keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ajatuksia aamiaiseksi

Paluu tulevaisuuteen
Loppuvihellys positiivareilta
Mitä enemmän höyryä lykkäät tekemiseesi,
sitä äänekkäämmin voit viheltää työn tultua valmiiksi.

Kevätpäivän tasaukseksi kaikki on moneen kertaan märehdittyä. Aino kieltäytyisi toisesta tarjotusta pullapalasta. 
- Oli tuossa yhdessäkin vätkyttelemistä.

Tänään lisään kierroksia ja pyydän.
- Pidä kiinni, minä pyöritän.
Oikeesti pidän kiinni kaksin käsin tässä poliittisessa pyörityksessä eikä tarttumapintoja ole enää jäljellä. Kaikesta lyödään kynsille. Näin meistä tulee väliinputoajia kiihtyvässä vauhdissa. Kela on viimeinen pudottaja käyttäessään kaikille kaikkeen lomakemalleja, joita kukaan ei osaa täyttää. Saatesanoina vielä muistutetaan tietojen antamisesta oikein tai muuten joudut vastaamaan leivättömän pöydän ääressä. 

Avuksi tulee maalaisjärki, mistä tässä (X) rasti ruutuun -menetelmässä on kyse. Se on vihonviimeinen rasti, josta keskustellaan julkkisten suurilla suilla ja valituilla sanoilla ihmissuhteesta. 
Täti kutsui minut tärkeän hakemuksen täyttämistilaisuuteen mukaan. Haettavana oli valtiokonttorista leskelle maksettava korvaus miehen sota-ajan vammoista. Sosiaalisihteeri asiantuntijana täytti papereita. Katsottiin pankkikirjat ja muut tositteet. Siinä huomasin, ettei sosiaalisihteeri ymmärtänyt tai sitten hän tahallisesti näki väärin säästääkseen valtiokonttorin rahoja, ettei näillä tiedoilla täti saisi penniäkään. Olin äänetön osallistuja ja täti oli vieraskorea kysymättä mitään. Juotiin täytekakkukahvit, sosiaalisihteeri oli tehnyt tehtävänsä. 

Sitten alkoi minun osuus käydä tiedot tädin kanssa läpi ja nähdä ne oikein. Oikaisin tiedot ja lähetin ne valtiokonttoriin. Täti sai hyvät rahat kertakorvauksena, jotka olisivat jääneet saamatta sosiaalisihteerin täyttämillä hakemuksilla. 


Tämän aamun Carusona kuuntelen Andrea Bocelli'a lähes kuuden miljoonan likkauksella. Enrico Caruso oli aikanaan kuuluisin tenori, mutta lukuisista naisseikkailuista hän joutui oikeuden eteen. Lavakarisma ei tarvitse kaiken paljastelua  puolin eikä toisin. Viimeinen paljastus viittaisi jo muistitestin tekemiseen. Sitä ehdotti neuropsykologi vanhenevalle päättäjälle ja ikänsä omista asioistaan päättäessä. Ei riitä enää muistutus iltalääkkeiden ottamisesta. Oireet viittaavat jo hiipivään sairauteen, jota itse ei tunnista. Jos totuudesta suuttuu, pidän sitä tervehtymisen merkkinä tilapäisestä masennuksesta. Siitä sain työvoiton yrittäjäuran alkuvuosilta.
- En enää tule, sinä olet (pakana) ja hullu.
- Se on oma asiasi.
- Tulen vielä ensiviikolla.
- Olen viikon miettinyt kumpi meistä on hullu.
- No, mihinkä tulokseen tulit?
- Se on sairaus, itsensä paljastelu. Haluaisin, että hierot minua peittelemättä, alastomana. Ja olisi minulle mieleen, jos sinäkin riisuisit vaatteesi. Asiasta keskusteltiin lopullisesti eikä siihen tarvinnut palata. Asiakas itse selvitti oman ongelmansa. En lähtenyt mukaan hänen odotuksiinsa vaan tiesin työni rajat.

Se on tämän päivän sairaus. Nähdäänkö minut sellaisena kuin minä olen? Heijastaako se katsojan toiveet nähdä, mitä haluaisi nähdä. Tohtoritkin pimenevät. Fanittaminen on vaaratonta. Politiikassa ja paljastelussa pätee samat säännöt kuin sodassa ja rakkaudessa.

Verottaja keksii lisää verotuskohteita. Rudolf Steinerin sosiaalinen peruslaki antaa ohjeen kestävälle kehitykselle.

"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti