keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

105 kunnian päivää

Vitas 17.4.2012 on kaikki, mitä tähän päivään tarvitsen. On syntyään kielisukulainen, vaikka laulaakin venäjäksi. Olen sukeltanut niin syvälle kuin ilmaa keuhkoissa riittää ja sitten pulpahdan pinnalle kuin ongenkoho. Talvosodan päättymisestä on 73 vuotta. 1940: Talvisota päättyi. Suomessa oli suruliputus. Sininen hetki -muistokonserttiin olen osallistunut kolme kertaa. Kuinka sinne tiesin tien, se kuuluu sarjaan "maailmassa monta on ihmeelistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa". Suomen itsenäisyyttä juhlitaan Linnassa kutsuttujen pörhistellessä lainahöyhenissä. Minun itsenäinen isänmaani maksoi kalliin hinnan itsenäisyydestä. Näitä sotavelkoja on maksettu rahassa, mutta myös maa-alueina ja perimällä vanhempien sotatraumat. Tämä on minun itsenäisyyspäiväni omalla kutsulla viettää vaikka missä.

Soitin terveysneuvon puhelimeen. Kaikki on taas muuttunut toiseksi, eikä minulla ole muuta numeroa. Saan kuitenkin ajan uudelle lääkärille. Niilin  luonnonpuiston vartijan veli lääkärinä ei ole enää meidän terveyskeskuksessa. Vahinko, hän tiesi tehtävänsä, kun pyörätuolissa minut vastaanotolle työnnettiin. Toimenpiteen jälkeen istuin tuolilla. Lääkäri katsoo ystävällisesti ja sanoo.
- Et sinä tuota enää tarvitse. Otti pyörätuolin ja työnsi itse sen odottamaan seuraavaa tarvitsijaa. On suuri ero vieraan kultturin ja kotoisen välillä, kuinka vanhaan suhtaudutaan. Olemme ylimielisiä ja mäiskimme sanoilla, jos ei satu kättäpidempää olemaan kohotetussa kädessä.
- Sine vanha nainen. Sinä minua hierot. Minun pitäisi sinua hieroa.

Ystävällisyyttä ei osteta rahalla eikä lahjuksilla. Se on immateriaalinen ominaisuus, joka on vain harvoille tuttu. Joskus on pakko siirtyä kadun reunaan, pysähtyä ja antaa tietä keisarille uusissa vaatteissa. Olen käynyt läpi samat hoitokäytännöt, joista luen ruotsalaisesta dokumentista Careman järjestämänä. Puolustin aina vanhuuttaan ja sairauttaan heikompiosaisia. 
-Kunpa sinä ymmärtäisit! Olen ymmärtänyt enemmän kuin sanoja. Toivottavasti heiltä kysytään jossakin tilanteessa. Milloin näit minut alastomana, nälkäisenä, sairaana etkä tehnyt elettäkään auttaaksesi? Näitä sokeita me seuraamme, kun on sellaiset pelisäännöt. Valokuvanvoimaa etsii meitä, jotka antaisimme anteeksi. Mutta kun en tunne loukanneeni ketään omaishoitajana enkä itselleni hoitoa hakiessa, että minun pitäisi lähteä psykiatriseen hoitoon. En ole niin luova kuin Bergman viettäessään päiviä lääketokkurassa. Olen suuttunut ihan terveellä järjellä ja huudan.
- Minulle riittäääää!

Ohjelmat uudistuu, kuvat eivät ole siirrettävissä. On kaikenlaisia luvankysyjijä ja laskunlähettäjiä. Tämä on huijarien luvattu markkinatalousmaailma. Kyvykkäät johtavat. Presidenttiin voin luottaa. Rohkeat puolustaja puuttuvat, markkinamiehissä helppoheikkeinä on tarpeeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti