maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhteisöllisyys

Viivyn vielä radion ääressä. En noudattanut kutsua tulla jouluksi yhteisöön, jossa pojat ovat lapsia ja naiset äitejä. Osoitteen muuttuessa olen ollut aina uudessa leirissä. Ihmettelen aikani menoa poliitikon kiipimisestä yhdistysten rahoilla kohti päämääräänsä. On parasta olla epävirallisessa organisaatiossa ratkomassa ennalta arvaamattomia ongelmia. Säästyy turhalta rahanmenolta. Ammatti- ja harrastusyhdistykset ovat taaksejäänyttä elämää. Minun isänmaani ei ole kahtiajakautunut niin kuin 1918 se haluttiin nähdä, isänmaan ystävät ja isänmaa viholliset. Yritin kopioida nykyisen kokoomuspuolueen synnyn 1918, mutta päivitys siirsi sen eiliseen. Lapsenuskosta en ole luopunut, vaikka kristitty lähetti minut potilasjärjestöön, vammaisten savolaisten joukkoon ja maistraatti liitti "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".

Jouluksi kotiin 1990 vanhoja, sairaita vanhempia hoitamaan on synnyttänyt lakitermeillä omaishoitajan. On pitänyt vaihtaa omaishoidonkieleksi toisella kotimaisella närståendevårdare, ja saksaksi zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Sanakirja antaa vielä pilkallisen nimen Helfershelferit, apurit, kätyrit, jotka tätä joulusoppaa hämmentävät omalla resptillä. Kela määrittelee sukulaisuuden vaatimalla valtakirjan, voidakseni kirjurina antaa yhteisistä asioista tietoja. Mielellään kunta olisi nähnyt itsensä Wiljamin asioidenhoitajana, että olisivat saaneet hänet suostumaan kaikkiin hankkeisiinsa.

Vuoden 2013 alusta voimaantuleva Yle-vero vaatii meitä verollepantavaksi. Tietokoneet sen hoitavat ja INTRUM JUSTITIAlle saa uusia perintätehtäviä. Taize-yhteisö on tullut tutuksi kuulopuheista enkä lähde pyhiinvaellusmatkalle. Kaikki aasit on noudettu tiellä vaeltamaan eikä perillä löydy sijaa majatalosta.

Rukoushetkessä viikon aluksi puhuvat teologian opiskelija Kristiina Kallinen ja yliopistopappi Henri Järvinen. Rukoushetken musiikissa avustaa Taizé -yhteisö. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 10.12.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti