maanantai 30. heinäkuuta 2012

Onko myötätunto mukana? Onko ruokapula akuutti vai krooninen?

  tiistai 31. heinäkuuta 2012

Syyssinfonia: Onko myötätunto mukana? Valitettavasti etsimääsi blogisivua ei ole olemassa. 

30.7.2014 katson tilastoja luetuista blogeista. Yllätys, yllätys päädyn ilmoitukseen, ettei myötätunto ole mukana. Ei auta muu kuin etsiä välimuistista, mitä olen myötätunnon puutteesta kirjoittanut. Yhdistän  puuttuvan blogitekstin edelliseen tekstiin; Onko ruokapula akuutti vai krooninen.

Nyt myötätunto on mukana tai oikeastaan sen puute. Haistan mitä haluan, vain pyhiä tuoksuja.

Aamuhartaus 30.7.2012

Aamuhartaus 30.7. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuvat pastori Hannu Varkki, Helsinki, ja tutkija Aura Nortomaa. Rukoushetkessä Taizé -yhteisö laulaa kappaletta "Insurrectione tua". Säv., san. & sov. Taizé -yhteisö.  

Leivät eivät mene tasan

Vuoden 2008 nälkämellakoiden jälkeen monet maat tarkistivat kantaansa elintarvikeomavaraisuuteen. Kiinan vastaus maailmaa koettelevaan ruokakriisiin oli uusi tavoite: paluu täysin omavaraiseen maataloustuotantoon.

Hups, tapahtui virhe eikä se ollut 1. tässä elämässä. Vihtaniemellä ei enää ollut työntekemisen jatkamisen mahdollisuutta. Kunta viisaudessaan suoritti verettömän vallankaappauksen tieasiassa. Kuuden talvisavun maiden läpi jatkui tie Vihtalandesta Holoppalaan. Rantalan maalle tultaessa se päättyi lapsuuskodin uimarantaan. Pahkasalon sijoille kuuluva niemenkärki oli karjapolkujen varassa.  Olen tämän asian käynyt läpi aina uudelleen eikä se miksikään muutu. Kunnan mielestä minä tänä päivänä olen edelleen väärässä ja kunta sijoittajineen oikeassa.

Aamuhartausaihe on minulle tuttu Franciscus Assisilaisen rukouksesta.

Franciscus Assisilaisen rukous
suomeksi
Suomessa on tunnettu hänen nimelleen nimetty Franciscus Assisilaisen rukous:
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaiain uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.
ranskaksi
Rukousta ei ole voitu sen nykyisessä muodossaan jäljittää pidemmälle kuin vuoteen 1912, jolloin se painettiin ranskaksi pieneen hengelliseen lehteen nimeltä La Clochette (Pieni kello) nimettömänä rukouksena:
Seigneur, faites de moi un instrument de votre paix.
Là où il ya de la haine, que je mette l'amour. Là où il ya de la haine, que je Mette l'amour.
Là où il ya l'offense, que je mette le pardon. Là où il ya l'pahalla, que je Mette le pardon.
Là où il ya la discorde, que je mette l'union. Là où il ya la discorde, que je Mette l'union.
Là où il ya l'erreur, que je mette la vérité. Là où il ya l'erreur, que je Mette la vérité.
Là où il ya le doute, que je mette la foi. Là où il ya le doute, que je Mette la foi.
Là où il ya le désespoir, que je mette l'espérance. Là où il ya le désespoir, que je Mette l'Espérance.
Là où il ya les ténèbres, que je mette votre lumière. Là où il ya les ténèbres, que je Mette votre lumière.
Là où il ya la tristesse, que je mette la joie. Là où il ya la Tristesse, que je Mette la joie.
Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être consolé qu'à consoler, Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être konsoli qu'à consoler,
à être compris qu'à comprendre, à être compris qu'à comprendre,
à être aimé qu'à aimer, à être Aimé qu'à aimer,
car c'est en donnant qu'on reçoit, car c'est en donnant qu'on reçoit,
c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné, c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné,
c'est en mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie. c'est en Mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie.
Petja Pyykkönen

Tyttäreni lähetti lehtileikkeen Franciscus Assisilaisesta muuttaessani Tuusniemelle omaishoitajaksi. Hän piti valintaani turhautumisen ilmaisuna. Siksi se on osoittautunut 21 vuoden kuluttua tuosta ratkaisevasta lupauksesta.
- Minä tulen.

Isäni kävi päivittäisissä muisteluissaan läpi vaiheita, kuinka tähän on tultu. Muisti nälkävuosia, kuinka nuoret sukulaismiehet polkaisivat pyörillä Karjalasta heinäntekoon Vihtaniemelle. Heinät tuli seivästettyä ja ruokapalka riitti heille tehdystä työstä.  Kaupunki ei heitä ruokkinut.

Pellot pakettiin ja EU:n esiastetarkkailija sanoi.
- Istutettu perunapelto oli liian suuri pakettipeltolaisille. Perunat kasvamaan maitotölkkiin eikä enempää. Lakovariksiksi kirkonkylään ja räystään alla viljelyä on kokeiltu kuin Karjalan mummot kolhoosiaikana. 
Isäni muisti sanojan vielä 93-vuotiaana. Olihan sanojan äiti hänen kasvukaverinsa isovanhempien luona. Sitä on muisteltu tänä kesänä sukulaisnaista kestitellessä.

Päijät-Neuvo kysyi lääkäriaikaa tiedustelevalta naiselta.
- Onko vaiva akuutti vai krooninen? Jos se on jatkunut useita päiviä, siihen aika löytyy kahden kuukauden kuluttua. Ja sitä rataa. 

PS. Nettipalvelu ilmoittaa toista ja tekee toista. Lähden palauttamaan peruutettuja, tilaamattomia tuotteita. On lähetetty kuitenkin, vaikka ...., eikä tämä ole ensimmäinen kerta. 

 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Ainutkertaisuus mitattavissa

Kaunis pieni ihminen
sä olet ainutkertainen.
Mitä vastaan tuleekaan
toista sua ei milloinkaan. (Naamakirjasta lainattu)

Vauvapoika, Mosse, odottaa viikoksi seurakseen. Annan ruokaa, käyn kävelemässä. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvatta. x7 Mossen vuosia ei vielä mene oman ikäni ohitse. Käy joskus kielellä lipaisemassa kättäni. Toivottavasti ei ihan suulle aamuherätykseksi. Niksu jätti jäähyväisensä nuolemalla kädet ja naaman. Torjuin ennakkoon myyräkuumetta. R.I.P. Mosse 26.12.2015
 
Lääkemainonta netissä lupaa poistaa reumaattiset kivut.

Olympiastadionin urheilijat kertovat, miten hienoja ihmisiä Jumalan luomistyö on maailmaan saattanut. Katso myös itseäsi. Myös sinä olet hieno, ainutkertainen, arvokas Jumalan luoma ihminen. Sinua ei voi kukaan toinen korvata eikä sinun tarvitse tulla kenenkään toisen kaltaiseksi.(Simo Repo 28.6.AH)

- Unohda koko juttu. Kaikilla länsimaalaisilla on borrelia vasta-ainetta veressä.
- Tulen sitten lääkärin luokse oireiden perusteella. Tilasin ajan yhtä oiretta varten sillä kertaa ja toisen ajan toista oiretta varten. Lääkäri pesee kätensä koko oirevyyhdestä ja sanoo.
- Olen lähettänyt paperisi keskussairaalaan. Sieltä tulee aikanaan kutsu, jos katsovat olevan aihetta.
Kutsu tuli sisätautipkl:lle, oireenmukaisesti kahdelle muulle pkl:lle. Oireeet eivät sopineet yhteen borrelian aiheuttamiksi. On viipaloitu kuin kimpaleesta lihaa tehdään tartaria. Ympäristö on steriili, arvet parantuvat aikanaan. Reumapkl totesi, että borrelia-arvot eivät olleet muuttuneet ja palautti alkuun. Palaan niihin traumoihin, joissa tunnen kipua tänä päivänä. 

Loukkasin oikean polven työmatkalla kaljulla kadulla liukastellessa. Käynti ensiavussa ja kolme päivää sairauslomaa. Vasen polvi sai vääntymisvamman äkkipyörähdyksessä. Estin kalliolta alastulon sammalkerroksen lähtiessä liikkeelle. Korjasin liikkeensuuntaa polvista kiertämällä vartalon yläviistoon uskaltamatta liikahtaa paikaltani. Käynti yksityislääkärillä Lahdessa, kun olin ulkokuntalainen Tuusniemellä. Vaiva parantuu kivuttomaksi, lääkäri unohtaa konsultoida vakuutusyhtiötä korvauksen saamiseksi tapaturmavakuutuksesta.

Sain punkinpureman maalla käydessä. Polvet tulehtuivat saattaen minut liikuntakyvyttömäksi. Mitään muuta apua en saanut kuin ikään liittyvän toteamuksen. 
- Vanhojen akkojen luut ovat tohjona. Mitään ei ole tehtävissä. Minusta tuli kulunut, joka kuitenkaan ei näkynyt lyhentymisenä. Reppu ei viistänyt maata. Potkurin työntäminen talvella ja pyörätuoli sulan aikana jakoi raajojen painopisteet neljän raajan varaan. Jotenkin siitä selvisin. 

Mökillä keikahdus mahalleen suorilta jaloilta muljautti vasemman käden kolme sormea nurinpäin. Käänsin ne takaisin paikalleen. Tarkastus naapurikunnassa, ettei luita ollut murtunut. Lasta käteen, isä vuodeosastolle viikoksi. Turvotus laski aikanaan ja työkalut olivat käyttökuntoiset.

Vaikeana potilaana koko 2000 -luvun 12 vuotta. Tulee yleinen tulehdustila kaikkialle, erikoisesti käsiin tällä kertaa. Hiirikädeksi maallikot arvelivat, olinhan tullut verkkokirjoittajien joukkoon. Borrelialöydökseen olen saanut antibioottitiputuksen kotona. Hyödyin siitä työkykyiseksi. Mitään ei saatu selville koepaloista, oireilu siltä osin jatkuu. Kaiken lisäksi traumakohdat muistuttavat sormissa ja polvissa tapaturmista. Kun ikää tulee, vaivat nuortuvat. Käden murtuma niin pienenä, etten muista kumpi käsi oli kipsissä, ei ole vielä muistuttanut katkeamisesta. IKÄ on tullut suurimmaksi oireiden aiheuttajaksi. Sanoudun irti tästä koululääketieteen diagnosoinnista, siitä yli, mistä aika on matalin. Valelääkärit ovat olleet parempia kuuntelijoita ja siten osoittaneet parantajalahjansa. Kukaan ei kuollut kuuntelemisesta. Tyttö leikki syövän pois, nyt uhkaa Hyvinkään yön ampumiset, kun uskaltautuu yöelämään keväiselle kadulle.

Vanha rouva liukastui ja vasen käsi murtui olkavarresta. Isä Taivainen ei ollut ajantasalla. Luunpäät eivät tavoittaneet toisiaan vuoden hoidosta huolimatta. Isä Taivainen luopui yrityksestä. Vanha rouva lähti Helsinkiin erikoislääkärille. Murtumakohta korjattiin naulaamalla ja olkavarsi oli yhtä luuta. Vanhan rouvan poika vei äitinsä ulkomaille urheilukilpailuihin, oopperoihin ja muihin tapahtumiin. Oopperatanssiaisiin vanha rouva ei enää osallistunut ikäänsä vedoten. Englannin kuningatar Elisabet, 86 v, avasi olympialaiset. Liian vanhako, katso itseäsi? 

Kaunis pieni ihminen
sä olet ainutkertainen.
Mitä vastaan tuleekaan
toista sua ei milloinkaan. 
(Naamakirjasta lainattu)

Vauvapoika, Mosse, odottaa viikoksi seurakseen. Annan ruokaa, käyn kävelemässä. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvatta. x7 Mossen vuosia ei vielä mene oman ikäni ohitse. Käy joskus kielellä lipaisemassa kättäni. Toivottavasti ei ihan suulle aamuherätykseksi. Niksu jätti jäähyväisensä nuolemalla kädet ja naaman. Torjuin ennakkoon myyräkuumetta.


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Markkinamuistoja

 
Yli vuoden olen ollut kiinnostunut hyvin vanhasta ajasta. Tilasin netistä itselleni juhlapuvun, olkainhameen solkineen ja silkkisen aluspuvun. Otettiin mitat ja sovittiin sitovasta toimituksesta. Iisakin kirkon rakentaminen käsinommeltuna autenttisilla pistoilla kesti kauan. Eihän sille puvulle ollut määrätty käyttöpäivääkään. Maksoin sovitusti etukäteen ja sain liian isot puvut. 

Pieni ryhmä teki itselleen puupalttoon mittojen mukaan. Oli tärkeätä, että kansi mahtuu kiinni vainajan köllötellessä arkussa. Kuolinvaatteeksi en pukuja tilannut, vaan iättömäksi ja ajattomaksi päällepantavaksi, kun johonkin olen lähdössä. Ritarin rautapaitakin olisi epämukava, jos siihen hukkuisi.

Kädentaidot ovat aina näkyneet tyylipuvuissa kautta aikojen. Mihinkä nämä taidot ovat hukkuneet? Vai tekikö netti minulle tepposet kepposet. Puvun korjaaminen viivyttää lähtöä, kun vahinko ei tullut kello kaulassa. Kaikki etukäteen valmistelemani suunnitelmat valuvat hiekkaan. 

Lapsuuden markkinamuistoihin kuuluu markkinarinkeli ja naapurin mustalaisilta huumattuna ostettu hevonen. Se oli luonnevikainen eikä naapurissa ollut hevoskuiskaajan vikaa kesyttää hevosta. Nyt meidät on saatu tottelevaiseksi seuraamaan kaikkia kotkotuksia, mitä hyvää tarkoittavat katujätkät saavat meidät tekemään.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Aattelepa ite, iltahartaus kuultavissa ennen aikojaan

Arkistolöytö 3.5.2014

Iltahartaus ke 27.07.2011
Elina Kaunisto, kappalainen, Pori

Minun lapsuudenkotini sijaitsi pienessä kirkonkylässä. Niin kuin monessa kirkonkylässä, sielläkin kirkko seisoi keskellä kylää, hautausmaan ympäröimänä. Paras ystäväni asui kotoani katsottuna hautausmaan toisella puolella. Lyhyin matka kaverin luo olisi siis kulkenut hautausmaan poikki. Muistan kuitenkin, että käytin harvoin tuota oikotietä, yleensä vain silloin, kun äidin kotiinkutsusta oli kulunut jo aivan liian kauan aikaa.

Hautausmaa tuntui minusta ihmeelliseltä paikalta; arvokkaalta ja vähän pelottavalta. Siellä oli kaunista, mutta hämmentävän hiljaista. Tuntui siltä, että ihmisten ja liikenteen äänet eivät pystyneet tunkeutumaan siihen ihmeelliseen rauhaan ja hiljaisuuteen, mikä hautausmaalla vallitsi. Hautausmaalle meneminen oli kuin olisi astunut toiseen todellisuuteen ja se tuntui pelottavalta. Mieluummin yleensä kiersin hautausmaan, vaikka matka silloin piteni melkein puolella kilometrillä. Joskus harvoin, kun käytin oikotietä hautausmaan halki, kävelin keskellä hiekkakäytäviä, ympärilleni vilkuilematta ja mahdollisimman äänettömästi, mutta niin nopeasti, kuin juoksematta pääsi. Sillä hautausmaalla ei sopinut metelöidä eikä juosta. En muista, oliko kukaan sanonut minulle niin, mutta jotenkin ymmärsin, että hautausmaa ja häly tai kiire, eivät kuuluneet yhteen.

Kun olen tullut vanhemmaksi, olen alkanut suhtautua hautausmaihin toisella tavalla. Enää en kierrä hautausmaita kaukaa, vaan niistä on tullut sellaisia paikkoja, missä tunnen oloni levolliseksi ja, kumma kyllä, myös lohdulliseksi. Olen ajatellut, että se pelko, jota lapsena hautausmaata kohtaan tunsin, on liittynyt paikan erilaisuuteen, tietysti kuoleman läsnäoloon, mutta myös hautausmaan pyhyyteen. Hautausmaihin liittyy kahdenlaista pyhyyttä. Toisaalta pyhyys liittyy ihmiselämän pyhyyteen ja niihin muistoihin, joita hautausmaat kantavat. Jokainen kivi, risti tai muu muistomerkki on merkkinä ihmisen elämästä. Merkit eivät sinänsä kerro muistettavasta paljon, yleensä nimen, syntymäajan ja kuolinpäivän, mutta ne kertovat elämästä, joka on Jumalan tahdosta saanut syntynsä ja Jumalan tahdosta myös päättynyt.

Jokaisen merkin kertoma muisto ihmiselämästä on pyhä, jos ei kenellekään muulle, niin ainakin Jumalalle.

Muistomerkit muistuttavat myös kaiken katoavaisuudesta ja ihmisten samanarvoisuudesta Jumalan edessä. Ihmisen osa on syntyä ja kuolla. Ihmiselämä on hauras, kuin hetken kukoistava kedon kukka ja lyhyt, kuin uni, joka katoaa aamun tullen. Ja lopulta ihmisen arvo ei riipu mistään maallisesta, ei omaisuudesta, menestymisestä eikä asemasta yhteiskunnassa vain ainoastaan siitä, mitä hän on kaikkivaltiaan Jumalan silmissä.

Hautausmaat muistuttavat myös Jumalan Pyhyydestä. Hautakummulta kohoava risti ei kerro vain menneestä elämästä ja menetyksestä, vaan se kertoo myös rakkaudesta ja toivosta. Se kertoo Jumalasta, joka rakasti ihmisiä niin paljon, että antoi oman poikansa kuolla, ei vain ihmiskunnan, vaan jokaisen ihmisen puolesta. Se kertoo Jumalan Pojasta, joka kuolemallaan ja ylösnousemisellaan nujersi kaiken sen rumuuden ja pahuuden, jolla on kuolettava valta ihmiseen. Ja joka antoi meille toivon maailmasta, missä ei ole vihaa, halveksuntaa ja pelkoa, vaan rakkautta, hyväksyntää ja rohkeutta. Uskon, että sellaista maailmaa voisi kutsua taivaaksi. Ja Sellaiseen taivaaseen minä haluaisin päästä. Ehkä siihen taivaaseen sopisi myös Johanneksen Ilmestyksen kuvaus.

"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala on itse heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”

Rukoilemme:

Luoja, sinä joka loit minut sisintäni myöten, punoit minut äitini kohdussa ja teit minusta lähes kaltaisesi olennon. Anna minulle anteeksi, että yritän usein epätoivoisesti unohtaa sen, että olet pannut päivilleni määrän. Anna minulle anteeksi, että yritän takertua elämässäni siihen, mikä on turhaa ja estää minua kokemasta sinun läsnäoloasi.

Opeta minua ymmärtämään, että elämäni on ihme ja katoavaisenakin se on sinulle pyhä. Auta minua iloitsemaan jokaisesta päivästä, jonka minulle annat. Suo minulle se rauhasi, joka ylittää kaiken ymmärryksen, jopa kuolemanpelkoni. Aamen.

Virsi: 244


##### 
risuaita muuttuunut 'hästäk'

Iltahartaus 27.7

Perjantai-iltaisin kuullaan hartauksia vapaudesta. Kappalainen Elina Kaunisto, Pori. Virsi 372. Virsi alkaa sanoin "Isän käsi, sydämeeni". Human organ -vokaaliyhtye. 

On aamupäivä unikeonpäivänä. Tänään ei kirkon tiedotuskeskus nuku. Antaa kuunneltavaksi iltahartauden jo klo10.30. Tänään en ehtinyt heti aamulla koneelle. On menossa siivousoperaatio työhuoneeksi muuttuneessa olohuoneessa. On virtahepoja ja pienempä otuksia, joita yritän karkottaa. Imuroiminen on vielä kesken.
- Minä en jaksa, vaikerran tuhat ja sata kertaa. Käännän päivän tekstin päivyrissä ja luen ajatuksella.

Minkä Jumala
antaa kannettavaksemme,
kantaa meitä.
- Ernest-Peter Weldin -

Hei, hölmöläisen hevonen. Kun et jaksanut tuota, et jaksa tuotakaan. Hölmöläinen purki halkokuorman ja kantoi hevosenkin kotiin. Nyt meni hölmöläiset ja jumalat sekaisin. Tehkää ihmisille sitä, mitä haluat heidän tekevän itsellesi. Nyt antamiset on kahta vaille loppu, tänään toinen, huomenna toinen. Ystävyys on mitattu halvalla hieronnalla. Kirkko lähettänyt potilasjärjestöön. Hahhah, savolaiset vammaisjärjestönä. Veroparatiisissä tavataan!

 

torstai 26. heinäkuuta 2012

Veroparatiisi

"Opastetulla kierroksella julkkisten hautausmaalla kohtasin vainajien konservoijan. Hän ehosti vainajat eläväksi omaisten jäähyväisiä varten. Hän oli opiskellut taidehistoriaa yliopistossa. Hän teki vain työsä tunteilematta. Muuten sitä ei jaksaisi. Mikä lie ollut motiivi mieshierojalla siirtyä hautausurakoitsijaksi? Ehkä asiakkaiden puute ja suuntautuneisuus eläviä kohtaan. Ruumiita voi aina tuottaa  asiakkaiden loppuessa. Toinen hierojien leiriin eksynyt ei minua vakuuttanut lääkärinä. Hänen jäljiltään en olisi kehdannut kotiin mennä.
Sitten vielä sokerina pohjalla tulla hierojien edunvalvojaksi kavereiden pyynnöstä. Hänkin paljasti korttinsa minulle kauan poissa olleelle: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa". Vieläkö hänet valitaan eduskuntaan SAK:n rahoilla? Siinäkin tuli julki naishierojan status poliitikon suusta kesäaamuna kaupungin kadulla auringon paistaessa meille molemmille täydeltä terältä."

Aurinko laskee paluumatkallaan etelästä Utsjoella puolenyön jälkeen huomisen puolella (27.7.). Aurinko ei unohda meitä, enkä minä sinua kesäaikana tutuksi tullutta. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut käsittämättömäksi rahojensiirtelyksi paikasta toiseen. Kirkko on maallistunut valvojiaan myöten. Hartausohjelmat netissä on sensuurin käsiteltävänä, mitä voi julkaista ja mikä jää aamuhartausserakunnalle yhden radiokuuntelun varaan. 
Torstai 26.7.
AH Viestintäpäällikkö Simo Repo, Espoo
Koko päivän odotan kuunneltavaa lähetystä netissä. Hävisi veroparatiisiin, eihän näistä rahoista saa puhua ääneen. Kuka tukki viestintäpäällikön suun? Kirkosta erotettu on äimänkäkenä.

Kaatopaikkakansan lukumäärästä tuli minimiljoonainen Kairon kaatopaikka. Veroparatiisin rahamäärä on niin suuri, ettei sitä tavallinen talliainen voi käsittää. (17 000 miljardia € olisiko lähelläkään kirjattuna muistinvaraisesti). Maapallon väkilukua pitää rajoittaa pysymään minimiljoonissa, muuten tulee maailmanloppu. Seteleitä painetaan lisää kriisimaiden velanmaksuun. Meitä pienillä rahoilla koko elämänsä ajan kitkutelleita aivopestään veronmaksajina. Mitä se kertoo aivopesijöistä pääkallon paikalla. Omaishoitoaika opetti 1/8 vanhemmuudesta ydinperheessä, kunnasta ja valtiosta.  Kuntauudistukselle antoi profeetta omalla maalla ajattelun aihetta.

Kaikki muuttui, entiselleen ei mikään jäänyt sijoittajien määrätessä tahdin kunnissa. Kirjallisuuden helmet saavat bloginsa aamuhartauksien  esittelyissä. Katja Ketun Kätilö kertoo perimätiedosta, mikä vallitsi syntymäni aikoihin. Tyttö oli jo seksilelu silloin ja on tänä päivänä. Jos naistentautien lääkärit kuulivat pikkupatoina aikuisten puheita salaa, jatkavat he työssään samaa perinnettä koulutuksesta huolimatta. 
- Mitä siitä jos vastasyntyneestä tulee vähän väpelö, sanoi lääkäri hoitajalle ja jätti naisen selviämään yksikseen. Tämän salaisuuden kuulin ja todistan omakohtaisena kokemuksena kahden tyttären äitinä. 

"Te kyykärmeitten sikiöt" valtioneuvoston pakkojuhlajumalanpalveluksessa luettu teksti saa piispan pahoitellen kysymään, pitäisikö tekstiä muuttaa miedommaksi. Pitäisikö pappien saarnata lempeämmin ahneuden ajasta, veroparatiiseihin kuskatuista rahoista ja kuskaajista?

Kielipoliisi on kirjoitusharjoituksistani mieltä, ettei se sovi verkossa julkaistavaksi. Kuinka minulle tuli niin monta harjoitusblogia kynällä kirjoitetun ketjukirjeen tilalle? Blogin luomista harjoiteltiin ja nyt ne ovat saaneet tehtävän. 

Omat blogit

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Sellonsoittaja katolla

Aamuhartaus 25.7 25.07.2012
Katekismussarjassa uskontunnustuksen kolmannesta uskonkohdasta puhuu pastori Ilkka Raittila, Joensuu. Virsi 167: 3. Virsi alkaa sanoin "Uskomme Jumalaan". Radion Kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.
Kuuntele aikaa 32 päivää

Projektin muuntaminen
Projektityöväline, jonka avulla projektisuunnitelmaa
muutetaan tarvittaessa toteutusvaiheen aikana.

Projektin muuntaminen Tarvittavat resurssit
Vapaaehtoistyö Erityisosaaminen
tieto, taito, tunne

"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."
(Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)

Projektin muuntaminen on mahdollisuus tehdä laillista työtä pimeän työn sijaan. Harmaa talous on ongelma, jossa työntekijöitä käytetään hyväksi. Rudolf Steinerin sosiaalinen peruslaki takaa työntekijän perusoikeudet. Sen kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin lähellä ja kaukana.

Jotkut pyhät pihassa ja sellonsoittaja katolla.

Aamuhartaus ke 25.07.2012
Ilkka Raittila, pastori, Joensuu

Pyhät pihassa

Nyt on kesä, mutta silloin oli talvi, kun olin hiljattain muuttanut tänne nykyiselle kotiseudulleni Pohjois-Karjallaan ja menin käymään surukodissa pienen matkan päässä Joen kaupungista. Maaseudun rauhassa kotitilan peltojen nurkkauksessa oli vainajan sisaren mökki, jossa haastelimme veljen elämästä ja hautajaisista. Hätkähdin vähän, kun hän kysyi, että tulenhan sitten pienen joukon siunaustilaisuuden jälkeen myös muistotilaisuuteen, joka pidetään tuolla omassa pihassa. Talvi kun oli käväisi mielessä, että mitenkähän siellä pihalla oikein tarkenee, mutta älysin sentään olla kysymättä. Sitten viisastuin tietämään, että täällä se piha tarkoittaa samaa kuin kotitalo. Ja opin itsekin kutsumaan ystäviä, että käykeehän pihassa eli meillä kotona.

Näin kesällä moni sellainenkin, joka ei ole aikoihin syystä tai toisesta, on poikennut kirkossa. On ollut rippijuhlia, häitä tai muuten vaan on tullut matkalla poikettua johonkin tiekirkkoon katselemaan. Olet ehkä kokenut itsesi vähäni vieraaksi pyhässä paikassa, ellet peräti ole ollut ihan pihalla.

Jos Sinun pitäisi valita, mihin joukkoon näistä kolmesta kuulut: pyhät, pahat tai rumat, niin kumman vaikealta tuntuu minustakin ajatella, että tuo ensimmäinen osuisi oikeaan. Mikä pyhä tässä muka on, vaikka työkseen pyhäköissä palveleekin. Pyhän Jumalan edessä näkee itsensä pahana ja rumana, usein niin vahvasti ettei tohdi lähestyä pyhää vaan kulkee kirkon ohi.

Niin kyllähän minä sen Jumalan suuruuden jotenkin aavistan, Jeesuksestakin jotakin käsitän, mutta miten uskoa Pyhään Henkeen, kun se on ihan niitä henkimaailman hommia. Entä mitä pyhää muka on siinä pyhien yhteydessä, kristillisessä kirkossa. Riiteleviä ihmisiä, oman edun tavoittelijoita, vallan- ja muiden himojensa vallassa ja oikeassa olemisensa sokaisemia niin kuin kaikkialla muuallakin.

Eikä anteeksipyytämisestä ja antamisesta ole juuri havaintoa tässä kovassa maailmassa. Ja tämä raihnainen ruumisko joskus mullasta uutena nousisi, vähän liian paksua juttua nykyihmiselle tuo vanha uskontunnustus myös loppuosassaan, jota rippikoulussa piti niin hirveästi päähän päntätä ja ulkoa opetella. Tahtoi aina mennä sekaisin ne pyhäin yhteydet ja pyhät yhteiset seurakunnat. No sekalaisiahan nuo ovatkin varmaan, se on ainakin totta.

”Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän” Mitäs tämä voisi merkitä minulle ja Sinulle. Yritän vähän raottaa siitä, mitä itse olen ymmärtänyt.

Joskus olen hätäillyt ja huolehtinut kovasti siitä, olenko uskovainen, onko uskoni oikeaa ja riittävää. Kun oivalsin, että Jumala itse herättää uskon Pyhän henkensä kautta ja lahjoitta sen minulle, itse asiassa lahjoitti jo kasteessani, ilman ymmärrystäni, ilman valintaani tai ratkaisuani. Voin vain pyytää, että Hän myös tässä uskossa vahvistaisi, mutta kun luotan että Jumala itse hoitaa homman, voin keskittyä huolehtimaan oman sielun autuuteni sijasta siitä, miten osoitan rakkautta lähimmäisilleni.

Sen paremmin itsestäni kuin kirkostani minun ei tarvitse etsiä pyhyyttä esitettäväksi ihmisille tai Jumalalle. Pyhä henki Jumala tuo pyhyyden usein hyvin salatulla tavalla sinne, missä Jumalan oma tai omat liikkuvat ja elävät, synnyttäen yhteyttä ja rakkautta. Jos jää tuijottamaan omaan napaansa tai vain toistemme napoja tutkimme pienessä ryhmässämme tai rakennamme uskoa omien tuntemusten ja kokemusten varaan, niin eikö juuri se vie tielle, joka saa kristityn ja kirkon näyttämään kaikkea muuta kuin pyhältä, uskon ja rakkauden täyteiseltä. Eli yksinkertaisesti Sinä ja minä, me olemme pyhiä ja kuulumme pyhien joukkoon yksinkertaisesti vain siksi, että Jumala on pyhä ja katsomme häneen, joka Kristuksessa näyttää todelliset kasvonsa, laupiaat ja armahtavat.

Ihmisten anteeksianto on vajaata, jää usein puolitiehen tai on pinnallista, teeskenneltyäkin. Jumala on hyvä Jumalan anteeksianto täydellinen ja vapauttava. Kristuksen tähden hänen silmissään paha ja ruma on armahdettu ja kaunis, aivan upea suorastaan. Tähän yritän uskoa. Herra auta epäuskoani.

Uskontunnustukseenkin on sisällytetty kristillinen ihmiskuva. Ihminen on kokonaisuus, henki, sielu ja ruumis, niistä on meidät tehty. Usein väärin vähätelty ruumiillisuus on oleellista meidän ainutkertaisessa ja –laatuisessa persoonassamme ja tästä käsin aukeaa näköala siihen kaikkeen, mitä on olla ihminen tässä elämässä, ei niinkään iankaikkisuudessa, josta niin vähän tiedämme. Ihmisen elämä kaikkinensa on elämää Jumalan maailmassa, tarkoituksena elää ihmisiksi itsensä ja muiden ihmisten kanssa. Kristuksen kirkkokin on lähetetty tähän maailmaan, ei itseään, vaan maailmaa ja ihmisiä varten, auttamaan itse kutakin hänen iloonsa.

No en tiedä tulitko tästä pohdiskelusta juuri hullua hurskaammaksi, mutta enhän minä, etkä Sinä itsekään, vaan Jumala itse Sinut vanhurskauttaa, siis hyväksyy pyhien joukkoon. Kun näet kirkon, ei sinun tarvitsekaan mennä ohi, olla ihan pihalla, käyhän sisään kuin kotiisi, et olekaan kirkkovieras, vaikka joku pöljä sinua niin puhuttelisi, vaan menet ihan omaan pihaasi. Mene rohkeasti pöytään ateriallekin muiden joukkoon, vaikka kuinka muka olisit lähteissä syönyt. Pyhä henki meitä siinä vahvistaa uskomaan ja luottamaan pyhään Pyhän Jumalan lupaukseen: Älä pelkää, sinä olet minun, minun rakkauteni ei sinusta väisty.

Herra siunatkoon päiväsi missä ikinä tänään oletkin, minne menetkin tässä Jumalan maailmassa ja varjelkoon sinun ruumiisi ja sielusi ja henkesi ja Henkensä johtakoon sinut yhä uudestaan ja uudestaan iloon ja vapauteen. Aamen.

Virsi: 168:3

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Yksin on yhtä kuin YYE:n päätöksillä

-"Pommilla ja luodeilla tähdättiin Norjan muuttumiseen, mutta norjalaiset vastasivat syleilemällä arvojaan. Tappaja epäonnistui, ihmiset voittivat."

Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää. Mikä on ollut minun osuuteni muuttaa tätä järjestystä? Minulla on auktoriteettivaje seurata johtajaa. Projektin aloitustilaisuudessa puhujaksi pyydetty virkamies tunsi suurta huojennusta sanottuaan.
- Meillä eletään avoimessa yhteiskunnassa, mutta suljetun yhteiskunnan säännöillä. Ilmaisin tauolla hänelle olevani samaa mieltä kokemukseni perusteella. Hän ilahtui ja kosketti kevyesti olkapäätäni. 

Tulin myöhään illalla kotiin nälkäisenä. Nirhasin leipäveitsellä siivua limpusta. Veitsi lipesi ja osui vasemman käden etusormeen. Verta tuli hirveästi, oli lähdettävä ensiapuun. Sairaalan päivystys oli vielä auki ja pääsin hoitoon saman tien. Hoitaja pyytää istumaan, jos pyörryttää. Lääkäri tutkii, onko jänne poikki. Se pitäisi ommella. Onneksi oli vain pintanaarmu ja teipillä selvittiin. Menin nukkumaan syömättä. 
Tänään hieno arpi nivelen päällä muistuttaa päätöksestä pysyä poissa uudesta projektista. Minulle sillä ei olisi mitään annettavaa. Elinikäinen oppiminen on tyhjää puhetta niiden suusta, jotka ovat saaneet opiskella opiskelunsa esteittä alusta loppuun. Sukupolvenvaihdoksesta he eivät mitään tiedä, kuinka tämä maa, tämä taivas sukupolvelta toiselle jää. 

Hauskaa on ollut niin kauan kuin sitä kesti. Osmo Soininvaara pyydettynä selvittäjänä totesi Lahden ja ympäristökuntien yhteenliitymistä. Nyt ei halukkuutta ollut yhdistyä, mutta kuntaliitoksia tulee myöhemmin. Tänään hän ennakoi €:n hajoamista. Eletään mielenkiintoisia aikoja hyvinvointivaltiossa ja hvv:n kaatopaikoilla. 

Kairon mittasuhteissa mo(i)nimiljoonaisilla kaatopaikoilla. Kaatopaikkakansat ovat uhka räjähdysmäiselle väestönkasvulle. Tarvittaisi toinen planeetta asutettavaksi, joka ruokkisi kaikki riman alle jääneet mini-ihmiset. Ensimmäinen käsitys maaplaneetasta - litteä kuin pannukakku. Reunoilla asuvat ihmiset olivat pieniä horisontissa. Monimiljoonista rahassa on tullut minimiljoonia rahamaailman pelastajina. En ehtinyt merkitä veroparatiiseihin talletettujen omalta kansalta varastettujen rahojen määrää. On se niin ääretön summa. 

Vihtaniemen venäläinen ja suomalainen sijoittaja on pieni tekijä kunnan uusrikkaana mökkiläisenä. Olen heidän rahastuskohteensa Vihtaniemen alkuperäisenä asukkaana. Torpparista itsenäiseksi pienviljelijäksi. Sain lähteä kouluun, hankkia ammatin, hoitaa vanhempani, pelastaa jokaiselle osansa lapsuuskodista. Lopputulema.
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, tuletko Vihtaniemelle sukupolvenvaihtajana, jatkajana vai luopujana. Tauti tanssii talvitiellä juhannuksesta jouluun piharannasta vettä tai jäätä pitkin kirkonkylän rantaan, jossa ei ole enää rantautumislupaa. Meistä on tullut Vihtaniemen venepakolaisia uusrikkaille sijoittajille rahastuskohde miljoonaperinnöstä.

Tämä on omaishoidon bisnesenkelille luvattu siunaus; että menestyt ja kauan elät siinä maassa, joka sinulle annetaan. Taivasosuutta ei saa ostamalla eikä kirkon aneita kirstuun kilauttamalla.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Yhtä elämää jo 71 vuotta

Norjan pääministeri: Breivik epäonnistui
Sunnuntai 22.7.2012 klo 11.31
Norjan pääministerin Jens Stoltenbergin mielestä joukkomurhaaja Anders Behring Breivik epäonnistui yrityksessään muuttaa Norjaa.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012072215870428_ul.shtml

Kaksoiselämää

Yksi tie ja kaksi asiaa tehdä pikavisiitti kauas pois. Kuinka onkaan ihanaa jättää koti pyyhkimättä kaikkia sormenjälkiä pois kuin pakenisi rikospaikalta. Matto on rullalla ja työpöytä keskellä lattiaa muistuttamassa luvatusta tekemättömästä työstä. Sunnuntaina varauduin teeveen ääreen tavoittaakseni surevien norjalaisten katsekontaktin. Se on taito puhua suurista tunteista ilman epämääräistä elehtimistä. Oma ahdistava olo on poissa. Ennen lähtöä tunsin kipuja siellä ja täällä. Otin huumejohdannaista lääkkeeksi. Sain lisää kipuja. Närästi kaiken yötä, sai silmiin hullun kiillon kuin olisin itkenyt taukoamatta. Nyt se lääkekokeilu saa riittää toistaiseksi. Muistotilaisuus Utöyalla ja ulkoilmakonsertti yhdistivät ihmiset tärkeän asian ympärille. Pääministeri puhui Bräiviikin epäonnistumisesta muuttaa Norjan kulttuuria. Siitäkin tuli kulttuuripiikki omasta keskuudesta.

Meillä vieritetään rahakriisi toisten aiheuttamaksi. Ampumistapaukset omia kohtaan ovat lisääntyneet. Puhutaan Espanjan tukipaketin jälkipuinnista. Tähän asti olen siirtynyt leiristä toiseen ja joutunut muuhun uskonnolliseen yhteisöön vaihtamalla kieltä. Tämä on ollut pakonsanelema vaihtoehto voidakseni jatkaa vielä hernepussiheittokilpailun häviäjänä tätä yhtä elämää. 

Sukuseura on ja pysyy samana. Vanhempiani en voinut valita, hekin ovat oman sukunsa edustajia ja siitä tämä kiinnostus suvun historiasta muistinvaraisesti. Oma eletty elämä on paras kokemuskertomus ilman kokemuskertomuskoulutusta. Suomi-neidolla ei mene hyvin, miten lakikirjan irtolehtipainosta pitäisi tulkita. Tarvitaan käräjäoikeuden määräämä puolueeton pesäselvittäjä hoitamaan loppuun riitelevät edunsaajat. Kun rahat on jaettu osakkaille huomaan sähköpostin hiljenneen. Jo oli aikakin päättää 15 vuotta elävän ja toiset 15 vuotta kuolleen sisaren ympärillä käyty suunsoitto. 
 
Deines Gartens schöne Blum /Alles Gute zum Geburtstag -seurakunnan syntymäpäivätervehdys "Mit herzlichen Segenswünschen" on toinen yhtä muuttumaton yhteys kuin sukuseura. Tänä vuonna lähetin syntymäpäiväkortit tyttärille, kun olin valinnut toisin syntymäpäivän viettotavan. Sain palautteen avecilta; mam' on yhtä huumorintajuinen kuin tyttärensä.
Puhelinsoittoa ei kuulu, päivä on sateinen. Nautin viikonlopun jälkilämmöstä, huomenna palaan päiväjärjestykseen. Aloitan kellarigalleriasta vuosikausia koskemattomana olleesta varastosta.  Kuolleet enkelit / Varg Veum'in katsominen yöllä herätti vanhat kellareihin liittyvät pelot. Murhaava heinäkuu on otettava virtuaalisesti rikollisuuden esimerkkinä. Hälytyskellot on valmiiksi viritetty ennalta arvaamattoman vaaran varalta. 

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ennen ja jälkeen

http://munkkiklubi.blogspot.fi/2009/04/kaaosta-114-vuotta.html

Sähköiset sairauskertomukset pakottavat seniorin tekemään työtä kätilönä ansaitulla eläkkeellä tiuhaa tahtia pysyäkseen muutoksessa mukana. Ajattelee kuitenkin, olisiko se vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Siinäpä pulma, mitä tehdä suurille ikäluokille jo eläkkeellä oleville ja tuleville eläkeläisille.

Maksoin tulevaa aikaa yrittäjän eläkevakuutusmaksuna. Joillekin eläke-etu, oman ja toisten, on ollut tarkasti vartioitu etuus. Koulun jälkeen tein vuoden palkkatyötä, josta ei kertynyt eläkettä. Se meni kuninkaalle kuin saudeissa yksi palkaton päivä kuukaudessa. Työpäivän pituus 12 tuntia. Eläkkeelle jäädessä tuon työn eläkkeikä on 65 vuotta. Jos eläkeuudistus antaa mahdollisuuden jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana ilman varhennusvähennystä, hyväuskoiselle ilmoittamatta jää monien eläkesäädösten yhteensovittaminen. Annetaan pyytämättä arvonimi "Varhennettu Vanhus" osamaksulla. Se otetaan joka kuukauden eläkkeestä varhennusvähennyksenä. Yleveron esiastekokeilu osui kohdalleni 1.2.2005.

Hoidin asiat vaaditulla tavalla, mutta jäin eläkkeelle ilman eläkepäätöstä. Ystävällinen ääni vastasi tiedusteluun ylemmyydentuntoisena.
- Meitä on liian vähän tekemään eläkepäätöksiä. Tämä on valtionhallinnon pullonkaula, että yksikin puuttuva lenkki kaataa koko järjestelmän. Meidän lakisääteiset etuudet ovat lainmuutoksen varassa. Siitä uhoaa kassavahti ja pääministeri luvatessaan velkaa kriisimaiden kautta ylivarojen eläneille pankeille. Siitä jätekukko kiekailee kiekuen.
- Kenellä on lapsuuskoti ollut järven rannalla. Siellä on tehty työtä suuren perheen elättämiseksi sadan vuoden ajan luontaistaloudessa ilman mukavuuksia. Kuntaan houkutellaan sijoittajia uusiksi asukkaiksi alkuperäisten kustannuksella. Se nostaa lapsuuskodin lomakiinteistöksi kunnan ja sijoittajien mielestä. Heidän täytyy osallistua tiemaksujenmaksajana jäteveroon. Sitä ei ole vielä lakiin kirjattu kuin yleveroa, mutta jäljet pelottavat. Tie valmis on, voit löytää monta rahastuskohdetta suurista ikäluokista kuntauudistuksella.

Sukututkimus muistuttaa luetteloa samaan sukuun kuuluneista. Bosniassa joukkohaudasta löytyneet miehet ja nuoret pojat tunnistettiin hammaskarttojen avulla. Oikeastaan haluaisin edetä tästä päivästä entiseen. Kuninkaallinen syrjähyppy vahvisti perimää enkä yhtään ihmettele, jos prinssi Danielin juuret löytyisivät metsäsuomalaisten jälkeläisistä. Itse etsin Seppoa, johon minut yhdistettiin hänen sisarekseen silloin, kun Seppo ei ollut tehnyt kotiläksyjä. Viikonloppuna kolmen Sepon joukossa ei ollut etsimäni.
Samaistun ruotsalaisen lääkärin kohtaamiin bosniansodan kokeneisiin naisiin omaishoitoaikana syntymäkunnassani. Yksittäisistä pesäkkeistä se alkoi ja päättyi monien kohdalla maanpakolaisuuteen. Kyllä Siperia on opettanut.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Seuraava blogi: Kalikkakapina

Verkkokirjoittajan talon kävijämäärä keskiyöllä on 0 19000. Sillä ei ole väliä enää, enhän ole kännykkäkolehtia kokeilemassa vaalirahoiksi. Isommista asioista joku haluaa ilmoittaa. Jään sydän syrjällään odottamaan, mitä tuleman pitää. 


Aamuhartaus 19.7 

Aamuhartaus 19.7. Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Mahalia Jackson esittää kappaleen "When The Saints Go Marchin In (live)". Laulu Mahalia Jackson, piano Mildred Falls, urut Lilton Mitchell, basso Tom Bryant. Säv. Cal Lampley.

Herään aamulla kapinapastorin kiihkeään puheeseen kauppareissusta. Seisoin eilen Sokoksen kadun alle laajennetun ruokaosaston kalatiskillä. Tuttu rouva palveli gramman tarkkuudella. Hän katsoo hymyillen pitkään, lukee ajatukseni, mutta en puhu mitään tarpeetonta. 
Ajatuksissani olin Pihlajassa viime vuosituhannella ostamassa isälle kinkkua. Edelläni maisteri ostaa kissalle 180 g jauhelihaa. Vaaka näyttää tarkalleen pyydetyn määrän. Katselen leikkelepinojen tuoreutta päällimmisen siivun värin perusteella. 
- Mitä sinulle laitetaan?
- Kinkkua ja silloin myyjä keihästää puolipinoa paperin päälle vaakalle kysyen.
- Saako olla kaikki?
Siitä alkaa selityksen tulva. Käyn kaupassa joka päivä. Näen kesäapulaisen kääntelevän leikkelenippuja ylösalaisin. Ostan vain yhdeksi päiväksi 150 g kerrallaan. Olemme eriarvoisia asiakkaita ostaessamme omaishoitajina, maisteri kissan ja minä vanhan isän, ruokaa kotona odottaville. Elämme faaraon hovissa, jossa kissatkin saivat jumalaisen kohtelun.

S-ryhmän ilmoituksen jälkeen Ahtisaaren rauhantyön sponsoroimisesta tunsin tulleeni kutsutuksi rauhan välikappaleeksi Fransiscus Assisilaisen rukoillessa "tee minusta rauhasi välikappale". Kutsu ei kuulunut rahoittaa meidän rauhannobelistia. S-ryhmän kuukausitiedote on ilmoittanut siitä lähtien nollabonukset ja maksutapaedut. Maidon olen ostanut lähikioskista. Kaikki minulle luvatut edut olen maksanut ennakkoon moneen kertaan. Nyt on hyvä syy olla kartuttamatta sponsorirahoja.

Tämä herätys on niitä miedoimpia yöllä lukemaani varoitukseen verrattuna ja itsemurhaiskun takia perua lähtemisensä viime hetkellä. Lähden kuitenkin, vaikka se olisi viimeinen lähtö. Eduskunta keskeyttää kesälomansa pelastaakseen rahamaailman. Olen terapian tarpeessa toipuakseni punaisesta heinäkuusta murhaavaan heinäkuuhun kestäneistä sotatraumoista. Terapiaa tarjoaa Riverside Medical Clinic. Taide ja taudit on mahtava sanataiteen lisäkurssi parantajille. Pastori Kai Sadinmaan fanitus jatkuu. Tytöt olivat kirkkoherraisänsä kanssa kaupassa. Siirsivät papin lempeästi syrjään maksamisen jälkeen.
- Mene pois, et sinä osaa pakata tavaroita kasseihin. Kirkkoherra tekee työtä käskettyä. Vauvapojan mielestä ei pappi pahalta maistu ja jatkoi mustan kaavun hihan hamuamista suuhunsa. Hyvinkään yössä olivat papinkin lapset. Pappi-isällä yhtä huoli pojistaan kuin mummolla mukanaolleesta tytöstä. Julma jumala ahmii omat lapsensa. Olen sanaton kapinoidessani. 

PS 25.6.2014 kiitän hartaushakua, jota ei haeta hautta. Se onkin stressinpoisto- menetelmä TRE, kun vapisuttaa, enkä tiedä syytä.

Aamuhartaus to 19.07.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

Minä kuvittelen olevani profeetta, suurten Vanhan Testamentin profeettojen, Jeremiaan ja Aamoksen ja tietenkin Jeesuksen hengenheimolainen. Kun Jeesus hyökkäsi Jerusalemin temppeliä, sen köyhiä riistävää toimintaa vastaan ja potki kumoon rahanvaihtajien ja kyyhkystenmyyjien pöydät niin minä puolestani kapinoin aina ollessani ruokakaupassa.

En kaada vihannespöytiä tai tyhjennä kassaa lattialle vaan lappaessani ostoksia kärrystä hihnalle jätän tietoisesti laittamatta sen muovisen kapulan liukuhihnalle ostoksia erottamaan. En ole koskaan sitä tehnyt, en yhden yhtä kertaa.

Kuulostaako säälittävältä? Pohjoisen jääräpääpappi kiukuttelee. Onko vähän niin kuin uhmaikä jäänyt päälle? Ratkaisematon auktoriteettiongelma?

Olen pahoillani hyvät kanssa-asiakkaat, kanta-asiakkaat, kaikki S- ja Plussakortin haltijat. Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti jos kohdalle sattuu. Myönnän, että kansalaistottelemattomuuteni on ärsyttävää. Tunnen sen joka kerta kaupan kassalla, siinä moittivassa, puhisevassa äänettömyydessä joka vyöryy niskaani, siinä alleviivaavassa ja kolistelevassa tavassa jolla takaani tuleva asiakas läjäyttää patukan hihnalle tai kun rouva kuiskuttaa miehelleen: “Kyllä tuon edellä menevän sen kuuluisi laittaa”. Mutta tämä pappi ei laita kapulaa tiskiin vaan tunkee sen syvälle tämän markkinafasistisen kulttuurin rattaisiin. Tässä on kyse harkitusta provokaatiosta.

Nimittäin kaupan kassan kapula ei ole pelkkä kapula vaan se on aikamme symboli, kuva, jossa tiivistyy pakottavan ja vaihtoehdottoman kulttuurimme olemus, tämä ihmisten eristäminen, yksinäistäminen, kyselemätön alistuminen tehokkuuden maksimointiin, ihmisyyden kaventaminen pelkäksi pääoman orjaksi, että tärkeintä on että kauppa käy ja bisnes sujuu, ettei vain aiheuteta turhaa kitkaa talouden rattaisiin, että ihmisen, kansalaisen pitää joustaa, loputtomiin joustaa, ettei ole vaihtoehtoja, että rahaa ja valtaa on pakko kumartaa, jotta edes jotain murusia köyhän pöydälle siitä valuisi. Niin että tehokkuutta lisää, ei mitään jonninjoutavia rupatteluja kun ollaan tulosta tekemässä ja kun pankitkin pitää vielä pelastaa ja Eurooppa. Niin että rakkaat alamaiset, talvisodan henkeä ja kapulaa tiskiin. Pysytään ruodussa. Ei kysellä turhia ja häiritä markkinoita. Ollaan kunnollisia ja kilttejä EU-kansalaisia. Nyt maksetaan mukisematta vaikka kaikki maailman velat. Hypätään kaivoon, jos Saksa ja Ranska sitä meiltä vaativat.

Rakkaat radion kuuntelijat. Nyt tämä saa riittää. Kapulassa menee minun rajani. Minulla ei ole mitään vaikeuksia tietää mistä omat ostokseni alkavat ja loppuvat, ja jos kassaneiti tai -herra tai vieressäni oleva kanta-asiakas ei sitä tiedä niin kerron sen heille mielelläni. Se ei vaadi kovin paljon. Yhdellä, kahdella lauseella selviää. Anteeksi rouva, mutta tuo tonnikalapurkki taitaa olla minun ja tämä paprika taitaa olla rouvan. Kiitos ja oikein hyvää päivän jatkoa ja olipa mukava rupatella.

Näin helposti on ristiriita, ongelma, selvitetty ja kenties luotu alku uudelle ihmissuhteelle ja ties mille elämää mullistavalla asialle. Vai emmekö me suomalaiset osaa tai halua enää edes sen vertaa jutella toistemme kanssa? Vihaammeko me toisiamme? Pelkäämmekö me toisiamme?

Ja älkää kuvitelko että tämä päättyy tähän. Kapula on alkusoittoa sille mikä on tuleva. Kohta ei kassaneidille tai -herralle tarvitse sanoa enää mitään koska heitä ei kovin pitkään ole enää olemassa. Itsepalvelukassat ovat pian täyttä totta. Se on kustannustehokasta, siia järkevää taloudenpitoa. Ja kaikki mikä säästää rahaa suurfirmoille, on viisasta ja järkevää. Kunnon kansalainen palvelee itse itseään ja vieläpä maksaa siitä.

Milloin tämä alistuminen loppuu, ihmisten eristäminen, yksinäistäminen? Lähikaupan kassan hymy ja muutamat sanat: hyvää huomenta, päivää, hyvää päivänjatkoa, saattoivat olla ne viimeiset oljenkorret jotka pitivät hengissä napurissasi asuvan yksinäisen mummon, kiireisten sukulaistensa hylkäämän
vanhuksen. Mitä tarkoitusta varten me olemme olemassa tässä maailmassa? Mitä tarkoitusta varten yhteiskunta ja sen rakenteet? Rahaa ja tuloksen tahkoamista vartenko?

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Meidän ei tule olla tämän maailman orjia, ei markkinoiden, ei vallanpitäjien, ei yleisen mielipiteen tai totuttujen tapojen, ei toisten kansalaisten, ei kenenkään eikä minkään. Nouskaamme siis kapulakapinaan, ihmisyyden puolesta, markkinoiden hirmuvaltaa ja ihmisten alistamista, yksinäistämistä ja eristämistä vastaan. Aamen.


Meidän lapset näyttävä niille naapurin kakaroille, toivoo päiväkäsky miniminipäättäjiltä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Opit ja dogmit

Aurinko jättää hetkeksi Korvatunturin yön ja jatkaa päivävauhdilla kohti kaamosta. Lomapäivät hupenevat samaa tahtia. Perheen vanhemmat eivät kestä toisiaan viikonloppua kauempaa. Loman loputtua erobuumi pyörähtää käyntiin. Pieni piiri istuu kuuntelemassa englantilaista parantajapappia. Pyhän jysäyksen läpikäynyt haastaa vanhan papin omien näkemystensä tulkiksi. Kirkko oli aivopessyt nuoren opeillaan ja dogmeillaan. Pappi vastaa ettei hänen tehtävänsä ole olla yhden opin takana. Meille hän oli jotakin muuta.

Laila Kinnunen "Epävireiset sydämet" - YouTube



Uskomattomat uskonmenot on meille jokaiselle opettavaista seurata. On asiantuntijat, jotka kertovat onnestaan elämän osa-alueilla. Heidän ohje jakamisesta on, ettei elettäisi niin kuin he elävät, vaan elettäisi niin kuin he opettavat. Siinä on ristiriita, joka nakkaa hernepussin kaaressa kauas saatesanoilla.
- Älä tule meitä opettamaan.
- Älä tule ensiapuun toista kertaa. Tässä kipulääkereseptit x2 vuodeksi.

Fly me to the moonjulie london‐ - YouTube



Muistojen bulevardilla toteutuu kaikki toiveet. Naisvaltaiset työpaikat ovat hävinneet. Taustanauhalta kuultu musiikki soi muualla. Siirryin yksinyrittäjäksi ja pääsin eroon naisten välisistä työilmastoon vaikuttaneista tekijöistä. Kolmas osapuoli on liikaa asiakassuhteessa kahden kesken istuupa se sitten korva ovessa kuunnellen, mitä teen miehen kanssa suljetun oven takana. Taustalla ei soinut musiikki eikä puhelin häirinnyt sessiota. Oli tyyntä myrskyn edellä työtä varten, nyt tarvitsen tuulta uutta matkaa varten.

On katsottava tarkkaan kelin mukavuus. Sehän on suorassa suhteessa valintaan, kenen vierelle istuu. Kansakoulunopettajan pätevyydellä ei ole kummoisia paikkoja valittavana. Aika ei vielä ole kypsä niittää sitä mitä on kylvänyt. Neljännen käskyn opetus ja lupaus on kovalla koetuksella. Olen kunnioittanut isääni ja äitiäni. Selitysosan varaan jääneet jakavat perintöä kuin aikanaan revityt vaatteetkin sai arpaonnella joku sotilas omakseen. Käärinliinan kopio kiertää maailmaa.

Hitti Litti Litmanen - Unelmavävyt - Totuus on tarua ihmeellisempää. Litti kävi tervehtimässä mummoaan. Samalla muisti naapurimummoa oman mummonsa ystävänä. Naapurimummo oli otettu Littin käynnistä, että kertoi siitä kolmannelle mummolle, joka jakoi tiedon pienessä piirissä. Littin mummon hautajaisista kuulijalla oli kerrottavaa. Löytyi todistusaineisto käsiohjelmasta, jota kuulija säilyttää aarteena. 

Murhaavaan heinäkuuhun pyytää Vitas; Say you love. Punainen heinäkuu on taaksejäänyttä sudenmetsästyksineen. Meillä kuitenkin punotetaan ja tönötettään yhdessä tangomarkkinoilla heikoimman lenkin tunnelmissa. Samaan aikaan Selviytyjät mittelevät voimiaan ruokapalkalla. Smedsin kehoitus yhteislaulusta ei ota onnistuakseen.
Mitä on yleisön ja lavan haltuunotto? Meillä on paljon opittavaa lavakarismasta. Sitä on tai ei. Yksi laulaja, pieni taustabändi, vaastaanottava yleisö. Se on siinä.


Vitas - Say you love

Amerikassa on herätty huomaamaan vanhempien antaman esimerkin vaikutus lapsiin ja erikoisesti tyttäriin. Suomi-neito ottaa esimerkkinsä toisesta ääripäästä niin idästä kuin lännestä. Eksyin eilen Lahden punaisten lyhtyjen kadulle. Näin tuttuja kasvoja, jotka jätin tervehtimättä. Se on tätä päivää kuin Berliinin kaduilla ammatinharjoittajat tarjosivat palvelujaan sulassa sovussa ennen muurin murtumista.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mummofriendshipp'iä vuodesta 2007

Konekielellä ystävyydestä
Ystävyys on välillä kaksi ihmistä, joilla keskinäistä kiintymystä toisiaan. [1] Ystävyyssuhteet ja tuttavapiiri on ajateltu ulottuvat samaa jatkumoa . Tutkimus ystävyys sisältyy aloilla sosiologian , sosiaalipsykologian , antropologian , filosofian , ja eläintiede . Erilaiset akateemiset teoriat ystävyydestä on ehdotettu, kuten sosiaalisen vaihdon teoria , oman pääoman teoria , relaatio dialektiikka ja kiinnitys tyylejä .
Arvo ystävyyden on usein seurauksena kanssa yhdenmukaisesti osoittaa seuraavat:
 
 
Isoisän osuus pojanpojan tulevaisuuteen
Viimeinen Canossan matka §§§§§§§ - viidakossa on tehty. Otti voimille lääkittynä tai ehkä juuri siksi. Verenpainelääkettä ei lääkäri suostunut vaihtamaan. Vauhdin lisääntyessä päätä huimasi. Sydämensyke ei  kohonnut eikä päähän riittänyt verta. Ajattelin silloin, kohta olisin sydämen tahdistimen tarpeessa. 
Minun vahva sydänparkani. Terveystarkastuksessa kouluaikana seistiin kaikki jonossa varjoaine nieltynä. Läpivalaistiin sydämiä. Sydämeni kelpasi muodoltaan malliksi kaikille muille, sain olla valaistuna kaikkien pällisteltävänä. Sydän on jaksanut yli 70 vuotta eikä ole ilmoittanut ryhtyvänsä lakkoon. 


Canossa on kunta ja linnakaupunki Italian Emilia-Romagnan alueella. Se tunnetaan paikkana, jossa keisari Henrik IV nöyrtyi vuonna 1077. Hän seisoi kolme päivää lumisateessa paljain päin saadakseen paavi Pyhä Gregorius VII:n päästämään hänet pannasta.
Tämän tapahtuman muistoksi puhutaan Canossan matkasta, kun tarkoitetaan vastentahtoista nöyrtymistä ylivoimaisen kilpailijan edessä, etenkin politiikassa.
Nykyisin Canossassa on noin 3500 asukasta, mutta siellä käy vuosittain yli 30 000 matkailijaa. Sen merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Toscanan kreivitär Matildan linnan rauniot. Linna rakennettiin 900-luvulla, ja tuhoutui 1200-luvulla.