Draaman Jeesus ei kuvia kumarra
Kuuntele Kuunneltavissa toistaiseksi
- Tulisitko pääsiäisenä syömään meidän kanssa, mummo ja vaarikin tulevat.
- Kiitos, tulen mielelläni.
Tämän kutsun kuulin pari viikkoa ennen pääsiäistä. Mitä tekisin sitä ennen oli suunnitelmissa, mutta hiljaisena launtaina omat aikeet olivat vähentyneet minimiin. Varmistan ajankohdan soittamalla junan aikataulun mukaan. Menen sunnuntaina, en jää yöksi tekosyihin vedoten ja sitä rataa.
Sunnuntaiaamun herääminen tuntia aikaisemmin kesäaikaan tuntuu keinotekoiselta. Kaikki radioohjelmat kuuntelen jälkikäteen. Lähden hyvissä ajoin tarkoituksena poiketa kukkakaupassa. Pettymyksekseni huomaan ennen joulua tutuksi tullut kukkakauppa on lopettanut. Tyhjät ikkunat kertovat tästä ajasta, tulla ja mennä, aloittaa ja lopettaa.
Jatkan matkaa asemaa kohti. Vanha kukkakauppa on auki. Vanha kauppias on työvuorossa. Kovennan ääntä, kun hän ryhtyy myymään pääsiäiskukkia kalleimmasta päästä. Tiedän mitä olen ostamassa. Keltaisia kerrottuja tulppaaneja lisättynä nupussa olevilla yksinkertaisilla tulppaaneilla yksi kimppu Kesätytölle. Pikkunarsisseja ruukussa Talvitytölle. Mummolle perunanarsissiruukku ja emännälle kesäkukkasiemenpussi.
Juna on jo asemalla, istun ja ilmoitan junan olevan ajassa.
- Nytkö jo olet junassa? En ainakaan myöhästy, ehdin jo rauhoittua paikalleni. Vaunu täyttyy hälisevistä matkustajista. Kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä, ennakkoarvailut on pois pyyhkäisty. Illan suussa tule vielä vieraaksi pariskunta. Lupaavat tuoda minut kotiin ja koivunoksia omiksi pääsiäiäiskukiksi. En tarvitse enempää ohjelmaa poiketessani omasta ohjelmasta, kun tuntuu jo kuin olisin käynyt kaukana. Hella W tulee onneksi areenalta ja Horisontti, josta kuulin ennen lähtöä. Kai Sadinmaa osallistuu keskusteluun: Draaman Jeesus ei kuvia kumarra.
On aprillipäivä, 1.4.2013, toinen pääsiäispäivä. Kohtaaminen kaivolla on valokuvassa The Book'in sivulla. Kirkon liturgioista on jäänyt mieleen sanat "niin kuin sinä katsoit Pietariin tai syntiseen naiseen". Tuo katse puhuttelee. Sen täytyy puhua aina uudelleen, onhan meitä liian vähän pitämään edes yhtä kirkkoa lämpimänä talvella.
- Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi, sanoi isä aina sotaherrojen toivoneen resurssien huvetessa sotatantereella. Meitä syntyi paljon, suuriksi ikäluokiksi asti. Nyt meitä on liian paljon kulueränä hallitusten päävaivaksi. Lapset ovat harvinainen näky katukuvassa. "Hakekaa kätilö" -sarjassa kadut ovat täynnä äitejä lastenvaunuineen ja omin jaloin juoksevia lapsia. Mistähän Suomi-neidon ukkoutuminen johtuu? Onko naisesta ja miehestä tullut omaa etua tavoitteleva ihmisen kopio? Tähän asti ei edemmäs on minun ylpeitten aaltojeni raja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti