Oodi ilolle

Tunneperhe on tänään Lucian päivänä arvossa arvaamattomassa. Lemmikkiensä kautta he esittäytyvät minun voimauttavan valokuvan perhealbumissa. Katsoin aikaa sitten englantilaisen eläinsairaalan ensiapuklinikkaa. Kun lemmikillä oli hätä, piti turvautua ensiapuun. Hätääntynyt omistaja halattiin ensiksi ja sitten potilas sai hoidon. 
- Miksi sinä siinä istut odottamassa? kysyy hoitaja saattajalta ihmisklinikalla. 
- Hän on minun ainoa mieheni, joka kärsii verenvuodosta. Saan kai minä odottaa.
Näin kertoi asiakas keinoläpällä varustetusta miehestä, joka söi hylkimisestolääkityksenä marevania. Kotona ei saatu nenäverenvuotoa loppumaan, oli lähdettävä ensiapuun. Näin silloin kun kunnissa olivat lääkärit ja konsultit lyöttäytyneet yhteen päättäen ketä hoidetaan ja ketä ei. Tästä on tullut maan tapa ja se vaatii kuntauudistuksen priorisoinnin häivyttämiseksi.

Odotin 11.12. iltahartauden näkymistä netissä. Tänä aamuna se oli kuunneltavissa, kun pastori Kai Sadinmaa ilmoittaa meille suuren ilon jouluevankeliumina EU:lle. Olen itse pysytellyt maanpaossa ihan rajojen sisäpuolella vai sanoisinko maan alla kolmen summerin takana ullakonullakolla. Vielä yritän asennoitua perinteiseen jouluevankeliumiin lapsen uskolla. Tiedän kuitenkin, että julma jumala julistaa toista. 

Aamun ajatus: Onnistuminen tuntuu selittyvän sillä, että pitelee kiinni kun muut ovat jo hellittäneet. 

Näin voisin ajatella viimeiset 22 elettyä vuotta. Aina olen katsonut uutta päivää, jospa eilen oli vain huono päivä, joka antaa opetuksen, mistä ei enää kannata pitää kiinni. Kannatti noudatta neljättä käskyä, sillä siihen sisältyy lupaus kauan elämisestä maan päällä. 
Tuliukoille kirjasin 10 uutta käskyä ja viimeisenä käsky yksinäisyydestä. Älä jää yksin. Kuolema on viimeinen yksinyritys. Hilkka Olkinuora otti viimeiset kuusi arkunkantajaa, jotka tarvitaan. Nyt automaatio huolehtii arkun krematorioon nappia painamalla.

Suurin hylkääminen on jättää kuollut vaimo seurakunnan haudattavaksi ehtiäkseen laatia inventaarion perinnöstä. Tämänkin selvitin, ettei yhtä meistä hylätä tietämättä, mihinkä hänet on haudattu. Tuhka tuli kirjattuna pakettina postiin vanhan isän nimellä ja minä kävin sen lunastamassa valtakirjalla. Siinä on yksinäisyyden huippu ja kuilu. Sai kuitenkin uurnapaikan äidin arkun päältä ja nimen hautakiveen. Tämäkin kuuluu näihin kiinnipitämisiin, jolla lujitan sisrusten välistä yhteyttä elävänä ja kuolleena.

"Eläintä jalkojen väliin" lause kertoo kirjailijan sanankäyttötaidosta. Minulla se herätti kuitenkin kyseenalaisia mielikuvia. Sydämellä unta nään karhun kanssa kortissa, jossa ilmoitan "Yritys lopetetaan".

Linnan juhlissa esittäytyneet eivät ole lopettamisuhan alla. Viime vuonna se oli pukuun lisätty Angry Bird'in piilomainos. Tämän vuoden eläin on karhu kirjailtuna vesimerkistä alaspäin. Korkeamalle on kiivettävä, ettei eläimet huku.


Voi tätä mielettömän maailman jouluevankeliumia. Totta joka sana kasvottoman, julman jumalan vaatimuksista. Kaikki käy toteen loppunsa edellä. Kaikille ei ole annettu kykyä nähdä lopputulosta. Lapsenlapsenlapset ihmettelevät tämän päivän päättäjistä. 
- Kuule, faija, ihan tuota en sinusta ja SINUN JOULUsta uskonut. Vuoden 2013 alusta yleverollepano on saanut monta muuta verollepanoilmoitusta ennen madonlukujen ennustuksen toteutumista.

Aamuhartaus 13.12. Aamuhartaudessa kuullaan jouluevankeliumi pastori Kai Sadinmaan mukaan. Ludwig van Beethoven, Sinfonia nro 9, Oodi ilolle, san. Friedrich von Schiller. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 13.12 13.12.2012 06.15

Kuvallinen aamuhartaus katsottavissa areenassa. Täydentyy  evankeliumin lukijan koko kuva; sanoma, ääni ja kuva. 
Kenttäpiispan kuva odottaa siirtoa kohteeseensa arvonylennyksen johdosta. Minua hän katsoi pahoitellen/paheksuen kuin The Book'in sivun naista työasussa. Minä katsoin takaisin loukkaantuneena, enhän luopunut lapsenuskosta. Vaihdoin vain hernepussille pysyvän osoitteen ja sain joukkoonsa hyväksyvät ihmiset. Missä on suvaitsevaisuus, uskonnonvapaus ja liittymis- ja eroamisvapaus? Sitä en hyväksy, että kirkko muistaa meitä veronmaksajina, mutta heittää ulos toiminnasta vapaaehtoisena. Rahasta ja kunniamerkeistä on siinäkin kyse. En ollut pyrkimässä piispaksi enkä kenttäpiispaksi. Piispa Paavo Kortekangas on minulle piispan esikuva. Lahtelainen johtaja höynäytti häntäkin. Voi, meitä!

Iltahartaus 11.12. Kappalainen Marco Pasinato, Katolinen kirkko, Helsinki.Hartausohjelmat: Iltahartaus 11.12  julkaistu 13.12.2012 09.55