Joulunlahjat tuotiin tänään kotiin. Joulukuusi 32 ledvalolla on ensijoulun kuusi. Pentikin punainen tuikkulyhty ja palkittu kirja Jää odottaa nautiskelua. Kuusi valaisee, tuikku lämmittää ja Jää viilentää.
saavat laulaa monta kertaa kuusipuusta ennen härkäviikkojen alkua. Sitten alkavat tammikuun juhlagaalat. Katsoin yle.fi/uskonto hartausohjelmien puhujat. Kaikki tutut ovat poissa. Onko kirkko antanut ohjeet, kuka saa puhua. Toimittaja Johanna Korhonen on entuudesta tuttu, nyt kutsuttu puhumaan aamuhartaudessa. Ei tule enää kapinapappi eikä Simo Repo herättelemään. Ensiksi on tutkittava sitten vasta hutkittava.
Aamuhartaus 3.1. Toimittaja Johanna Korhonen, Vantaa. Virsi 332:3,4. Virsi alkaa sanoin "Herraa hyvää kiittäkää". Herättäjäyhdistyksen valtakunnallinen kuoro. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 3.1
Monta luonnosta odottaa julkaisua tai poistoa viestilistalla. Tänään on palkkioiden alennusbuumi vapaaehtoisesti tai pakolla. Presidentti näyttää mallia, mutta toisille se on pakkoluopuminen saavutetuista eduista. Eduskunnan loman pituutta on kritisoitu, ja heti kuuluu haiseva vastalause.
Palaan kesään 1989, äiti oli halvaantunut hiihtokisoja katsoessaan. Joutui sairaalan sänkyyn makaamaan. Pääsiäisenä kävin häntä katsomassa. Tehtiin harjoituksia jalan ja käden liikkeen palautumiseksi. Ihme tapahtui, halvaantunut käsi nousi. Kysyin hoitajalta äidin auttamisesta vessaan.
- Pitää odottaa fysioterapeutin tuomaa jalkatukea.
- Se ei ole este, jos pää ei vaadi paikallaan oloa. Äiti nostetaan pystyyn kelkan varaan. Molemmin puolin tuetaan ja kolmas siirtää äidin jalkaa. Näinhän sitä kävellään halvauksen jälkeen "illan kolmella jalalla". Käyn vielä vappuna ja tuon äidin kotiin muutamaksi päiväksi. Kesällä lupasin tulla pidemmäksi ajaksi.
Otin ommoo lommoo työt keskeytyneenä 2 kuukautta. Äiti kotona, huolendin kotihommista, minkä kotisairaanhoitaja kävi jakamassa lääkkeet. Ennen lähtöä takaisin työhön isällä todettiin syöpä. Tili oli miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Äiti takaisin laitokseen, isä odottamaan syöpäleikkausta 83 -vuotiaana. Tilanne on muuttunut. Ikinä en tulisi vanhempiani hoitamaan.
Vuosi kului sairaalakierteessä. Isä selvisi leikkauksesta elossa. Olihan yksi mengelen koe suoritettu, mutta jatkoa ei osattu ennakoida. Hautaustoimisto kävi useita kertoja päivässä kuin haaskalla, etteikö isäni sitä huomannut. Hän soitti aikaisin aamulla. Kysyin.
- Onko äiti kuollut?
- Ei. He eivät selviäisi enää kotona eikä isä vielä halunnut lähteä laitokseen.
- Minä tulen.
Kunta lupasi maksaa minulle kotihoidontukea 1 700 mk/kk. Se riitti minulle työikäisenä juokseviin kustannuksiin, kun olin saanut työhuoneeseen vuokralaisen. Palvelumaksua ei peritty kotihoidontuesta. Jouluksi 1990 tulin vanhempieni hoitajaksi.
Henkilökohtaiset tavarat kahdessa kassissa. Patja lattialle yöksi ja päiväksi rullalle käärittynä komeroon.
Äiti kuoli 4.6.1992. Jäin vielä isän hoitajaksi kotihoidontuella. Vuoden 1993 alusta tuli asetus omaishoidosta. Lainmukainen tarkistus oli 1 070 mk. Siitä vero pois ja loppu perittiin isältä takaisin palvelumaksuna sosiaalilautakunnalle minun tekemästä työstä.
Sirkka Hämäläisen eläkeratkaisusta Heinonen piirsi kuvan. "Minun veskaan ei kosketa." Eduskunta pähkäili, ettei se toistuisi tulevaisuudessa. Kysyin sosiaalijohtajan tekemästä päätöksestä, minulle annettiin valitusosoite. Kaikki etuudet piti käsitellä valitusten kautta. Minä en osannut enkä jaksanut.Tässä ruohonjuuritason palkanalennus eduskunnan siunaamana kunnan sosiaalijohtajan toimeksipanemana. Terveisiä 1990 -luvun oleskeluyhteiskunnasta, kun laitospaikat purettiin, maksusitoumukset peruttiin ja elossaolevat kerättiin vanhustentaloihin elämään eläkkeillään. Ritvaa ja minua kohdeltiin samalla sapluunalla. Ritva tuli Tuusniemelle asumaan vanhustentalossa vietettyään elämänsä mielisairaalassa. Myötätuntoni on Ritvan puolella, olinhan itse saanut elää avoimessa yhteiskunnassa 5 -kymppiseksi. Mutta suljetun yhteiskunnan säännöillä eikä säännöt meitä kohtaan ole miksikään muuttuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti