Elämänikäinen vaje vs elinikäinen oppiminen

Tänään ennustetun maailmanlopun päivän aamupäivällä palaan sängyssä kuuntelemaani Ystävyyden Majatalon isännän  puheeseen uskosta, joka muuttaa maailman. Onko se riittävästi, mitä lapselle annetaan ja sitten vuosien myötä kerta toisensa jälkeen kielletään.
- Asiahan ei sinulle kuulu. Syntymäkuntani anti minulle, sodan aikana syntyneelle, on ollut 5 lukuvuotta kansakoulua Koivuharjun kamarissa ja Korpelan tuvassa epäpätevien opettajien puuhaillessa tunneilla omiaan. Tuliko Eevin Masalle kutoma villapaita koskaan valmiiksi? Laiskanläksynä oli kirjoittaa kotona 100 kertaa "hauki on kala, hauki on kala". Miesopettajan delegoima tunnin pitäminen oppivelvollisuutensa suorittaneelle pojalle täydensi tulitikkuetikettikokoelmiin tuntuvan lisäyksen. Olihan poika varustautunut päivän tehtäviin omaa etua ajatellen.

Mitä on tämän päivän opettajien lomautukset säästösyistä? Jättää lapset keskenään, ei edes keittäjä ole aikuisen mallina koulussa, kun kouluruoka tulee kaukaa keskuskeittiöltä. Kunta on opettajien kanssa kimpassa, kunta lomauttaa, opettajat lähtevät jo ennen lomautustietoa tilaamalleen matkalle Intiaan. Siitä riitti Koillis-Savon sivuille kerrottavaa jatkokertomuksena moneksi viikoksi. Voi, tätä järjenköyhyyttä ja 'sitoutumista' työhönsä. Johtajat sitoutettiin tehtäviinsä mielettömillä rahakorvauksilla ja eläke-eduilla.
Puhu pukille!

Opettajat eivät kannustaneet lapsia silloin. 
- Ei kannata lähteä oppikouluun, kelpaa sitä piiaksi köyhän perheen tyttö koulua käymättä. 
Tie valitsi minut, vaikka se oli vain minun tieni täynnä esteitä. Siksi rikospaikoille en ole palannut muistelemaan kansakoulu- enkä oppikouluaikoja. Mitkään muistot eivät ole saaneet kultareunuksia. 
Häkämies vaatii tänään palkkojen alennusta. Kannattaako enää lähteä kaukomaita kiertämään kesken työrupeaman? Jos et hyväksy palkanalennusta, saat lähteä. Tilalle on kyllä tulijoita halvan työvoiman maasta. Tämä näkyy lääkäripalveluissa. Parantajia on tullut tilalle.

Sotapoika kertoi lapsuudestaan, ettei koskaan muista istuneensa isän tai äidin sylissä. Hän muisti alakoulussa opettajan tarttuneen hänen käteensä. Sitä tunneta hän etsi koko ikänsä. Kaikki hänen pyrkimyksensä oli korvaushoitoa tälle tunteelle. Uskomattomat reissut hän teki tavoittaakseen tuon tunteen. Hän ajoi takaa virvatulta, eikä koskaan saanut pitää kädessään onnenkultaa. Tästä hädästä soi puhelin koko yön viimeisen kerran. Olin tehnyt hänelle selväksi, etten ollut yöpäivystäjä puhelimessa.

Kuuntelen uudelleen aamuhartauden ja esitän poliitikolle aina uudelleen kysymyksen.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että koulutusrahastoa koskeva laki pitää laatia kielloksi rajana ikä ja yrittäjyys.
Anteeksipyyntöä en osaa osoittaa kenellekään. Hakemusta jättäessäni sanoin.
- Vanhemmilleni on annettava se, mikä heille kuuluu, KERJÄÄMÄTTÄ. 

Keskiviikkoaamuisin kuullaan hartauksia uskosta joka muuttaa maailmaa. Ystävyyden Majatalon isäntä Daniel Nylund, Kruusila. Virsi 471: 2-4. Virsi alkaa sanoin "Hyvä Jumala, kiitän kodista". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 12.12

Kesken joulusiivouksen ei ole aikaa enempään kirjoittamiseen. Palapeli täydentyy vähitellen "taide ja taudit" lääkäreille tarkoitetun sanataiteen lisäkurssin ansiosta. 
Riverside Medical Clinic'alle, KIITOS!

Lasissa vain lehtiporetta, että 18 -vuotiaan kanssa kilistetään.
Muistan: (Ja, vitut, minun juhlissa ei kilistetä.)