Vanhat valokuvaajat

Katson vähän tilastoja bloggerin avustuksella. Löysin tämän aamun viiteryhmäni konsertissa, joka väistämättä muistuttaa tulevasta Fellmannin pellon elävästä esityksestä. Sinne ei marssita vähissä vaatteissa, vaan haavoittuneina, kiinniotettuina vankeina. Muistumat ovat niin voimakkaita, etten uskalla sydärin pelossa ilmoittautua mukaan. Sekin kuuluisi performansiin, mutta ei ole rauhan aikana mitään mieltä kuolla esityksessä. Alkumarssi on vanha tuttu, jonka nimi käännettiin vanhoiksi valokuvaajiksi. Sitä on kuunneltu yli 2 miljoonaa kertaa.

Lapsuudesta on vain muutamia valokuvia tallessa. Me kolme sodan vielä jatkuessa. Myöhemmin me neljä vanhempien kanssa Kuopiossa torikuvaajan kuvaamana. Toiset neljä salmen takana koivikossa saattomatkalla Vihtaniemellä vieraillutta sukulaisnaista. Ne ovat minulle tärkeitä kuvia kertomaan siitä, kuinka minusta tuli ruma ankanpoikanen. Siltä ajalta syntyneet sisarussuhteet vaikuttavat immateriaalisina muistoina, missä kuljimme kerran.

Omaishoitaja muistuttaa rampaa kyläkuvaaja. Olisikin ollut antoisampaa katsoa linssin läpi kuvattavia hyvässä sovussa hymyilevinä sen enempää heitä analysoimatta. Omaishoitajana minulta vaadittiin paljon enemmän kunnan taholta. Virkamiehet jakoivat alkuperäisten asukkaiden omaisuutta, kuin sotilaat riisutun ristiinnaulitun vaatteista heittivät arpaa. Kestävän kehityksen tie loppui 1990 -luvulla. Minulla se jatkuu kuolemantuomioista huolimatta. Kunnanjohtajat elinkeinoasimiehinä jakoivat oikeuksia tehdä työtä. Esitin oman laskelmani kunnassa työllistää itseni. Elinkeinoasiamies arveli tuntihintaa liian korkeaksi eikä nähnyt, että minulla olisi siellä elämisenmahdollisuutta. 

Tästä alkoi kunnan alamäki ja johti kuntauudistukseen. Rannat on myyty sijoittajille halvalla hinnalla. Uusrikkat kunnanmökkiläiset eivät tulleet kuntaan tekemään työtä, vaan tuottamaan lisäarvoa sijoittamalleen pääomalle. Ollaan Kyproksen tilanteessa. Kataisen pitää lähteä pelastamaan Välimeren saarta, jonne venäläiset ovat sijoittaneet rahojaan.  
Kaikki johtaa kaikkeen eikä meillä ole kuin omaa etuaan ajavia ministereitä.  Radioateljeen bisnesenkelin työkalu on rakkaus. Rahaa on riittäväsi, ettei siitä tarvitse puhua eikä kuunnella valitusta joka tuutista.

Tämä liitännäinen on haavoittuvainen

ja

pitäisi päivittää.
Alku aina hankalaa.

Jatkan päivittämistä tästä.