Elämäni harharetket
§§§§§§§-viidakossa
Aamuhartaus 22.4. Voidaakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on kuitenkin osattava myös luopua ja päästää irti. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuu hiippakuntasihteeri Kati Pirttimaa, Espoo. Kelttimusiikkia soittavat Markus Asunta (puuhuilu) ja Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 22.4
Elinkello on viimein siirtynyt kesäaikaan Utsjoella ja herättää minut ennen kuutta. Ei ole mitään syytä herätä auringon noustessa, eihän kaupungin katolla ole kesää eikä talvea. Kuuntelen aamuhartauden ajatuksella. "Voidakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on osattava luopua ja päästää irti."
Näinhän minä luulin sitoutuessani omaishoitajaksi, kunnes hoidettavan kuolema minut siitä vapautti 6.2.2000. Oli jälkiselvittelyn aika. Jos suku ja kunta hyökkäsivät joka ikinen päivä vanhaa isääni vastaan Tuusniemellä, ei asioidenhoito ollut sen helpompaa muuttaessani Lahteen pääsiäiseksi 2000. En kuollut syöpään enkä ollut lataamossa poissaollessani. Tulin takaisin ja se pantiin merkille joka taholla muuttovoittona ja maksajana.
Katson bloggerin tilastoimia blogikävijöitä, mitkä kirjoitukset ovat kiinnostaneet. Soitan musiikin youtubessa ja lisään tähän aamuun André Rieu -The Rose 2010 niiden kiitosruusujen muistoksi, jotka tielläin kukoisti. Kaisalta yksi ruusu hautajaisten jälkeen, olimmehan tulleet tutuksi hautausmaalla käydessämme. Sinulla oli jääpiikit kengissä, kun tulit rinteen ylös ulko-ovelle. Se ilahdutti minua, olihan äitisi ollut 10 vuotta vuodeosastolla puhumattomana toisten hoidettavana. Kaisa hoiti opettajan virkansa eläkeikään asti. Niin olisin minäkin tehnyt, jos minusta olisi tullut opettaja.
www-mandraa hoettiin yhdestä suusta jo 1990 -luvulla, jos jostakin piti kysyä neuvoa tai tietoja. Vasta 2000 -luvulle siirryttyä ääni koveni tietoyhteiskunnasta kaikille. Koko Suomi ja kaikki yhdellä kertaa, kuin sotaveteraanikeräyksen nimelliset kohteet tulisi autetuksi. Ovelleni kolkuttajalle en avaa, onhan nuoret sotilaat lähetetty asialle keräämään rahaa veteraaneille. Rahat on sijoitettu, eihän niistä riittänyt kaikille eläessä kuntoutukseen eikä muuhunkaan tarpeeseen. Valkoiset veteraanit lupasivat isälle kuoltua havuseppeleen haudalle. Se olisi turha rahanmeno enkä pyytänyt. Sisälsi se myös pilkan ja vihjeen, ettei yhteiskunnan kahtiajakaminen herroihin ja narreihin ollut vielä päättyynyt.
http://www.koti.phnet.fi/maire41/
dna osti PHNetin liiketoiminnan saadakseen maksuistaan huolehtivia asiakkaita. Nopeuksien tarjonta meni yli ymmärryksen. Onniteltiin hyvästä valinnasta läppäripussilla 2x. Mitä olin valinnut, kysyin?
- Et mitään, vastattiin. Nyt on taloyhtiön sopimuksella ilmainen laajakaista. Kotisivutilapalvelu loppui ja se hävittäisi Verkkokirjoittajan talon lopullisesti. Kimpsut ja kampsut kasaan ja muutto nettihotelliin. http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/
muuttoavusta kiitän hotellin atk-vastaavaa kavereineen. Kira, Sindi, Tytti http://kleinitar.info/
Aamuhartaus 22.4. Voidaakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on kuitenkin osattava myös luopua ja päästää irti. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuu hiippakuntasihteeri Kati Pirttimaa, Espoo. Kelttimusiikkia soittavat Markus Asunta (puuhuilu) ja Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 22.4
Elinkello on viimein siirtynyt kesäaikaan Utsjoella ja herättää minut ennen kuutta. Ei ole mitään syytä herätä auringon noustessa, eihän kaupungin katolla ole kesää eikä talvea. Kuuntelen aamuhartauden ajatuksella. "Voidakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on osattava luopua ja päästää irti."
Näinhän minä luulin sitoutuessani omaishoitajaksi, kunnes hoidettavan kuolema minut siitä vapautti 6.2.2000. Oli jälkiselvittelyn aika. Jos suku ja kunta hyökkäsivät joka ikinen päivä vanhaa isääni vastaan Tuusniemellä, ei asioidenhoito ollut sen helpompaa muuttaessani Lahteen pääsiäiseksi 2000. En kuollut syöpään enkä ollut lataamossa poissaollessani. Tulin takaisin ja se pantiin merkille joka taholla muuttovoittona ja maksajana.
Katson bloggerin tilastoimia blogikävijöitä, mitkä kirjoitukset ovat kiinnostaneet. Soitan musiikin youtubessa ja lisään tähän aamuun André Rieu -The Rose 2010 niiden kiitosruusujen muistoksi, jotka tielläin kukoisti. Kaisalta yksi ruusu hautajaisten jälkeen, olimmehan tulleet tutuksi hautausmaalla käydessämme. Sinulla oli jääpiikit kengissä, kun tulit rinteen ylös ulko-ovelle. Se ilahdutti minua, olihan äitisi ollut 10 vuotta vuodeosastolla puhumattomana toisten hoidettavana. Kaisa hoiti opettajan virkansa eläkeikään asti. Niin olisin minäkin tehnyt, jos minusta olisi tullut opettaja.
www-mandraa hoettiin yhdestä suusta jo 1990 -luvulla, jos jostakin piti kysyä neuvoa tai tietoja. Vasta 2000 -luvulle siirryttyä ääni koveni tietoyhteiskunnasta kaikille. Koko Suomi ja kaikki yhdellä kertaa, kuin sotaveteraanikeräyksen nimelliset kohteet tulisi autetuksi. Ovelleni kolkuttajalle en avaa, onhan nuoret sotilaat lähetetty asialle keräämään rahaa veteraaneille. Rahat on sijoitettu, eihän niistä riittänyt kaikille eläessä kuntoutukseen eikä muuhunkaan tarpeeseen. Valkoiset veteraanit lupasivat isälle kuoltua havuseppeleen haudalle. Se olisi turha rahanmeno enkä pyytänyt. Sisälsi se myös pilkan ja vihjeen, ettei yhteiskunnan kahtiajakaminen herroihin ja narreihin ollut vielä päättyynyt.
Kotikissan video-opetus
Elämänikäisestä oppimishalusta on kyse, lähteä oppikouluun vieraalle paikkakunnalle sodan jälkeen ja hankkia yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen verkkoympäristössä. Olen tarvinnut paljon toisten apua kirjoitustaidon hankkimisessa ja vielä enemmän, kun kirjoittaminen siirtyi verkkoon.
Penkkaripäivän rekiajelun mottona oli. "Jos olisi elektroniaivot, olisi menestystä." Minä olen käyttänyt omia aivojani, onhan tietokone yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä.
Istun tietsikan ääressä ja osallistun verkon välityksellä Otavan pajapäivään. Katson viesteistä, mitä Hannu kirjoitti kotikissan ja kirjoittajan erosta. Verkkokirjoittajan talon ovat siivonneet kouluttajat sisällysluettelon linkeistä ja antaneet uusia osoitteita lievästi dementoituneen omaishoitajan osallistua ammattikorkean järjestämään päivätoimintaan. Tai mennä kirjoittamaan muinaismummojen muistelupiiriin. Vanhustyöhön en osallistu enää vapaaehtoisena mukavuussyistä.
Penkkaripäivän rekiajelun mottona oli. "Jos olisi elektroniaivot, olisi menestystä." Minä olen käyttänyt omia aivojani, onhan tietokone yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä.
Istun tietsikan ääressä ja osallistun verkon välityksellä Otavan pajapäivään. Katson viesteistä, mitä Hannu kirjoitti kotikissan ja kirjoittajan erosta. Verkkokirjoittajan talon ovat siivonneet kouluttajat sisällysluettelon linkeistä ja antaneet uusia osoitteita lievästi dementoituneen omaishoitajan osallistua ammattikorkean järjestämään päivätoimintaan. Tai mennä kirjoittamaan muinaismummojen muistelupiiriin. Vanhustyöhön en osallistu enää vapaaehtoisena mukavuussyistä.
Kaikki on tallessa kirjeenvaihdossa. Tulostin kirjeet varmuuden vuoksi. Kuolinsiivous koskeekin näiden kirjeiden sisällön käsittelemistä. Siinä samalla ympäröivä kaaos järjestyy, kun heitän turhan roinan pois.
Videon ääressä kauhistelen vanhusten ruoka-automaatin markkinointia. Se on tämän päivän järisyttävin keksintö vanhusten hoidossa. Totisesti kunta on uudistuksen tarpeessa. Se ei tapahdu rajoja siirtämällä, vaan kunnan tehtävien uudelleen järjestämisenä. Se koskee kaikkia kuntalaisia vauvasta vaariin ja muksusta muoriin.
Aamuhartaus ma 22.04.2013
Kati Pirttimaa, hiippakuntasihteeri, Espoo
Tämä on Jumalan maailma.
Koko maa ja kaikki ihmiset.
Kuinka hyvää ja ihanaa on
elää yhteydessä toisiin.
Rakkaus ja usko yhdistyvät,
oikeus ja rauha lyövät kättä toisilleen.
Jos Kristuksen seuraajat olisivat hiljaa,
kivet huutaisivat.
Herra, avaa minun huuleni,
niin suuni julistaa sinun kunniaasi.
Kelttimusiikkia
Kädessäni on pyöreä, valkoinen, sileä kivi. Se on Ionan saarelta, Skotlannista, Hebridien saaristosta. Saaren eteläkärjessä on poukama, jota kutsutaan Pyhän Columban lahdeksi. Kivi on sieltä. Kerrotaan, että Pyhä Columba rantautui tuohon poukamaan kahdentoista munkin kanssa helluntaina vuonna 563. Noustuaan maihin munkit kiipesivät ensimmäiseksi rannan tuntumassa olevalle korkealle mäelle. He halusivat tarkistaa, ettei Ionasta näe takaisin Irlantiin, josta he olivat lähteneet. Irlanti oli jätetty taakse ja uutta oli edessä.
Pyhän Columban lahti on yksi niistä paikkoista, joissa Ionaan matkaavat pyhiinvaeltajat käyvät. Perinteen mukaan lahdella etsitään kaksi kiveä. Toinen kivi symboloi sitä, minkä elämässään haluaa jättää taakseen – ja se kivi heitetään edessä aukeavan Atlantin syvyyksiin. Niin minäkin siellä ollessani tein. Toinen kivi muistuttaa siitä, mihin elämässään haluaa sitoutua. Se kivi otetaan mukaan – minä otin tämän valkoisen kiven.
Elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin saa tai joutuu pohtimaan sitä, mitä elämässä on ollut ja mitä edessä on tulossa. Taakse katsominen tekee joskus kipeää. Elämässä voi olla, ja usein on, asioita, joita on vaikea hyväksyä. Joiden kanssa on joutunut taistelemaan. Voidakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on kuitenkin osattava myös luopua ja päästää irti. Luopumista on monenlaista. Joku asia voi olla turha, sen aika on ohi. Joku asia voi viedä liikaa energiaa, sitoa itseä, siitä on luovuttava. Jokin asia voi olla kipeä, ja sen kanssa on päästävä tasapainoon. Ei se aina helppoa ole.
Elämme kirkkovuodessa pääsiäisaikaa. Se kertoo, että suurimmankin luopumisen ja kärsimyksen jälkeen voi koittaa uutta. Kristus luopui kaikesta, kärsi ja kuoli – jotta ylösnousemuksen aamu voisi koittaa.
Sitoutuminen uuteen, se on sitoutumista ylösnousemuksen aamuun. Se on heittäytymistä tielle, jota emme vielä täysin näe, polulle, jonka mutkia emme tiedä. Hyvän Jumala on luvannut: Hän ei jätä kesken alkamaansa työtä.
Kelttimusiikkia
Jesajan kirkasta, sen luvusta 40:
Kohottakaa katseenne korkeuteen:kuka on tämän kaiken luonut?Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: - Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Kelttimusiikkia
Rukoilemme:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.
Aamuhartaus ma 22.04.2013
Kati Pirttimaa, hiippakuntasihteeri, Espoo
Kivi
KelttimusiikkiaTämä on Jumalan maailma.
Koko maa ja kaikki ihmiset.
Kuinka hyvää ja ihanaa on
elää yhteydessä toisiin.
Rakkaus ja usko yhdistyvät,
oikeus ja rauha lyövät kättä toisilleen.
Jos Kristuksen seuraajat olisivat hiljaa,
kivet huutaisivat.
Herra, avaa minun huuleni,
niin suuni julistaa sinun kunniaasi.
Kelttimusiikkia
Kädessäni on pyöreä, valkoinen, sileä kivi. Se on Ionan saarelta, Skotlannista, Hebridien saaristosta. Saaren eteläkärjessä on poukama, jota kutsutaan Pyhän Columban lahdeksi. Kivi on sieltä. Kerrotaan, että Pyhä Columba rantautui tuohon poukamaan kahdentoista munkin kanssa helluntaina vuonna 563. Noustuaan maihin munkit kiipesivät ensimmäiseksi rannan tuntumassa olevalle korkealle mäelle. He halusivat tarkistaa, ettei Ionasta näe takaisin Irlantiin, josta he olivat lähteneet. Irlanti oli jätetty taakse ja uutta oli edessä.
Pyhän Columban lahti on yksi niistä paikkoista, joissa Ionaan matkaavat pyhiinvaeltajat käyvät. Perinteen mukaan lahdella etsitään kaksi kiveä. Toinen kivi symboloi sitä, minkä elämässään haluaa jättää taakseen – ja se kivi heitetään edessä aukeavan Atlantin syvyyksiin. Niin minäkin siellä ollessani tein. Toinen kivi muistuttaa siitä, mihin elämässään haluaa sitoutua. Se kivi otetaan mukaan – minä otin tämän valkoisen kiven.
Elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin saa tai joutuu pohtimaan sitä, mitä elämässä on ollut ja mitä edessä on tulossa. Taakse katsominen tekee joskus kipeää. Elämässä voi olla, ja usein on, asioita, joita on vaikea hyväksyä. Joiden kanssa on joutunut taistelemaan. Voidakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on kuitenkin osattava myös luopua ja päästää irti. Luopumista on monenlaista. Joku asia voi olla turha, sen aika on ohi. Joku asia voi viedä liikaa energiaa, sitoa itseä, siitä on luovuttava. Jokin asia voi olla kipeä, ja sen kanssa on päästävä tasapainoon. Ei se aina helppoa ole.
Elämme kirkkovuodessa pääsiäisaikaa. Se kertoo, että suurimmankin luopumisen ja kärsimyksen jälkeen voi koittaa uutta. Kristus luopui kaikesta, kärsi ja kuoli – jotta ylösnousemuksen aamu voisi koittaa.
Sitoutuminen uuteen, se on sitoutumista ylösnousemuksen aamuun. Se on heittäytymistä tielle, jota emme vielä täysin näe, polulle, jonka mutkia emme tiedä. Hyvän Jumala on luvannut: Hän ei jätä kesken alkamaansa työtä.
Kelttimusiikkia
Jesajan kirkasta, sen luvusta 40:
Kohottakaa katseenne korkeuteen:kuka on tämän kaiken luonut?Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: - Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Kelttimusiikkia
Rukoilemme:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti