perjantai 14. kesäkuuta 2013

Lakikirja irtolehtipainoksena


     
Kesällä 1989 harjoittelin halvaantuneen äidin kotona hoitamista 2 kuukautta. Tili oli miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Loman loputtua isällä todettiin syöpä. Eno oli kaupitellut omakotitaloaan ostettavaksi. Kultakampelan kalastajalta saanut Lempi päätti toisin. Eno ilmoitti puhelimella, että kauppa ei toteutuisi minun kanssani. Taloon muuttaa Lempin poika. Silloin päätin, etten ikinä palaisi vanhempini hoitajaksi pieneen kaksioon. Menkööt laitokseen ja sitä rataa. Se olisi ollut yksi ratkaisu vanhempieni hoidon järjestymisestä.

Vanhemmilleni alkoi laitoskierre. Palasin Lahteen jatkamaan ansiotyötäni. Sehän oli ollut keskeytettynä, kun Käsityöläistalossa piti tehdä muutostöitä nurkanvaltaajan toimesta. Mitään ei ollut tapahtunut. Kohta paluuni jälkeen alkoi seinien kaataminen. Tarkoituksena oli häätää minut pois, että jättäisin ostamani työhuoneen sijoittajien käsiin. Kuitenkin uudet omistajat joutuivat maksamaan osakkeenomistajille valtaamistaan neliöistä. Tällä rahalla sain maksetuksi 20 000 mummonmarkan velan.

Olin saanut nimettömän puolustajan, joka järjesti kiertotietä velat maksetuksi. Tein uuden yrityksen vanhempieni kotihoidon järjestämiseksi. Kunta lupasi maksaa 1700 mk /kk, jos tulisin vanhempieni hoitajaksi. Lupasin isälle tulla jouluksi 1990 Tuusniemelle. Minusta tuli omaishoitaja kunnallisella kotihoidontuella. Kaikki ei mennyt ilman keskusteluja sidosryhmien ja sosiaalijohtajan kanssa. 

Äiti kuoli 4.6.1992 ja vanha isä oli uuden tilanteen edessä. Asetus omaishoidosta antoi kunnalle laillisen oikeuden muuttaa maksamansa kotihoidontuki omaishoidontueksi 1070 mk/kk vähennettynä verot. Maksettiin minulle ja otettiin isältä palvelumaksuna takaisin kunnalle minun tekemästä työstä. Kysyin maalaisjärjellä päätöksestä eihän raha lisännyt penniäkään meidän perheen käyttörahaa. Sain valitusosoitteen. En osannut enkä jaksanut valittaa. Näillä päätöksillä olin omaishoitaja vallanvaihtopäivään asti 6.2.2000. 

Nettipajan kuva on symbolipläjäys omenasta ja punaisesta kynästä. Omena kiellettynä hedelmänä hyvän ja pahan tiedon puusta. Punakynä kaiken merkitseminen virheeksi on päättäjän kynä. Jos siihen ei vielä ole lakia, kootaan työryhmä pohtimaan, kuinka maalaisjäki ja käskyt kumotaan. 

Tänään on tultu tienpäähän uutisoimalla liikojen säädösten tehtailusta elämää rajoittavina tekijöinä. Maalaisjärki on myötäsyntyinen lahja selvitä elämästä omillaan. Minulla ei ollut syntymässä mukana varaosapussia eikä ohjekirjaa puhumattakaan talonmiehestä, joka ohjekirjan mukaan hoitelisi elämäni ja miljoonaperintöni. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset tekevät parhaansa. Puhuvat toista, tarkoittavat toista ahneuttaan tai tyhmyyttään. Kummatkin ominaisuudet ovat laillisia eikä niistä sakoteta. Minusta on tehty maksumies puolustaessani kotia, uskontoa ja isänmaata. Kahdenmaan kansalaisuus vapauttaa minut pakkomaksuista Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain mukaan.
Tekoäly on vierasta minulle eikä sillä pelasteta maailmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti