Myrskyn jälkeen
Koneellani on virhe, error id:27. Tein illalla työtä ja sain sen hetkeksi poistumaan. Aamulla se istuu lujasti langalla eikä suostu irrottamaan otettaan. Käskee vain tarkistamaan internetyhteyden. Löysin videon Mashasta ja Karhusta. Myrsky on pyyhkäissyt yli, puu kaatunut ja Mishka jäänyt puun alle. Meillä myrskyt kaatavat puita sähkölinjojen päälle ja tuhansia talouksia kärsii energian puutteesta. Näin kotimme on jäänyt yhden kortin varaan. dna voi häiritä yhteyksiä lupaamalla nopeutta enemmän, mutta todellisuudessa antaa vähemmän.
Toinen kuorma on maksetut mainokset liitettynä videon aloitussivulle. Tästä kuormasta ei enää kone selviäkään takkuamatta.
Sähkökatkos vaivaa Tuomari Nurmion keikkaa, mutta viimeisen virren veti heti yhteyksien palattua. On aamuhartausseurakunnan jumalanpalvelusaika radiossa. Tuomari laulaa.
- toivon ettei Jeesus enää koskaan eksy tähän pahaan maailmaan. Hänet puettaisiin viittaan ja orjantappuraan ja naulattaisiin ristiin uudestaan.
Suomi on ruotsalainen. Olen tullut siihen tulokseen jo monta vuotta sitten. Muistan kuninkaallisen satamajätkäseikkailun lisääntyessäni. Se pelasti elämäni kohtalolta, jonka Au-lapsen kova osa kertoo kirkonmenojen aikana yleisradioverolla tuotetussa ohjelmassa sunnuntaiaamuna klo 10.00 uutisten jälkeen. Löydän oman tarinani sieltä syntymästä lähtien, vaikka kaikki kahdeksan sisarusta ollaan saman renkipojan ja piikalikan avioliitossa syntyneitä lapsia.
Kuuntelin Pahkasalonsaaren kunnalliskodissa tapahtuneen tarinan. Ja nainen itki siitä kertoessaan. Sotalasten, au-lasten, huostaanotettujen lasten tarinat ovat yhteiset kuningaskunnassa ja 1917 lähtien tasavallassa. Se on minunkin tarinani ulkokuntalaisena käydä koulua vieraissa nurkissa. Toinen kokemukseni on 5-kymppisenä palata vanhempieni omaishoitajaksi syntymäkuntaani. Tuusniemen Joulu 2012 palauttaa kaikki mieleen. Mitään ei ole opittu, mikään ei ole muuttunut, vai onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti