Franciscus Assisilaisen rukous
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamuhartaustietoja ei ollut tarkoitus kopioida näkyviin, mutta avautuva linkki hartauden kuuntelemiseen toi oman sisennyksensä mukanaan. Enkä osaa sitä muuttaa saamani opetuksen perusteella. Siirrynkin medialukutaitoisena vain lukemaan tekstejä. Interaktiivisuus johtaa harhaan kaikessa, mitä leimautunut yrittää.
Sisäsyntyinen elämänhalu yritetään sammuttaa. Franciscus Assisilaisesta kertovan lehtileikkeen sain tyttäreltäni heti muutettuani Tuusniemelle. Se on tallessa verkkokopissa kellarissa. Sen muistan, että lehtileike kertoi Franciscuksen olleen esimerkkinä turhautuneille naisille, jotka jättivät kaiken ja lähtivät, kuka elämäntapaintiaaniksi, kuka muuten maailmankiertäjäksi ilman päivityksiä missä milloinkin oli menossa. Elettiin vuoden 1991 kevättä ja siitä seuraavia 17 hetkeä. Nyt on aika palata alkuun, kun yhteiskunta on tehnyt elämänkaarella U-käännöksen. Minulle vuosi ei ollut käännös, vaan tulkinta tilanteesta, jossa vanhemmat olivat tulleet apuatarvitseviksi.
Rauhanruhtinas mitätöi työhistoriani, kun omaishoitoaika loppui. Kolkuttelin oville päästäkseni mukaan yhteiskunnan kiihtyvään vauhtiin. Lyötiin kynsille yli-ikäisenä EU-direktiivin määräyksestä. Rauhanruhtinas tarvitsi rahaa rauhantyöhönsä. S-ryhmä ilmoitti halukkuutensa sponsoroida rauhantyötä. Tottahan tämä on omaneduntavoittelua markkinaosuuksien kasvattamisessa. Minusta tuli rukoilematta rauhan välikappale tai rukoukseni joutui epäjumalan käsiin. Se oli sätky, kun luin sponsorisopimuksesta.
S-ryhmän asiakkaana olin osallinen tuohon sponsorointiin. Sen jälkeen kävin maitoni hakemassa 1990 -luvulla konkurssin tehneestä lähikaupasta. Se konkurssi kolahti minuunkin, olinhan Kansa-yhtiöön maksanut pakollista YEL-vakuutusmaksua vuodesta 1979 lähtien. En usko enää mihinkään järjestelmään tulevan ajan maksajana.
S-ryhmältä tulee muistutus, kun yhtään bonuscenttiä ei ollut kertynyt palautettavaksi takaisin. On siirrettävä eläketili S-pankkiin. Pankkikorttia ei kuitenkaan pyydetty tuomaan takaisin. Kadulla rahanpyytäjällä pitäisi olla jo höylä mukana, jos aikoo saada kaljarahaa. Käteistä en enää tunne kuin piäsnuatikan käteisestä. Lupailee pelastaa kaikki maailman pankit suomalaisten kustannuksella.
Luen uudelleen Franciscus Assisilaisen rukouksen. Jos sillä on minulle ainoa tehtävä rahallisena rauhan välikappaleena, on koko loppurukous lakien vastainen. Vapaaehtoistyö on kiellettyä ja sitä rataa. Ei tunneta immateriaalisia tekoja. Niiden varassa on koko yhteiskunta. Rudolf Steinerin sosiaalinen peruslaki opettaa muuta. Sijoittajien ahneutta sain rahaa omaishoitoon ja perinnönjaossa pelastin kaikkien osakkaiden osuudet velattomina.
Nämä vuodet ovat opettaneet uudelleen kirjoitustaidon, mutta on myös vienyt ajan niin tarkkaan, että kirjeenvaihto eri tahojen kanssa on läpikäymättä. Jos sen tekisin koneella, pitäisi minun istua yksityisessä opetuksessa, hankkia viimeiset versiot tietokoneista ja sen jälkeen sulkeutua munkkilatinistina kirjoittamaan. Kynä kuitenkin on pelastukseni, osaanhan käsinkirjoittamisen taidon.
Aamuhartaus 18.3. Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu kappalainen Päivi Jussila, Oulu. Virsi 348: 4. ja 7. säk. Virsi alkaa sanoin: "Niin kuin peura janoissaan". 4. säkeistö alkaa sanoin. "Miksi huokaat, sielu kurja". Topi Lehtipuu (tenori), Jarmo Julkunen (teorbi), Jonte Knif (nokkahuilu), Mikko Perkola (viola da gamba). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.3
Aamuhartaus ma 18.03.2013
Päivi Jussila, pastori, Oulu
Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi,
sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
(Ps. 43:2-5)
Virsi 348:4
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Odota vain Jumalaa,
vieläkin hän armahtaa,
vaikka hän nyt lapseltansa
peittää armokasvojansa.
Odota Jumalaa! Miten osaisin odottaa?
Olen kärsimätön. Huolehdin ja hätäilen. En pidä asioiden ja päätösten lykkäämisestä enkä viivyttelystä.
Miten siis osaisin odottaa Jumalaa? Eilispäivä on ohi, huomispäivää en ole nähnyt. Tänään auttaa Herra. Yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa.
En voi vain odottaa. Tahdon vaikuttaa asioihin. Tahdon varautua etukäteen siihen, mitä tulee tapahtumaan. Tiedän toki, että monet suunnitelmistani eivät toteudu ja olen tehnyt turhaa työtä. Siitä huolimatta en voi vain odottaa.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Odota vain Jumalaa,
vieläkin hän armahtaa,
vaikka hän nyt lapseltansa
peittää armokasvojansa.
Kaikki muuttuu joka hetki. Kaikki hajoaa ja häviää. Ei ole elämää ilman muutosta. Onni ja suru, rakkaus ja viha, levottomuus ja rauha vaihtelevat.
Minun tulisi kuitenkin odottaa Jumalaa, levätä hänen muuttumattomuudessaan. Tärkeää ei ole tehdä päätöksiä tai suorittaa tehtäviä. Tärkeää on olla kärsivällinen. ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” (Saarn. 3:1)
Ei ole mitään, mitä minun tarvitsee tehdä. Minun ei tarvitse etsiä edes Jumalan valtakuntaa, sillä se tulee minun luokseni. Voin vain yksinkertaisesti rukoilla: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Voin vain yksinkertaisesti rukoilla, että asiat tapahtuvat silloin, kun ne tapahtuvat ja niin kuin ne tapahtuvat.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Odota vain Jumalaa,
vieläkin hän armahtaa,
vaikka hän nyt lapseltansa
peittää armokasvojansa.
Jumala ei tee niin kuin pyydän. Hän ei täytä toiveitani. Jos hän ei anna jotakin, minun tulee luottaa, etten sitä tarvitse. Jos jotakin ei tapahdu, minun tulee ymmärtää, että se ei olisi ollut minua varten. Kaikki on niin kuin sen tulee olla.
Minun ainoa tehtäväni on luottaa Jumalan lupauksiin. Kaikki järjestyy kyllä hänen pyhän ja armollisen tahtonsa mukaan. Vaikka en näe merkkejä Jumalan läsnäolosta tai huolenpidosta, minun tulee odottaa.
Mitä se hyödyttäisi katsoa taaksepäin tai kurkotella eteenpäin? Minä en hallitse sitä, mitä minussa tai ympärilläni tapahtuu. Vasta kun en yritä pitää mistään kiinni, löydän rauhan.
Aika virtaa ja kaikki muuttuu. Tämä päivä ei tule uudelleen. Tämä haihtuva aika on kuitenkin minun ainoa mahdollisuuteni kasvaa ja kypsyä. Tämä haihtuva aika on minun ainoa mahdollisuuteni odottaa Jumalaa.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Odota vain Jumalaa,
vieläkin hän armahtaa,
vaikka hän nyt lapseltansa
peittää armokasvojansa.
Rukous
Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sinua minä odotan herätessäni.
Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sinua minä odotan työtä tehdessäni.
Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sinua minä odotan ihmisiä kohdatessani.
Virsi 348:7
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Kerran kiittää häntä saat,
nähdä kasvot laupiaat.
Hän ei lupaustaan kiellä,
antaa aamun koittaa vielä.
Virsi: 348: 4, 7
PS. Yhteisvastuun kerääjä soittaa summeria päästäkseen kadun portista ulko-ovelle.
- Kuka siellä huuteluun ei tule vastausta. En avaa ovea, mutta kohta soi ovikello.
- Kuka siellä näin myöhällä soittaa summeria?
- Yhteisvastuukeräysasialla olen.
- Olen jo osallistunut keräykseen - netissä. Eihän minulla ole käteistä rahaa kotona enkä avaa ovea. Oli 1. kerta kun kirkon kerääjä on ovella. Käännyttäjiä on ollut sitäkin useammin. 27.2.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti