sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Veneretki Lakusaareen

Kuva: Vischering Castle (German: Burg Vischering) in Germany 

Paikka auringossa


Dianan muistolaatta














Veneretki kerran kesässä soudettiin Vihtaniemeltä Lakusaareen. Lähdettiin piharannasta Pitkänsaaren virtaa kohti. Matka oli tehtävä pidemmän kaavan mukaan. Lapset istuivat kiltisti paikallaan, eihän muuten olisi uskaltanut lähteä neljän kanssa vesille. Matka taittui verkkaisesti katsellen maisemia, minulle tuttuja koulumatkoja. Pitkäsaari on kierretty, suunnataan keskelle ulappaa, Lakusaareen. Vene vedetään tukevasti maalle, ettei jäätäisi saareen, jos vene karkaisi. Tutkimme tarkkaan saaren muodon, mistä se sai nimensä. Saari  jatkui ympyränä jättäen keskelle laguunin. 

Mummolassa ei odotettu valmiita ohjelmia, mitä päivän mittaan tekisimme. Oli pidettävä silmällä lapsia, etteivät pääse hukkumaan. Uitiin Lakusaaressa keskellä rannatonta ulappaa. Siitä on kuva seinälläni. Palaamme kotiin suorinta reittiä. Piharannassa on kiitosten aika. Lapset kastelevat minut litimäräksi. Lapsista oli  hauskaa leikkiä vesisotaa tutussa rannassa. 

Mahdollisuudet ovat olemassa, mutta kunnassa puhaltavat  muutoksen tuulet. Lapsuuskodin rannat on jaettu. Kesä 1997 toi muutoksen viettää kesää Vihtaniemellä. 
Tiekartta Länsirannalla on tosiasia. Elokuussa kuoli prinsessa Diana ja myöhemmin syksyllä Anu, ensimmäinen meidän sisarussarjasta. Leski peri lapsettoman sisaren ja antoi palautteen, että olin kavaltanut pesän varat ja aiheuttanut sisaren kuoleman. 

Annoin asioiden olla ja vuosi sitten juhannuksen jälkeen käräjäoikeuden tuomari jakoi lesken pesän. Kynnyskysymykseksi tuli kuolinpesänkuolinpesän osuus vanhempieni hankkimasta kirkonkylän osakkeesta. Leski höperyyttään tarjosi sitä Pietarille sisäänpääsymaksuksi taivaanportilla. Nyt se on palautunut äidin kuolinpesään meidän seitsemän omistukseen.

Valkoinen talo on tyhjillään ilman juhannusvieraita. Ei ole paistettu kalakukkoja eikä koivut korista pihamaata. Lippukin on naftaliinissä, ettei paljastaisi kuulopuheisiin uskoville jonkun käyneen pihamaalla. Mäntyniemessä, Kesärannassa ja Kultarannassa on ollut juhannuskävijät tai sitten ei. En pidä lukua kuka milloinkin on käynyt mökillään. Itse tiedän käymiseni, että 13 juhannusta olen viettänyt kaupungin katolla. Syy siihen on sotatila, jota käydään Tiekarttana Länsirannalla lapsuuskodin uimarannassa muukalaisten hautausmaalla.

Pennittömät uneksijat kunnassa metsästävät kuolleita sieluja. Kassavahti kavereineen vielä pennittömättömämpänä reissaa merta edemmäs pankkeja pelastamassa. On meillä uneksijat ja uneksijat, jotka näkivät unta kesästä kerran ja uneksivat tulevasta.

Tonavan aallot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti