Isoisä ja minä olemme suomensukuisia omassa maassa. Syntyperän mukaan talolliset ovat kohdellet meitä alempiarvoisina köyhinä. Heidän omanarvontuntonsa perustuu omistamiseen. Koskelan Jussi raivaa suota torpparina, pappila ottaa osan siitä takaisin. Akseli armahdetaan ja hänelle palautetaan menettämänsä kansalaisluottamus. Saa perintönä toisen torpan. Tämä lasketaan värinvaihdon merkiksi Akselin suulla sanottuna, ettei tarvitse kyläläisten vedellä "kahta torppoo".
Samaan törmäsin jekuttajaa hieroessani. Oli tunnustanut arvonnousunsa lääkärin silmissä vartavasten poikansa metsästyskaverin vastaanotolla.
- Tietääkö lääkäri, kuka minä olen?
- No, sehän on Öllin isä. Kun tunnettuus oli taattu, antoi hän minulle ohjeita luullen että piikuus periytyy. Sain sanotuksi omista lähtökohdista.
- Vaikka minun vanhempani olivat renkinä ja piikana sinun isättömässä talossa, en ole sinun piikasi.
- No, sinä kun olet suureen tottunut maailmalla. Rokotin rahalla täyden hinnan antamastani palvelusta.
Toisen kerran hänen sukulaisensa oli tilaamassa lahjakorttia hänen emännälleen. Kun ilmoitin, mitä maksaa, tilaaja parahti.
- Ei meillä ole sellaisia rahoja maksaa. Hän luuli, että ottaisin osaa lahjakorttiin ja antaisin alennusta. Nyt en enää olekaan halpa, olen suorastaa ilmainen, en kuitenkaan ihmiskaupan uhri.
Tuusniemen oekeet immeiset ovat kuolleet ja nuoret muuttaneet pois. Naapurin Anttikin on täällä naapurina puiston toisella puolella. Hän jatkaa työtänsä selvittäessään punavankien kohtaloa Hennalassa ja Fellmanin pellolla. Minulle riittää muistaa omaa sukua kohdanneita menetyksiä. Nimellinen muistolaatta isovanhempien hautakivessä saa vyöryn liikkelle. Mummo-Marin veli nähtyään verijäljet Juojärvellä sekosi. Pisti kiven povelleen ja hukuttautui Suureenjärveen. Hilma-tädin hauta on hoitamaton au-lapsen syntymän tähden. Isän kasvukaverista tuli kantaäiti Tuusniemen yrittäjyyden ylläpitäjille. He ovat vaihtaneet väriä muistamatta juuriansa lapsuuskotiansa pidemmälle.
Tuusniemellä on synkkä historia. On unohdettu, mitä on myyty kunnan velkojen maksuksi. Kunnan tulevaisuutta hoidetaan siirtymäaika projektina. That is it! Äidinkieli säilyttää kulttuurin, isänmaata myydän kilonpaloina sijoittajille pilkkahintaan. Ville ja Vitas ovat menestyneitä suomensukuisia. Ovat monessa mukana, Ville puhuu meille suomea, Vitas venäjää säilyttäen kuitenkin sen tason, jonka hän lahjakuudellaan on saavuttanut. Muistaa nuorena kuollutta äitiään. Suvussa on pidetty hyvää huolta isän ja isoisän antaessa miehen mallin.
Ville on käyttänyt lahjakkuutensa hyvin venäjäksi. Pyyhkii vähän väliä silmiään nähdessään miten suomensukuiset kansat ovat häviämässä. Hän tottelee protokollan määräyksiä, ottaa kiertotien ja kohta on sukulaisten luona kestittävänä. Meille hän ilmaisee surunsa ajanmerkeistä.
- On se niin sääli...
Samaa voin sanoa omista lähtökohdista 72 vuoden kokemuksella. Joka tuutista toitotetaan talouden tuottamattomuutta, kuinka Paasikiven lausuma tuntemistaan ihmisistä elää. Me emme kuulu tuohon kategoriaan, olemmehan selvinneet tähän asti.
JOS VANHAA EI TUNNE, EI UUTTAKAAN YMMÄRRÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti