keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Lähtijänpaikalta peränpitäjksi: Älä souda keppiin.


Aamuhartaus 4.7

Katekismussarjassa pastori Nanna Helaakoski, Helsinki, puhuu rakkauden laista. Virsi 509: 1-2 hartauden aluksi ja säk. 3-4 hartauden lopuksi. Oulaisten nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä, urut ... 

Sovittuna aikana, sovitussa paikassa tarkkailen medborgareita. Näen mitä haluan nähdä. Olen näkymätön seisoessani paikalla. Etupenkkiin pyrkiessä ainoa istuja tiuskasee.
- Nämä paikat on varattuja.
- Anteeksi ja peräännyn viimeiselle riville. Annan palautteen järjestäjälle, mitä varaus minussa herätti.

Missä on minun paikkani hyväksyttyjen joukossa 1. päivänä syyskuuta 1953? Asetun järjestyneen jonon päähän, etenen luokkaan asti. Siellä tunnistetaan, etten kuulu joukkoon. Minut palautetaan monnien sekavaan luokkaan. Tämä tunnetila oli todellinen projektikoulutuksen alkaessa tilauskoulutuksena jo toimivalle hoitokodille. Lehti-ilmoituksella haettiin lisää osallistujia Hyvinvointipalvelut - laatu ja tasa-arvo -hankkeeseen. Nyt kilpailutetaan pieni yrittäjä kuoliaaksi lopettamaan toimiva hoivakoti. Nopeat syövät hitaat ja isot syövät pienet.

Sinisen salongin everstillä oli samat mietteet, kuinka asemalla korkeat korot kopisivat kiireesti ohitse. Hänellä oli aikaa ja vanhaa kiirettä piti hillitä pampampillerillä. Viinan kanssa se auttoi pysymään nahoissaan. Samassa tilanteessa olivat harvat elossaolevat ystävät. Apteekkarin joutuminen suljetulle meni yli everstin sietokyvyn. Soitti aina uudelleen, eikä muistanut soittaneensa.

Siivouspäivän katkaisi puhelinsoitto. Pavarotti laulaa eikä minun tarvitse puhua mitään. Luuri korvalla saa isän lähtemään liikkeelle. Meni yli vanhan miehen ymmärryksen puhumaton soitto.
- Hulluksi se tuli, isä hätääntyneenä ihmettelee. Se soitto oli niitä ainoita omia asioita, joita ei tarvinnut selitellä. 
- Herra, auta aina, etten ketään paina enkä toisen taakkaa suuremmaksi tee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti