Itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle

Lahden kaupungintalo oli vaarassa tuhoutua sisällissodassa

Luonto on avaramielinen
ja kärsivällinen.
Se ei vaadi eikä soimaa,
vaan odottaa ja antaa.
Se on Luojansa kaltainen,
päästää kiireiset menemään,
mutta puhelee kuunteleville.
Erkki Leminen

Lahdesta Suomen nuorimpana kaupunkina sain kuulla kohta talvi- ja jatkosodan jälkeen oppikoulussa. Sisällisodan aikana isäni oli 12-vuotias, samoin minä lähtiessäni oppikouluun vieraalle paikkakunnalle 12-vuotiaana. Yhteistä meille on ollut ikä ja minulle siirtynyt syntyperä punaisena, olihan isoisä käsityöläisenä mäkitupalainen kunnan torpassa. Lahden kaupungintalon säästyminen oli hiuskarvan varassa. En tunne meillä olleen osuutta sisällissotaan, mutta aina meidän syyksi luetaan kaikki punaisuuteen liittyvät sabotaasit. 

Työn perässä olin tullut Lahteen. Syntymäkunta kutsui hoitamaan vanhoja vanhempiani. Minulla oli siihen valmius vastatessani myöntävästi isän hätääntyneeseen puhelinsoittoon.
- Minä tulen!
- Minä olin!
- Minä menen!
Kaikkiin näihin tulemiseen ja menemiseen vedettiin hatusta syntyperä punaisen pentuna. Kaupunki toivotti tervetulleeksi kaupungintalo-kortilla. Seurakunta oli rekisteröinyt minut jäsenekseen ja toivotti tervetulleeksi kotiseurakuntaan. Silmäasema muisti osoitteen muuttuessa, olinhan ollut Silmäaseman lääkärin asiakas.

Tämän jälkeen alkaa taas eipäs-juupas kissanhännänveto. Olisin halunnut olla aktiivinen kaupunkilainen. Se on perusteellisemman  pohdinnan aihe. Maksajan rooli jäi jäljelle osoitteen muuttuessa. Viimeisen kaupungintalon puiston patsaalla otetun valokuvan leikkasin ESS:n sivulta korkealla kunniamerkillä muistetusta poseeraaamassa arvostamallaan paikalla Vapauden patsaalla. Kuva sai paikkansa voimauttavana valokuvana kalenterissa, joka on jatkoa kuville sisarusten sinkkuajan päättymisen jälkeen.

Viime vappuna kiersin vapauden patsaan ympäri, tutkin tekstin tarkkaan ja hämmästyin. Sehän on valkoisten vapaudenpatsas, jonka antama malli on jatkoa tähän päivään.
 "Kaupungintalonpuistossa on neljä patsasta. Keskusakselilla lähinnä kaupungintaloa on Vapaudenpatsas. Victor Janssonin tekemä patsas on paljastettu 1921, sisällissodassa kaatuneiden valkoisten sotilaiden muistoksi. Patsas kuvastaa alastonta mieshahmoa, jonka mallina oli sittemmin IKL- aktivistina tunnettu rovasti ja kansanedustaja Elias Simojoki."

Vastakohta valkoiselle vapaudelle on:
"Punavanki muistomerkki, 1978, pronssi ja punagraniitti
Fellmannin puistossa sijaitsevan Punavanki-muistomerkin tekijä, kuvanveistäjä Erkki Kannosto oli vain 27-vuotias veistosta tehdessään.Teos pystytettiin samalla paikalle, jossa 60 vuotta aikaisemmin oli ollut iso punavankileiri. Kansalaissodan päätyttyä vuonna 1918 Fellmannin pellolle kerättiin vangeiksi otettuja punakaartilaisia ja pakomatkallaan olevia siviilejä. Vankeja oli 22 000, samaan aikaan Lahden kaupungin väkiluku oli 6 500 henkeä. 
Tilateos kuvaa vankien vapautumista leiriltä. Graniittisen portin äärellä on vapauteen ja maata rakentamaan lähdössä viisi pronssiin valettua henkilöhahmoa. 
Muistomerkki paljastettiin 60 vuotta kansalaissodan päättymisen jälkeen. Paljastusjuhlaan osallistui myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen."

Tällä vuosituhannella kirjoitin loppuun vastakkainasettelun yöllisen puhelinsoiton jälkeen.
- Minä tulen nyt.
- Ethän sinä yöllä voi tulla. 
- Mikä sinä luulet olevasi?
Hautasin hänet elävältä eroottiseen hautausmaahan. Hetken kuluttua kuulin hänen kuolleen. Tarvitsin armahdusta sielunhoitajalta, olinko ajatuksillani aiheuttanut hänen kuolemansa. Vastaukseksi sain ymmärtävät sanat. "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä."

Hankin punaisena vangitulle, kuolleelle sedälleni nimellisen laatan isovanhempien hautakiveen. Hänet haudatiin joukkohautaan ja unohdettiin. Perintörannasta sijoittajat ovat varanneet muukalaisille hautausmaan. Tasan on onnenlahjat, minulla eroottinen hautausmaa täällä. Korkealta näköyhteys Kaupungintalon puistoon italialaisine juhlavalaistuksineen. Esittelin matkapapille puiston omanani ja hän ymmärsi asian oikean laidan.

Lapsuuskodin perintö on sotatoimialuetta Tiekarttana Länsirannalla. Kunta rahoittaa toimintaansa tulkitsemalla lakeja mieleisekseen perimällä jätemaksua omistuksesta ei jätteestä. En muista milloinka viimeksi olen siellä ollut. Näillä mietteillä valmistaudun juhlimaan Suomi-neidon 95. itsenäisyyspäivää. Vastakkainasettelunaika ei ole ohi, siitä pitävät huolen markkinavoimat.

 Veteraanin iltahuuto

Valkoisten veteraanijärjestön lupaus *isälleni kuoltua havuseppele haudalle*.

- Ehtiihän tuon sittenkin, liikuttui isä kyyneliin kuultuaan minulta lupauksesta.

Ymmärsin vastaikkainasettelun elävän periaatteella "minulla on". Meidän toisten osaksi on jäänyt "minä olen", eikä muuta.