Omaa luokkaansa elämän pelissä

Nyt se selvisi. Tämä on Marj Vuoreisen elämään jäänyt sanonta viimeisestä sinisestä. Valitukseni  hallinto-oikeuteen sai minulle myönteisen päätöksen. Jätemaksu on kumottu. Ulosoton uhalla perityt jätemaksut on palautettava korkoineen.
- Se on nyt loppuunkäsitelty, kerroin puhelimessa ainaiseen valitukseeni kyllästyneelle kuuntelijalle.
- Nyt on sitten kiitosten aika. Toden totta, sitä olin jo suunnitellut ennen päätöstä. Onhan elämässäni kiitoksen ansaitsevia ihmisiä.

Tohtorit Riverside medical clinic'alla yrittävät auttaa parhaansa mukaan asiakkaitaan."Valinnan vaikeus. Englantilainen draamasarja terveysaseman arjesta ja juhlasta." Katsoin uusintana dokumentin "Omaa luokkaansa". Loppu hyvin kaikki hyvin. En ole ollut enää omassa elämässä kuohunta vaiheessa noudattaessani neljättä ukkaasia: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Yhteiskunta on lapsen kengissä, kun se rankaisee käskyjen noudattajaa. Antaessaan lainmukaisia päätöksiä mukana seurasi valitusosoitus, jos oli päätöksestä erimieltä.

Kuntaliiton lakimies antoi jo kuningaskuluttajassa lainmukaisen vastauksen. Kunnissa oli tapahtunut strategianmuutos erirvoisena kohteluna haaliessaan uusia kuntalaisia eduilla, joista alkuperäiset olivat maksaneet kalliisti. Kuntaliiton lakimies kuunteli huvittuneena puhelimessa asiaani.
- Muuta pois, kun siellä on niin paljon riitaa. Eihän se sillä tullut paremmaksi, kun kehoitus ei ollut rikkaalle nuorukaiselle annettu ohje myydä kaikki. Olin ollut 10 vuotta omaishoitajana, kyse oli nyt minun perintöosastani ja sukupolvenvaihdoksesta.

Toinen Kuntaliiton lakimiehen toteamus omaishoitajille eduskunnan auditoriossa.
- Minäkin olen sosiaalihuollon asiakas, pieni tyttäreni saa kunnallisen päivähoidon molempien vanhempien käydessä työssä.
Tälläkään puheenvuorolla ei ollut mitään sanottavaa omaishoitajille silloin eikä sen jälkeen. Vanhuspalvelulain viivästyminen, sote -uudistusten sotkut ja kuntauudistus. Me olemme jäljellä, laki ei huuhtonut meitä pesuveden mukana.

Heräsin kuolleista, olin tehnyt tyhjää työtä kuin kuolemaa. Kaivoin kuolinmekoksi osoittautuneen silkkisen juhlapuvun esille. Kangasta ei ole enää saatavilla, joten tehdään pitkästä puvusta uusi mittojen mukaan. Piirrän kaavoja innolla, hyvä siitä  tulee.
Omaa luokkaansa elämän pelissä heitetään painolastina taakaksi muodostuneet paperit pois. Sen teen sieltä työhuoneen pakkolunastukseen vaikkuttaneista sijoittajista lähtien. Pallotuolissa istuvan johtajan polvelle istutan sotkan tai monta loksunokkaa, räpylävarvasta. Johtaja ei halunnut keskustella kanssani sihteerikön ilmoituksen mukaan, olihan kyse minun velattomasta työhuoneesta. Sijoittajat lunastivat sen välimiesoikeudella uhaten. Sen jälkeen poltan johtajan pallotuolineen loksunokkineen.

Näin teen jokaisen kielteisesti minuun suhtautuneen kohdalla, muistelen vahvistuneena ja sinne menee tulen nieltäväksi enkä saa vatsanpuruja enää lakiin nojanneista päätöksistä. Huutaminen on joskus tuottanut saman tuloksen keskellä kylää.
- Minulle riittäääääää!

Kiitoskirjeet ovat sitten vuorossa liitteenä SUURIA SANOJA pieniä askelia. Kutsuja osallistua on tullut joka taholta. Kiitos, nyt en enää tule. Se mitä vielä haluan tehdä, teen iloisin mielin. Kissanristiäisissä juokseminen on loppunut.
Vielä kaksi päivää on dokumentti katsottavissa. Eletyn elämän kokemuksella korvasta taluttajat ovat puolensa valinneet tultuaan tiensä päähän. Nyt heitä viedään kuin pässiä narusta. Meissäkin on ollut omat vahvuudet, mutta heikot eivät niitä nähneet auktoriteettiuskovaisina.

Omaa luokkaansa

Väkevä ja koskettava dokumenttielokuva syrjäytymisuhan alla olevista nuorista sekä opettajasta, joka yrittää auttaa heitä saamaan oppivelvollisuuden suoritettua ja luottamaan itseensä. O: Iiris Härmä, 2010.