lauantai 28. heinäkuuta 2012

Markkinamuistoja

 
Yli vuoden olen ollut kiinnostunut hyvin vanhasta ajasta. Tilasin netistä itselleni juhlapuvun, olkainhameen solkineen ja silkkisen aluspuvun. Otettiin mitat ja sovittiin sitovasta toimituksesta. Iisakin kirkon rakentaminen käsinommeltuna autenttisilla pistoilla kesti kauan. Eihän sille puvulle ollut määrätty käyttöpäivääkään. Maksoin sovitusti etukäteen ja sain liian isot puvut. 

Pieni ryhmä teki itselleen puupalttoon mittojen mukaan. Oli tärkeätä, että kansi mahtuu kiinni vainajan köllötellessä arkussa. Kuolinvaatteeksi en pukuja tilannut, vaan iättömäksi ja ajattomaksi päällepantavaksi, kun johonkin olen lähdössä. Ritarin rautapaitakin olisi epämukava, jos siihen hukkuisi.

Kädentaidot ovat aina näkyneet tyylipuvuissa kautta aikojen. Mihinkä nämä taidot ovat hukkuneet? Vai tekikö netti minulle tepposet kepposet. Puvun korjaaminen viivyttää lähtöä, kun vahinko ei tullut kello kaulassa. Kaikki etukäteen valmistelemani suunnitelmat valuvat hiekkaan. 

Lapsuuden markkinamuistoihin kuuluu markkinarinkeli ja naapurin mustalaisilta huumattuna ostettu hevonen. Se oli luonnevikainen eikä naapurissa ollut hevoskuiskaajan vikaa kesyttää hevosta. Nyt meidät on saatu tottelevaiseksi seuraamaan kaikkia kotkotuksia, mitä hyvää tarkoittavat katujätkät saavat meidät tekemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti