Minulle suositeltu

Vysotski - joka oli ollut hänen kanssaan

tekijä: MrSchweppes•3 vuotta sitten• 320 373 näyttökertaa

Joka oli ollut hänen kanssaan sinä iltana en juo, ei laula - Odotin sitä kokonaan, koska lapset katsella kuin lapset katselevat. Mutta hän ...

YouTube muistaa minut ja suosittelee videoita mieltymykseni mukaan. Tähtihoudini, luentaa, musiikkia ja laulua, CD on uusi tuttavuus pojasta nimeltä Ruu. Apollo hymyilee Uuden Vuoden yönä. Radioateljeesta löytyi bisnesenkeli, 'kun rakkaus kohtaa rahan' ja vie 'opintomatkalle kiinalaiseen helvettiin'. 

KARI TAHVANAINEN / KIRJAILIJAESITTELY Olen kotoisin Enosta. Nykyinen kotikaupunkini on Joensuu. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja teen väitöskirjaa Joensuun yliopistossa. Kirjoitan lähinnä lyriikkaa ja lyhyttä proosaa, joskin suuntaudun romaanin pituisen tekstin suuntaan. Tyylikseni on muotoutunut hiukan postmoderni, katkelmallinen ja mielikuviin perustuva maalaileva sanan käyttö. Koen sen omimmakseni, tyyliksi jolla voin tuoda oman panokseni kirjallisuuden parnassolle. Olen kirjoittanut ja lukenut pienestä saakka, joten tämä taiteenala on intohimoni. "Kaikki paitsi kirjoittaminen on turhaa." Se että olen päätynyt kirjailijaksi, on asia jota ajattelen nöyrin mielin. Kirjoittamisen merkityksellisyydestä voisin sanoa, että proosateksti on parhaimmillaan mielen vaellusta, jolle kirjailija ottaa lukijan mukaan, sanasivellin taikasauvana kädessään. Runo on maalaus, sanalliset siveltimenvedot luovat kuvan josta lukija voi nauttia omalla tavallaan ja oman elämänsä kautta. Antaa mielikuvituksensa lentää kesäpäivän perhosena aurinkoisen niityn yllä. Hyvä motto voisi olla "Alussa oli sana."

Tässä loppuvuoden tuttavuudet esiteltyinä. Luulin jo kaiken löytäneeni ja unohtaneeni, mutta huomaan;

Jälkeenpäin

Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. -

Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.

~ Aila Meriluoto ~