voima ei sinua pelasta, ei tyynnytä pelkoasi. Vapisevaa sydäntä ei rauhoita mikään muu kuin Rakkaus, Jumalan Rakkaus, joka on tullut esiin Nasaretin Jeesuksessa, tuossa luusereiden kuninkaassa. Hän paljasti sen kuinka yhteisömme rakentuvat aina uhrin varaan, toisten ulossulkemiselle. Hän ei lähtenyt tähän peliin vaan suostui itse olemaan se uhri ja ulossuljettu. Tämä itsensä antava rakkaus on koko todellisuutta kantava voima. Se on Jumalan olemus. Se ei ole kaukana merten takana tai taivaassa, vaan lähellä, lähempänä kuin itse olet itseäsi. Se on sielusi ytimessä, jokaisessa hengen vedossasi. Se läpäisee kaiken, tihkuu joka paikasta, herkkänä, tuskin havaittavana armon henkäyksenä mutta jonka suuruuden edessä kaikki maalliset ja kosmiset mahdit taipuvat. Älä siis pelkää. Tämän maailman vallat ja voimat kukistuvat mutta Jumalan rakkaus ja armo ei katoa koskaan. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti