Tähkänpoimija

Aamuhartaus pe 18.01.2013
Lahja Pyykönen, viestintäpäällikkö, Kuopio
Tämä on Raamatun sanaa Vanhasta Testamentista Ruutin kirjasta.

"Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: Kuka tuo tyttö on?

Palvelija vastasi: Hän on se mooabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta.

Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljissä ja nyt hän on ollut työssä aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan.

Silloin Boas sanoi Ruutille: Kuulehan tyttäreni. Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne. Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat ja kulje heidän jäljessään.

Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.

Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi:

Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?"
**
 
Hilma-tätiä muistaen.
Aamuhartausteksti palauttaa silmien eteen Millet'in taulun julisteena tai kanavatyönä. Omakohtainen muisto lapsuudesta kypsän viljan korjuusta. Piispa Otto ja tätini palasivat sukulaispaikasta kotiinsä. Tädin liikuntakyky oli jo polvikuluman takia heikentynyt. Hän tuli kuitenkin viljapellolle. Ihmettelin hänen tarkkanäköisyyttään poimia katkenneita tähkiä koriin. Hän oli tähkänpoimija sanan varsinaisessa merkityksessä.

Nuoruudessa hän oli ollut piikomassa isossa talossa. Isäntä käytti oikeuttaan alaisiinsa. Niskavuoren tarina toistui. Täti tuli kotiin ja jätti syntyneen tytön isovanhempien hoidettavaksi. Isän kasvukaverina varttui tyttö aikuiseksi. Hänestä tuli suuren perheen kantaäiti. Alkoi vaikenemisen vuodet. Syytön olin tähän tapahtumaan, ja syyttömiä lapset siihen, kuinka äiti oli saanut alkunsa. Hilma-Mummo on vaiettu kuoliaaksi, muistetaan vain isänpuoleinen suku.

Kaikella meitä halutaan lyödä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta sitä voi vähän yrittää ymmärtää. Noudatin bilsanopen kuninkaallisten sukujen tervehdyttämisohjetta. Se on ollut pelastukseni.
- Sinäkö olit se kuninkaallinen? Näitä tapauksia on täynnä maa.
Minussa oleva Suomi on ruotsalainen, vaikka synnyinkin sodan aikana punaisen heinäkuun päivänä.

Eikö särkyisi minussa, kysyy runoilija.
Minussa ei särkynyt virkamiesten edessä. Minussa särkyi Vihtaniemen äitienpäivänä palkitun naapurin Marin edessä. Kuitenkin olin iloinen käydessäni häntä tervehtimässä vanhustentalossa. Hän kertoi ajasta Vihtaniemellä huolehtimassa isosta perheestään ilman mukavuuksia. Oltiin kaikki kuunvalon kanssa kulunpäällä.

Aamuhartaus 18.1. Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 324: 1,5-6. Virsi alkaa sanoin "Hyvä on Herra". Cetus Noster (vokaaliyhtye).  Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.1 18.01.2013 06.15

**
Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?"

Nuo sanat ja sen päivän muistan, Kuopion Tuomiokirkon pitkän käytävän. On pappisvihkimyksen ilta. Seisomme alttarin edessä, Jumalan siipien alla, lupaamme Jumalan avulla ottaa vastaan ikeen, joka on hyvä kantaa ja kuorman, joka on kevyt. Kolme kertaa tahdon. Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala ja pyhittäköön palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.

Vihkimyksestä en kaikkea muista, sen verran polvet tutisivat. Mutta ihmisiä olen usein muistanut. Ihmisiä, jotka antoivat mahdollisuuden, heitä, jotka kutsuivat, elämäntilannetta, joka työnsi uuteen. Tulevaisuus oli tuntematon. Eilinen ei voinut auttaa eikä huomista vielä ollut. Tiesin liittyväni verkkoon, Jumalan valtakunnan verkkoon. Tiesin uudessa tilanteessa olevani näiden verkkoon jo aikojen alusta kudottujen lankojen ja vanhojen verkonkutojien kantamana.

Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?

Elämä on kykyä yllättyä uudesta, kykyä luottaa elämään, jossa kaikella on määräaikansa ja kaikki saavat määräosansa. Missä ihmettelemisen ja uuden etsimisen kyky lja uteliaisuus loppuvat, siellä elämäkin liukuu sivuraiteelle.

Ei kukaan elä yksin, jokaista kantaa toinen. Voin sanoa sinulle jotain vain jos kuuntelet. Voin vastata vain siihen, mitä kysyt. Minulla on vastuuni siitä, tuleeko elämästä kyynelten laakso vai Jumalan kaupunki.

”Sinä olet ollut minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut minulle lempeästi.”

Jos ruokin hyvää, se kasvaa. Miksi ruokkisin Pahaa, koska Paha vahvistuu pulskaksi syöttämättäkin. Kättä ei ole tarkoitettu nyrkkiin puristettavaksi. Jumalan antamaa älyä, mielikuvitusta ja luovuutta ei ole tarkoitettu virittämään ansoja eikä toteuttamaan kavalia juonia. Itsepetos eksyttää elämästä.

Varjon puolelta valoon astuminen on valinta. Hyvän puolelle on tietoisesti asetuttava, vaikka ympärillä oleva maailma manipuloi, himoitsee valtaa, kontrolloi ja tuhoaa. Voin itse päättää, lähdenkö rohkeuden ja kiitollisuuden vai pelkääjän ja katkeruuden tielle.

Miten sinä voit olla minulle näin hyvä.

Hyvät sanat ovat kuin siunaus, leipä joka lisääntyy kun sitä jaetaan. Hyvyyden tarvitsee vain koskettaa ja ihminen itkee.

Taasko minä olen täällä, kappelin puuristin alla. Mullan maku tekee elämän yksinkertaiseksi. Maaksi me kerran muutumme.

Otin kirjan väliin valokuvia, Lapin matka, Taivaanpankontien korkeat kerrostalot. Tämä harmaahiuksinen oli tajunnut elämän mielen. Hän oli valinnut näkökulman, joka kantaa, ei tuhoa, joka rakentaa, ei katkeroita. Hän selitti kaiken parhain päin. Jokainen tuskakin merkittiin tilikirjaan tulopuolelle.

Sinun muistoasi kannamme nyt sydämessämme. Maasta sinä olet tullut, Irja, rakas ystävä.

”Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.”

Me rukoilemme:

Jumala. Sinun suurta hyvyyttäsi on se, että yhä olen elossa. Annoit ikeen, joka on sovelias, kuorman, joka on kevyt kantaa. Aamen.

Virsi: 324:1,5,6.