Harakoiden ilakointia tappaisten toivossa

Äidin syntymäpäivä palauttaa suuria muistoja vuosien varrelta. Verkkolehti Värtsin uusin kirjoitus saippuankeitosta soi harakoiden konserttina liittyen äidin kuolemaan ja käyntiin avoimen haudan äärellä. Kirjoitin tästä lyhyesti elämäntarinan kirjoituskurssilla. Siantappopäivästä ei ole videota eikä valokuvaa muualla kuin omalla filminauhalla syntymästä tähän päivään. Itsekeitettyyn suopaan kuului sukulaiskäynti Vihtaniemellä. Anja ihasteli puukorvossa jähmettymässä ollutta saippuaseosta. Nuuhki tuoksua ihastuneena. Siinä ei ollut mitään alkuperästä muistuttavaa tuoksua. 

Perinnepäivässä Museolla oli joku tuonut säilyneen saippuapalan näytettäväksi. Näihin päiviin liittyy myös haistattelu, johon en ollut ennen törmännyt. Pakkohan se on kun sieltä päin tuulee.

Katson voimauttavan valokuvakansion voimauttavat kuvat joulusta 1994 kevääseen 2013. Talvityttö on oman aikansa lapsi niin kuin meistä jokainen. Sukupolven vaihdoksen nelikenttä on työn alla. Aikanaan sillä yrityksellä lyötiin minua kuin vierasta sikaa. Bumerangi on saavuttanut ääripisteen ja palaa lyöjälle takaisin. Enhän tuota tiennyt ollessani harjoittelemassa vanhempieni omaishoitajana, kuinka yhteiskunta on asettunut vastarintaan, ettei elämä jatkuisi Vihtaniemellä.

Aina jotakin uutta

Isä ja tytär yhdessä
tähän on hyvä lopettaa. 

SANATAIDE

"Antoi mulle tähtitaivaan, antoi valon pimeään,
antoi mulle aamuruskon, antoi uskon elämään,
antoi mulle rohkeutta, että jaksoin huomiseen,
antoi mulle vähän rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen."

Verkossa

Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois.
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!

Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!
Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
– Vaan verkot on vitkaan-tappavat kohtalolla.

Uuno Kailas