Tontun jäljet lumeen jäi

Kuningaskuluttaja 17.1.2012 vastaa kysymykseen "Pitääkö jätemaksu maksaa mökistä, joka on asuinkelvoton?" Kuntaliiton lakimiehen, Marko Nurmikolun vastaus on yksiselitteinen. Jätelain mukaan jätemaksua ei tarvitse maksaa silloin kun kiinteistöllä olevat rakennukset ovat asuinkelvottomia tai kiinteistöä ei ole rakennettu lainkaan. Pitää reklamoida laskunlähettäjää ja todistaa, että näin on.

Ukko-Kusti ja Mummo-Mari asuivat Vihtaniemellä 1900-luvulta lähtien, 1906 syntynyt isänikin eli samassa kunnanmökissä, johon sai omistusoikeuden puoliksi äitini kanssa. Vanhaa mökkiä korjattiin siltä osin, mikä kohta meni rikki. 1979 vanhemmat muuttivat kirkonkylään. Lapsuuskoti kylmeni. Kunnan taholta mökistä tuli lomakiinteistö ja vapaa-ajanasunto. Tiekunta pitää kiinni kekseliäisyydestään. 
Olen hoitanut asiat vaatimalla rekistereihin oikeat tiedot. Ne on muutettu, mutta laskuja lähetetään vanhoilla tiedoilla. Viimeisenä jätemaksu minulle henk.kohtaisesti. Siinäkin oli työ oikaista Metsäyhtymän omistussuhteet. Sain jätelautakunnasta aputyöntekijöiltä ohjeita, miten minun pitäisi Metsäyhtymän osakkaita reklamoida laskujen jakamisesta omistussuhteden mukaan.

Valitusosoite liittyi ulosotonuhalla perittävään laskuun jo 2011 ja uudelleen jätelasku 2012. Näin kauan on valitus ollut vireillä Kuopion hallinto-oikeudessa ja siitä on tullut käsittelyynottoilmoitus. Minua tämä syö. Pidän kiinni päätöksestäni, etten tule edes käymään Vihtaniemellä, ettei JäteKukko pääse kiekumaan, kävithän siellä silloin ja silloin. 

Tehtiin siellä tupatarkastus sisareni näyttäessä paikkoja. Asianhoitaja ei näkemänsä perusteella voinut antaa lausuntoa asuinkelvottomuudesta. Se hämmästytti eniten, miksi ei.
- Silloin pitäisi poistaa 150 muuta jätemaksunmaksajaa. Siihen kuului lehtikirjoituksen mukaan myös rakentamattomat tontit. Jätelautakunnasta tuli perusteeksi tieto, kun siellä on asuttu ennenkin. 

Ymmärrys hoi, äly älä jätä! Minulle tämä on aiheuttanut kaikkien mökkitavaroiden hävittämisen kaatopaikalle. Ei ole varastointitilaa, kun ei tiedä milloin muutto maalle olisi mahdollista. 
Aloitin jo tänään yksiön stailaamisen loppuelämää varten. Siirrän sängyn keskelle lattiaa, vaikka kuinka näyttäisi vanhainkodilta. Työpöytä on saanut sijoituspaikan Kartanossa ja toinen maalla kuntosalilla. Vanhat tietokoneet heitän huithittoon. Etsin tietokonetohtorin, johon luottaen hankin uuden tietokoneen. Se asennetaan kirjoittamista ja pankkiasiointia varten. Tarvitsisinko edes sähköpostiosoitetta, skype olisi hyvä ulkomaanpuheluja varten. Siinäpä minun suunnitelmat lähitulevaisuutta ajatellen. 
Olen yksin, mutta en yksinäinen. Olen hoitanut asiani niin hyvin kuin olen osannut. Kuka minua vielä kysyy, on hän jotakin vailla. Tähän antaa mahdollisuuden ubiyhteiskunta, joka on aina auki huijareiden lähestyä saadakseen meidän rahat. Punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi.

Joku sen sallii. Esitän haisevan vastalauseen tai siirryn kadun reunaan, painan pään alas häpeästä, annan tietä keisarille uusissa vaatteissa. Näen hänen keikaroimisen ilman vaatteita, mutta kukaan ei enää usko, kun olen jo 72 -vuotias suomalainen nainen.