Olen unessa useasti

  Koulutie. (V.A. Koskenniemi)

tekijä: VeikkoVastavirta • 3 086 näyttökertaa

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti

Rehtori vakoili koulun oppilaita Facebookissa Tänä aamuna olen valveilla jo sudentuntien aikana. On kuuma kuin pätsissä ja lukemani otsikot lisäävät poltetta. Jyväskylässä eilen sade muutti suunnitelmia ja sain tulostettavan loppuraportin kirjakauppaan. 5 -kymppiseksi olin unohtanut koulutieni Kotipolulta kouluun asti. Kuntani anti minulle 12 -vuotiaaksi oli 5 lukuvuotta kansakoulua sodan jälkeen köyhissä olosuhteissa. Suomi-neidon maksettavana oli mittavat sotakorvaukset. 

Vanhempien koulunkäynti oli jäänyt vähiin. On katsottu luokkakuvaa tuolta ajalta Juurikkamäessä. Siihenkin liittyi kuvassa olleiden muistikuvia. Koulunkeittäjä jakoi todistukset, kun opettajat eivät uskaltaneet näyttäytyä. Hanna Leskisen nimi yhdistettiin punaisena vangittuun ja kuolleeseen setääni. Kunta oli kahtiajakautunut veljessodan jäljiltä. Samaa linjaa noudatti sota-aika ja sotaherrat, talolliset ja opettajat. 
Näitä asioita ei alakoulua aloittava saparopäinen tyttö miettinyt. Oltiinhan kaikki samoista lähtökohdista sodasta palanneitten isien lapsia.

Kuntaan jääneet alkuperäiset ja vihreämpää oksaa hakeneet virkamiehet olivat miehittäneet kunnan byrokratian jokaisella portaalla. Vanhempani tekivät viimeiseen asti työtänsä Vihtaniemellä. Heidän tekemiin ratkaisuihin minulla ei ollut mitään sanomista. Iloitsin heidän päätöksestään hankkia osake kirkonkylästä palvelujen läheltä. Kesäisin vielä hoidettiin porkkanarivit ja leivottiin kalakukot. Kunnanlääkäri jumalasta seuraava astui kansan keskuuteen. Hänen sanomansa oli laki.

Vanhempani tarvitsivat jo hoitajaa kotiin selvitäkseen arjesta. Sitäkään en uskonut todeksi, että tallasin virkakunnan liian pieniin kenkiin ahdettuja suuria varpaita. Syntymäkuntalaisilla ja kouluaikaan liittyvillä ihmisillä on yhteinen tekijä. Rehtori jalkautui kadulle iltaisin vakoillakseen, mitä pentulauma teki pimeän tultua. Hänestä tuli minulle painajainen, jota en halua nähdä uudelleen edes riemuylioppilaana. 

Joukossa tyhmyys tiivisty ja ilkeys lisääntyi. Kukaan ei valvonut kunnan rahankäyttöä. Kunnan perustehtävät jäivät hoitamatta. Jos kysyi päätöksistä, lykättiin kouraan valitusosoite. Se oli minulle outo tapa hoitaa asioita paluumuuttajana. YEAT:n näyttökansioon olen koonnut vastinparit elämästäni.
- Minun veskaan ei kosketa, Sirkka Hämäläisen varoitus myönnetystä eläkkeestä.
Valitusosoite eteenpäin kysyessäni sosiaalijohtajan tekemästä päätöksestä: Kotihoidontuen (1700 mk) tarkistaminen lainmukaiseksi omaishoitotueksi ( 1070 mk), minulle maksettiin, vähennettiin verot, ja isältä perittiin palvelumaksuna takaisin kunnalle minun tekemästä työstä.

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset/sijoittajat edunsaajina/omanedunottajina kävivät lapsuuskodin kimppuun. Se on minun omaishoidolla ja rahalla lunastama miljoonaperintö. Olen kouluni käynyt. Kansakouluopettajan pätevyydellä presidentti vahvistaa lakeja, joita enemmän lukeneet julkkikset säätävät. Tähän asti, ei edemmäs, on minun ylpeitten aaltojeni raja.
Tiekunnalla on nimetön puheenjohtaja, jonka kerran palautin ruotuun tultuaan taloyhtiöön hallituksen puheenjohtajaksi. Omistukseni ovat kirjoissa ja kansissa laillisesti. Laskujen lähettäjät lukevat omia tietojaan kuin piru raamattua ymmärtämättä lukemaansa.

Joko tiekunta kohtelee meitä yhdenvertaisena niiden 7 talvisavun kanssa, jotka ovat olleet paikallaan tiettömän taipaleen takana 1900 -luvulta lähtien. Sijoittajat näkivät tilaisuutensa tulleen lahjomalla maanmittauslaitoksen ja huutamalla suureen ääneen.
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää.
Suomi-neidolle aika on kohtalonkysymys kriisipankkien pelastamiseksi. On niin suurista asioista kyse, ettei nähdä pienen ihmisen oikeutta omiin ratkaisuihin. 

Kekkonen sai touhuta vuosia kykenemättä hoitamaan virkaansa. Koivistolla ei ollut aikaa sisäpoliittisiin asioihin. Kuinka lapset hoidetaan, kun äidit tarvitaan työhön? Talonmiehet ottivat mielellään valitusvastuun lasten tekemisistä päivän aikana. Oli odottamassa ovenpielessä äidin palatessa työstä illalla.
- Pitää pennut viedä putkaan päiväksi, että saat juopotella isännän kanssa päivällä kotona.
Ahtisaaren ajasta tuli perin onnetonta, kun joutui muotiaallon vietäväksi fitness- ja fatfree - vapaa-ajalle. Haloselle ei katettu enää lautasta päämiesten tapaamisilla Brysselissä. On palattu itään hoitamaan kissapolitiikkaa naapureiden välillä. 

Tämä tie on loppuun kuljettu. Passau on veden vallassa. Meistä on tehty rauhan välikappaleita. Odotan valkean kyyhkyn ilmoitusta vihreä oksa nokassa. Sykli on päättymässä. Tässä elämässä olen verkkokirjoitustaitoinen laillistettu hieroja. Sanataiteen osa-alueena taide eri muodoissa. Tulevassa toteutan toista osa-aluetta taudit, joka viittaa tuotteeni hyväksikäyttöön. Ennen borrelian polttohautausta pitäisi hankkia uusia punkinpuremia saadakseni hoitoa myöhäisborrelioosin oireisiin. Tuntemattomassa sotilaat esittelivät, kenellä on suurin täi. Tämä aika on juuri näin liekaan sidottuine syöpäläisineen.

Metsään meni

Aamuhartaus 6.6. Dosentti Kari Latvus, Järvenpää. Virsi 591: 3 - 4. Psallamus-kuoro, Riihimäki, Ilmo (joht), Haapasalo, Juhani (urut). Virsi alkaa sanoin: "Uudet taivaat, uuden maan". 3. säkeistö säkeistö alkaa sanoin: "Rakkauden henki saa". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 6.6 06.06.2013 06.15

Aamuhartaus to 06.06.2013
Kari Latvus, dosentti, Järvenpää

Sovitettu varkaus

Väärästä teosta seuraa rangaistus. Tämä sääntö on tunnettu periaate kaikissa yhteisöissä. Joskus teot ovat pieniä ja vaarattoman oloisia näpistyksiä, joskus taas teko vie toiselta hengen tai aiheuttaa elämän mittaisen trauman.

Yleinen moraalinen taju kertoo, että väärin tehnyt ei ole sankari vaan roisto, pieni tai suuri, mutta kuitenkin roisto.

”Toinen pettää aivan julkisesti toista väärennetyin tavaroin, mitoin, painoin ja rahoin sekä hankkii itselleen etuja vilpillisesti, ovelilla juonilla ja luihuilla tempuilla. Kauppaa tehtäessä kiskotaan ylihintaa, pannaan mielivaltaisia rasitteita, nyljetään ja kiusataan. Kuka tuon kaiken pystyy kertomaan ja luettelemaan?”

Näin sivaltaa Martti Luther ja jatkaa.

”Kyseessä on sanalla sanoen maailman yleisin elinkeino ja suurin ammattikunta. Jos tarkastellaan nykyhetken maailmaa, niin säädystä riippumatta se on kuin yksi ainoa valtavan suuri ja laaja rosvoluola, pullollaan suurvarkaita. Noita kiskureita kutsutaankin syystä nojatuolirosvoiksi, maiden ja mantujen varkaiksi. He eivät ole mitään rahakirstun ryöstäjiä eivätkä pikkuvarkaita, jotka kähveltävät käteistä, vaan he istuvat tuoleissaan ja käyvät suurista herroista ja arvokkaista kunnon kansalaisista. Heidän ryöstönsä ja varkautensa tapahtuvat oikeuden varjolla.”

Näin sanoessaan Martti Luther ei ihan väärässä ollutkaan.

Kuluvana vuonna Suomessa erityisen huomion ovat saaneet julkisuuden henkilöiden, kuten ministereiden Heidi Hautalan ja Ville Niinistön toimet lain ja laittomuuden välissä; siis sillä kuuluisalla harmaalla alueella, jossa oma etu on kirkkaampi kuin lain selvät sanat.

Tänä vuonna erityinen piirre on ollut tekojen julkistamisen jälkeiset pikaiset anteeksipyynnöt. Ajan henki on selvä: se joka yrittää julkisuudessa puolustella tekojaan, on sosiaalisen median tikarien heiton kohteena välittömästi. Oikein tai väärin, mutta somen kenttätuomioistuin on aina valmiina langettamaan tuomion tapahtuneesta, kuullusta ja usein myös luullusta.

Valtakunnan tunnustajien listalle kipusi hiljattain myös taiteilija Kristiina Isola. Hän oli suunnitellut kankaan, joka oli kopioitu ukrainalaisen taiteilijan Maria Primatshenkon teoksesta. Kuvien katsominen rinnakkain aamun lehdestä ei jättänyt sijaa epäilylle.

Kristiina Isolan vastausta ei tarvinnut kauan odottaa. Hän kirjoitti: ”En tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä, että omisin jonkun toisen luovaa työtä. […] Ymmärrän nyt menetelleeni väärin ja kadun ja häpeän toimintaani.”

Kohu syntyy, tekijä tunnustaa ja pyytää anteeksi. Toisiaan seuraavat rikos, rangaistus ja sovinto.

Häviävätkö ihmisten pahat teot samalla tavoin kuin Finnair poistomaalaa lentokoneesta petoksella syntyneen teoksen. Valkoista maalia päälle ja asia on pois päiväjärjestyksestä. Näinkö se menee?

On helppo jakaa se tuntemus, että väärin tehneen tulisi joutua kiinni teoistaan. Yhteinen elämä perustuu luottamukseen ja yhteistyöhön. Se, joka rikkoo lähellä olevan tai laajemman yhteisön pelisääntöjä syö samalla maata koko yhteisön alta.

Toisinaan on ilmeistä, todellinen sovinto syntyy vasta, kun loukattu osapuoli saa korvauksen kärsimästään vääryydestä. On asioita, joissa on selvää, että vasta silloin kun rikkeestä, lainkiertämisestä, moraalittomuudesta ja suoranaisista rikoksesta joutuu edesvastuuseen ja joutuu korvaamaan tekemänsä vääryyden, voi vapautua syyllisyyden painosta. Teko piinaa tekijää niin pitkään, kun se ei ole tunnustettu ja sovitettu.

Entä miten toimia silloin, kun rikokset ovat kohtuuttoman suuret, yhteisön uskottavuutta syvältä kaivavat ja kaikkien moraalitajua räikeästi kalvavat? Tästä antaa hyvän mallin Etelä-Afrikkassa käytetty ”totuuskomissio”. Erityisesti arkkipiispa Desmond Tutun liikkeellepanema totuuskomissio tarjosi mahdollisuuden käsitellä asioita, joita ei ollut mahdollisuutta saada tavalliseen oikeuteen, mutta jotka oli pakko käsitellä julkisesti.
Totuuskomissio oli poikkeuksellinen teko, kuin julkinen rippi. Se merkitsi julkista väärintekemisen tunnustamista ja mahdollisuutta jatkaa eteenpäin. Etelä-Afrikan totuuskomissio kävi läpi rankkoja asioita: väkivaltaa, ihmisten katoamisia, poliittista ja rasistista laittomuutto.

Kuuntelin monta vuotta sitten vankilapappi Markku Yli-Mäyryn pysähdyttävää kertomusta, kuinka tärkeä on tuoda raskaita rikoksia tehneitä ihmisiä kohtaamaan uhreja, omaisia ja samalla itseään. Vuosikymmenien kokemus nosti esiin sen, että tarvitaan kohtaamista ja tarvitaan sovintoa. Usein vasta silloin väärintekijä ja uhri voivat saada elämässään uuden mahdollisuuden. Yli-Mäyry puhui pitkään rakkaudesta, sovinnosta ja siitä mitä tästä kaikesta syntyy: anteeksiannosta. Hän ei sanonut mitään rangaistuksesta ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta – ehkä siksi, että se on vankilassa muutenkin esillä.

Isä meidän,
Joka olet meitä vastapäätä.
Anna meille rohkeus tunnustaa tekomme ja
kohdata kaltoin kohtelemamme ihmiset.
Jumala, älä unohda oikeutta,
mutta vieläkin enemmän rukoilen tänään,
että opettaisit meille, mitä merkitsevät armahdus ja sovinto.

Virsi: 591:3-4