Sukupolvisopimus

Aamuhartaus 16.4. Pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo, puhuu kirjasta "Kutsu köyhyyteen". Seppo A. Teinosen suomentamaan teokseen on koottu Fransciscus Assisilaisen ajatuksia. Hartauden lopussa nokkahuiluyhtye Scaramella soittaa W. A. Mozartin teoksen "Dona nobis pacem". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 16.4 16.04.2013 06.15

Aamun ajatus
Häviäjä ei ole se joka kärsii tappion vaan se joka antaa periksi. -Paolo Coelho 

Minun sukupolveni (Valitettavasti etsimääsi sivua ei löytynyt, näin areena valittelee, voi, voi.)

7 näkökulmaa suuriin ikäluokkiin. Episodien ohjaajat: Pentti Järvinen, Timo-Erkki Heino, Marjo Lundvall, Erkki Määttänen, Seppo Seppälä, Taisto Lapila ja Pirkko Frank-Arkimies. (U) 

Aamulla ennen kuutta olen hereillä. Tietojen päivittämisen jälkeen tulee pidemmät uutiset kuin tavallisesti. Bostonin maratonilla on räjähtänyt pommi. Voi, ei taas. En kuule aamuhartautta, ääni on tuttu, odotettukin. Sisältö ei vain tavoita tajuntaani. Ennen kahdeksaa kuuntelen  viimeaikaisista tapahtumista ja "Kutsusta köyhyyteen".  

Tarjosin Tuusniemen kunnalle lapsuuskodin uimarantaa, jos sen omistamisesta on kysymys. Se jäi minun ja veljien perintöosaan, mutta tiekunta siellä isännöi. Eivät ottaneet tarjoustani vastaan. Hain tietoimituksen ratkaistakseni omistusoikeuteni. Se vietiin loppuun läpihuutojuttuna, jonka koin joukkoraiskauksena. Maksoin siitä toimituskulut ja tiekunta jatkoi suunnitelmiaan. 
Pyysin nuoret tiekokoukseen puolustamaan perintöoikeuttaan ja he saivat estetyksi veneluiskan rakentamisen. Nuoret ostivat yhden osakkaan osuuden. Odototettiin 3 kuukautta, käyttääkö kunta etuosto-oikeuttaan ja tuleeko osalliseksi meidän metsäyhtymään. Ei käyttänyt ja näillä tiekunnan suunnitelmilla mennään eteenpäin.

Tämä asia on vielä selvitettävä, onhan meillä osakkailla lainhuuto perintöömme. Moni asia on johtanut kuntauudistustarpeeseen. Yksi syy on ollut virkamiesten ahneus ja omanedun tavoittelu. Omaishoito johtaa väistämättä kunnissa sotepalvelujen uudelleen järjestämiseen. Omasta elämästä voin kertoa 7 näkökulmaa suuriin ikäluokkiin. Minut halutaan nähdä häviäjänä ja yritetään hävittää sukupuuttoon. 
Verkkokirjoitus on leimattu ajatuskäymäläksi joidenkin kirjoittajien kohdalla. Presidentti vahvisti EU - direktiiviä noudattavan koulutusrahastolain. Minua ei loukkaa saamatta jäänyt stipendiraha kahdesta suoritetusta tutkinnosta, vaan esittelijän selvittämät stipendin maksamisehdot. "Ikä 61/64 vuotta on ehdoton yläikäraja. Toisena työhistoria. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa."

Kaikki on tapahtunut laillisessa järjestyksessä. Eläkkeelle jäädessäni ostin tietämättäni arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla. Se peritään päältä joka kuukausi maksettavasta rahasta kuolemaan asti. Tutkimusrahat ovat hävinneet tutkijoiden omiin tarpeisiin, kun muistisairaus on yllättänyt. 
Nimitän heitä komukeiksi, jotka kiertävät maailmaa kestityksen toivossa. Valtakunnan vanhusta pidettiin presidenttinä sairaana, kunnes ulkomailta kantautui tietoja, ettei Kekkonen enää nähnyt eikä ymmärtänyt tekojansa. Miten käynee rauhanruhtinaan kohdalla?

Rukoukseni on kuultu tämän päivän ymmärryksen mukaan. Minusta on tullut rauhan välikappale ostaessani kallista ruokaa S-kaupasta. S-ryhmä sponsoroi rauhanruhtinaan rauhan työtä. Bostonin pommille on tilauksensa enkä minä ole tilaaja. 

PS. Ajassa olen edennyt jo vuoteen 2100. Virtuaalisesti en ole päässyt askeltakaan eteenpäin. Bostonissa pamahti pommi. Mihinkä olemme menossa realiajassa? 



Aamuhartaus ti 16.04.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo

Fransiscus Assisilainen: Kutsu köyhyyteen

On säitä pidellyt.
Niin kylmiä öitä, ettei päivän polttava aurinkokaan
ole saanut lumia sulamaan.
On alkanut epäillä,
onkohan kesää tulossa lainkaan?

Samanlaista on ollut meidän ihmisten kesken.
Yhtä kylmää, tylyä ja hyhmäistä.
On alkanut epäillä,
onkohan meissä ihmisyyttä jäljellä lainkaan.

Millaiseen päivään tässä oikein herätään?
Tämänkin aamun uutisista,
niin riveillä kuin rivien välistä,
tihkuu hyväosaisten ylenkatse tavallista tallaajaa kohtaan.
Vauras vähemmistö ei vain väheksy,
vaan suorastaan ivaa ja halveksii niitä,
joita hyväksi käyttäen heidän rikkautensa ja kuviteltu paremmuutensa on rakennettu.
Poliitikkoja eivät koske lait, joita he itse ovat säätäneet.
Kansalaisesta on tehty alamainen.
Markkinat ovat uusi messias.
Ihmisarvon mitta on raha, ja rahalla saa.
Täydellisen ulkonäön, terveyden, vaimon, uran, elämän.

Kuka mahtoikaan sanoa:
”Jos haluat olla täydellinen,
niin mene, myy mitä sinulla on, ja anna köyhille,
niin sinulla on aarre taivaassa.”
Kuka häntä enää kuulee, mahdottomia vaativaa,
muinaista Messiasta?
Kun taivaskin on ostettavissa maan päälle.

Ja sitten tulee tämä. Argentiinan kardinaali. Mies ei-mistään.
Ja ottaa paavilliseksi nimekseen Franciscus.
Franciscus!
Ensimmäistä kertaa. Köyhien apostoli. Il Poverello.

Maailman mahtavimman kirkon ylimmän vallan haltija päättää ryhtyä kaimaksi
maailman tunnetuimman kirkkokriitikon ja
toisinajattelijan kanssa,
kilpailevasta sääntökunnasta vielä,
ja lähtee heti toteuttamaan hänen ohjelmansa,
pesemään vähäisimpienkin jalkoja
ja tuomitsemaan ihmisten pahat puheet toisistaan.

Tästä täytyy saada lisää.
Tartun kirjaan, koosteeseen Franciscus Assisilaisen ajatuksia,
nimeltään – mitäpä muutakaan – ”Kutsu köyhyyteen”.
Suomentanut, esipuheistanut ja selittänyt
Seppo A Teinonen, suuri teologi
– ja sittemmin katolinen, itsekin.

Mikä tämä on, tämä Franciscus?
Mistä nimi tulee olemaan enne?

Kuten niin moni muukin,
Paavalista ja Augustinuksesta ,
Birgitasta ja Lutherista
ja jopa itse Jeesuksesta lähtien,
- Hän on ensin elänyt perusteellisesti maallisen elämän.
- Hän on halunnut rakentaa kirkkoa, ei perustaa uutta.
- Hän on joutunut näkemään, miten hänen alkuperäiset
kiusallisen vallankumoukselliset ajatuksensa
ovat alkaneet vesittyä heti hänen kuoltuaan.
Silti hän on, on yhä.

Mikään nössö hän ei ole, niin kuin eivät nuo muutkaan.
Hän on nöyryydessäänkin tiukka,
saarnaa synnin synniksi mennen tullen. Esimerkiksi:
”Mitä viisaampia ja mahtavampia he olivat tässä maailmassa,
sitä suurempia piinoja he joutuvat kärsimään helvetissä.”

Uuden Franciscuksen ongelmaksi tosin muodostunee,
että ne, kauniit ja rikkaat,
jotka ovat tehneet maailmasta helvetin eläville,
eivät itse tuonpuoleisiin usko .

Mutta alkuperäisen Franciscuksen ei tarvinnut varoa sanojaan,
ja ne sanat meillä onneksi edelleen on.
Hänen ei tarvinnut olla poliittisesti korrekti.
Hän uskalsi olla lapsekas ja luottavainen.
Hänen ei tarvinnut olla moderni,
ja juuri siksi hän on ajaton.

Hän eli rohkean elämän,
jonka päätteeksi hän saattoi tervehtiä kuolemaakin sisarenaan.

Tähän aamuun antakoon
Franciscus meille koko päivän eväät:
”Missä on rakkautta ja viisautta,
Siellä ei ole pelkoa ja tietämättömyyttä.
Missä on kärsivällisyyttä ja nöyryyttä,
Siellä ei ole vihaa eikä levottomuutta.
Missä on köyhyyttä ja iloa,
Siellä ei ole himoa eikä ahneutta.
Missä on lepoa ja mietiskelyä.
Siellä ei ole huolta eikä harhailua.
Missä on laupeutta ja ymmärtäväisyyttä,
siellä ei ole liiallisuutta eikä kovuutta.”

Siunatkoon päiväsi ja koko elämäsi Jumala,
josta Franciscus sanoo:
”Sinä olet kauneus. Sinä olet varmuus. Sinä olet lepo.
Sinä olet kohtuus. Sinä olet kaikki rikkautemme ja meille kyllin.
Sinä olet kauneus.” – Amen.