sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Prinsessahäät

 

Turhaa uhoa Suomi-neidon päänmenoksi on tullut viimeiseen vaiheeseen. Selaan vanhoja blogikirjoituksia ja ilokseni löydän  oman osuuteni osallistumisesta  Hyvinvointipalvelut – laatu ja tasa-arvo - hankkeeseen. Hyvinvointipalvelujen loppuraportti - *linkki lataa about: blank, tabula rasa.

Näiltä osin sivu on ennallaan. Kaikkeen ei koneen valta ylety.

    Ite-arviointi




 

Vertaiskäynti
Asiakkaalle palvelua
Lapsille hyvä esimerkki 

Itselle kunnioitusta








Palveluseteli


*Projektikoulutuksilla kuittaan nämä vuodet.
"Kokemus on ankara opettaja: se pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia." 
(Vernon Law)
"Oikea kokemusten hyödyntäminen on työtä tulevaisuuden hyväksi." 
(Ernest -Peter Weldin)
Nämä ovat minun mottoni alussa ja lopussa. Lainsäädännöllä tehdään tyhjäksi työ, josta kokemus on ankaralla kädellä opettanut. Siksi kokemusten hyödyntämisellä ei ole merkitystä tulevaisuuden hyväksi tehtävälle työlle.

Tunnen suurta lukkarinrakkautta naapurimaita ja ihmisiä kohtaan. Järjestin maailmaani kohdalleen omaishoitotyön jälkeen uupuneena unen puutteesta. Moni asia loksahti kohdalleen, kun oivalsin. 
- Minä tein sen. 
  • Hoidin vanhempani heidän kotonaan syntymäkunnassani vuodesta 1991 vuoteen 2000 vallanvaihtopäivään asti. 
  • Sen jälkeen valvoin lapsuuskodin jakamisen kaikille yhtä suuret osuudet. 
  • Kuolleen sisaren toissijaisina perillisinä pesä selvitettiin viime keväänä. 
  • Selvittämättä on tiekunnan ylläpitämä Tiekartta Länsirannalla ja olematon lomakiinteistö.
Kysyn poliitikolta:
- Mitä minun pitäisi vielä tehdä, että voisin asettua alolleni hoitamaan miljoonaperintöäni neljännen ukkaasin lupauksen mukaan?

Aidosti olen iloinnut prinsessahäistä, onhan omat tyttärentytöt nuoria aikuisia. Olen itse voimautunut heidän kohtaloita seuratessani. Olen pelastanut Tuhkimon lasikengän kaatopaikkajätelaatikosta. Tuhkimoa en voinut pelastaa. Liian paljon 16 -vuotiaalle kulkijalle oli löytynyt houkutuksia. Media on opettanut mainoksillaan, että rippikoulu on lupa napalävistykseen ja mopokorttiin. 

Oltiin junamatkalla mummolaan. Vieras mies pienen pojan kanssa istui vastapäätä. Mies komensi pojan palaamaan paikalleen, kun rupesi villitsemään. Siirryin miehen vierelle istumaan, tytöt jäivät vastapäätä penkille.
- Miksi istut setän vieressä? 
- Se tykkää minusta, kiirehti mies vastaamaan tytöille.
- Elä valehtele, vanaha ukko oot, vastasivat tytöt yhdestä suusta.

Tytöt näkivät elämän tosiasioita neljän seinän sisällä. Näin ei voi jatkua. He esittivät minulle vaatimuksen.
- Me muutamme lastenkotiin, jos sinä et jätä tuota miestä. Vuosi oli 1983, mutta vasta  kolmen vuoden kuluttua huomasin virkatodistuksessa eläväni avioliitossa (x) rastina ruudussa olevan miehen kanssa. Siitä liitosta oli tehtävä loppu ja niin minut tuomittiin avioeroon.

Kaikki suhteet kaivettiin esille muistin virkistämiseksi prinsessan petollisesta Joonaksesta. Jotakin voisi jättää kaivelematta, mutta se on maan tapa tasavallassa. Pettäjät eivät olleet lällättelemässä eilen kuin Kanervan kihlattu kertoi pettäneensä Kanervan ollessa vielä aviossa. 

Olen kääntänyt tappiot voitoksi suvun tervehdyttämiseksi biologia opettajan ohjeen mukaan heittäytymällä satamajätkäseikkailuun.
- ja minä olin se kuninkaallinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti