Roskasivustoko

Tänään tiedän sohaisseeni muurahaispesää, kun kirjoitin aiheista, joista puhuminen kiinnostaa kaikkia provosoituneita. Niihin kuuluvat kännit ja suuntautuneisuus. Kuitenkin aamuhartausseurakuntalaisena olen saanut kokea järisyttävimmät kokemukset. Se tapahtui kanavauudistuksen ensimmäisen tulemisen aikoihin. Aaamuhartausaikaa oltiin ottamassa poliitikkojen käyttöön marsittamalla pääministeri studioon kukonlaulunaikaan. Palaute Ylelle oli sitä, miltä minusta tuntui. Vielä kerran elän sen tunteen uudelleen. 
- Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini ja olen vielä sängyssä. Enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan.

Joku kumma hypetys on laskeutunut Suomi-neidon ylle. Sen mahdollistaa rahoituksen kattaminen yleverolla. Nettiä voi katsella aina ja kaikkialla. Kuka tekee työt, kun meille syötetään valmiiksi naurettuja ja itkettyjä ohjelmia? Nuorisoon tämä uppoaa kuin kuuma naskali voihin.

Teeveen 1. tuleminen lopetti naapurissa käymiset. Joka nurkassa oli ohjelmaa omiksi tarpeiksi, ei siihen kaivattu naapureita jorisemaan. Piispa Irja Askola saarnasi Tuomas- messussa yksinäisistä vanhuksista. Poissa silmistä poissa sydämestä.

Konkarikeskiviikko tulee tiistai-iltana. Jotakin opin haastattelusta toisella kotimaisella. Poimin siitä edelliseen postaukseen asioita, joista olen samaa mieltä. Siirsin postauksen facebookiin ja testasin linkin toimivuutta. Fb epäilee, että sivusto on roskapostia ja pyytää poistamaan linkin. Jotakin ennen kuulumatonta on tässä ilmoituksessa. Kuolinsiivouksen edetessä saattaa löytyä asioita, jotka ovat ylhäältä suunnattu meihin kaatopaikkakansalaisiin. Ja onhan se niin, että hyökkäys on paras puolustus. kun yläkerran ukot ampuvat kovilla.
 
Konkarikeskiviikko

Osa 2/8. André Wikströmin isännöimässä hyväntuulisessa keskusteluohjelmassa kaikki vieraat ovat yli 60-vuotiaita. Vieraana taiteilija Fred Negendanck. Sketseissä piirretty André. Dooning Productions, 2013.

Aamuhartaus 24.4. Tapahtumahetkissä voi olla taistelua, vihaa ja verenmakua, mutta päämääränä on kuitenkin rauha ja hyvä kasvu. Kappalainen Markku Koistinen, Eno, puhuu kiitollisuudesta. Lasse Heikkilän johtama Suomalaisen messun kuoro ja soitinyhtye Valkia esittävät kappaleen "Laulu Suomelle". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 24.4 24.04.2013 06.15



Aamuhartaus ke 24.04.2013
Markku Koistinen, kappalinen, Eno

Kauhalla annettu, lusikalla vaadittu?

Muistan kun joku vuosi sitten seisoin veteraanipäivänä sankarihaudoilla. No, suuri seppele alkoi painaa käsivarsia ja aloin jo toivoa juhlapuheen päättymistä, että pääsisin laskemaan seppeleen käsistäni tuon polvistunutta sotilasta kuvaavan patsaan juurelle. Vuosi myöhemmin samassa tilanteessa havaitsin, kuinka seppele oli paljon kevyempi - eihän tämä paina juuri ollenkaan! Mietin, onko sen valmistusmateriaali jotenkin muuttunut? Sitten hoksasin, että omat käsivarteni olivat voimistuneet, olinhan viimeisen vuoden aikana kantanut lasta sylissäni päivittäin. Jos vastuuta annetaan, tulee siis voimiakin lisää.

”Veljeä ei jätetä – nuoria ei unohdeta”, se tulee olemaan tulevassa veteraanipäivässä teemana tänä vuonna. Yhteistä vastuunkantamista ja sen opettelua kai se on käytännössä. Lapset, nuoret ja aikuiset tulevat laulamaan yhdessä meidänkin kirkossa tästä sukupolvia yhdistävästä aiheesta. Ovat jo kovasti harjoitelleet Suomalaista messua, niitä lauluja joissa pohditaan, mitä on olla osa tätä kaikkea. Se on kasvamista, turvallista kasvamista. Se on luottamusta, turvallista luottamusta, vaikka joskus koukku saattaakin lipsahtaa onkimaan opettelevan omaan sormeen.

Siitä vuorovaikutuksesta on Suomessa viime viikot kohistu kun on keskusteltu, kuinka vanhempiin, opettajiin ja kasvattajiin tulee suhtautua ja kuinka kasvattaja saa ojentaa oppilastaan. Tapahtumahetkissä voi olla taistelua, vihaa ja verenmakua, mutta päämääränä on kuitenkin rauha ja hyvä kasvu. Ihmisyyden oppimistahan se on. Kyllä siinä edelleenkin otetaan miehestä mittaa ja voi ne tunteet yhdistää tyttäriin ja äiteihinkin.

Mutta seppelenauhat luetaan ja asetellaan kauniisti ensi lauantainakin. Seppelettä laskiessa oivalsin joskus kuin ensi kertaa, että tämä paikkahan on kirkon pihassa. Kaikkivaltiaan suojissa tässä ollaan. Itsestään selvyyskö se on ollut, vaikka rosoiset ovat olleet kiitoksen aiheet ennenkin, mutta silti niin aidot?
Suomalaista havua, kuusen oksaa se enimmäkseen on, siinä näkyy vain muutama valkoinen kukka. Se tuohon kiven juureen kuitenkin lasketaan.

Mistähän ovat mahtaneet veteraanit haaveilla kun he itse ovat rintamalla olleet? Ehkä kiitos on tullut aika pienistä asioista. Lomista, jos niitä on saanut, postin tuomasta kirjepaketista tai siitä, että tämäkin päivä saa painua iltaan. Teltassa tai korsussa unen jo rajamailla on mielessä saattanut kirmata kesäisellä niityllä tuleva oma hevonen, taustalla rakentumassa oleva pieni maatilatila, jonne pian olisi taloksi asettumassa myös oma morsian. Niin henkilökohtaista ja kaikille yhteistä – olisi siis rauha maassa kaikin puolin ajateltuna, että ei alkaisi taas jytistä ja räiskyä.

Joillakin on tuolloin ollut jo useampi lapsi ja he ovat varmasti ajatelleet heitä paljon.

Mistä he haaveilevat nyt? Mitä tänään ovat suuret toiveiden rintamalinjat? Tai mitä ovat ne iloa ja kiitosta tuovat pienet paketit arjen rintamalle? Sitäkö vain, että jaksaisi kannatella kun on sen aika eikä itse olisi vain taakkana kantajan käsivarsilla. Että molemmin puolin olisi hyvä ja että lapsillakin tulisi vastaisuudessa niin asiat olemaan. Siitä kai se kiitos rakentuu.

Siinä on Jumalan kansan koti-ikävää ja yhtä aikaa taivaan kansalaisuutta jo nyt – maailmassa ja Suomen maassa. Toteutuakseen noissa haaveissa tarvitaan kuitenkin määrätietoisuutta, tarvitaan syliä, tarvitaan sydäntä ja käsi kädessä kulkemista vielä sittenkin kun osat vaihtuvat ja toinen kasvaa taluttajan tai vastuunkantajan tehtävään. Ja jos vastuuta Luoja suo, antaisi uusillekin kasvattajille voimia lisää.

Rukoilemme: Herramme Jeesus Kristus, sinä kuoleman voittaja – voittaja niin monella tavalla. Tänä aamuna yhtä aikaa sinua kiitämme ja yhtä aikaa pyytäen rukoilemme: Kiitos, että olet kulkenut rinnallamme, kiitos että kuljet tänään ja vielä tulevaisuudessa. Kiitos, että jäät siunaamaan meitä, myös kasvussa ja voimien lisääntymisessä – silloinkin kun ne tuntuvat vähenevän. Aamen.

Musiikkina "Laulu Suomelle" Lasse Heikkilän suomalaisesta messusta