Keskityn tekemään mitä milloinkin sisäänpäin kääntyneenä. Jos äiti ei ollut puhetuulella, kun työnsin pyörätuolia, hän kielsi oman hymmäilyn.
- Älä laula. En huomannut laulavani ajatellessa omiani.
- Miksi en saa laulaa?
- Luulevat, että minä laulan. Sen jälkeen en päästänyt pihahdustakaan, jos olin ulkoilemassa äidin kanssa.
- Tuossa sinun hyminässä ei ole päätä eikä häntää. Tytär siitä muistutti, kun täytin astianpesukonetta eikä puhuttu keskenämme. Sisälläni soi ja se purkautui käsittämättömänä, sanattomana sävelkulkuna. Kotona saan soida koko ajan, enkä rallattele tuttuja iskelmiä. Viisikymmenvuotiaaksi vaikenin. Se ei ollut normaalia elämää. Minulla ei ollut ääntä tai minut oli vaiennettu. Jari Sinkkonen puhuu lahjakkaista lapsista. Mitä heistä tullee - pohtimisen sijaan hän arvellee, mitä heillä on tänä päivänä. Onko heillä hauskaa. Ottaa esille Heimo Haiton.
Omalla kohdalla oli kysyjien mielessä pelko, jos pääsisin pitemmälle koulutuksen kautta. Lapsen yläpuolelle asettuivat korkeimmat voimat, koulussa, vieraissa nurkissa ulkokuntalaisena ja kirkon moraalin puolesta puhujat. Se siitä. Olen löytänyt enkelin äänen. Hän tulee esittämään äänellään sanatonta laulua. Samoin teen minä, nyt minua vasta hymmäilyttää.
Kirjoittaessani tätä saan yllättävän puhelinsoiton. Soittaja pyytää mukaansa juhlimaan syntymäpäiväänsä seurakunnan kutsumana. Vielä jatkoa tälle kutsulle sain oman kutsun samasta syystä. Niin menemme yhdessä syyskuussa Helsinkiin.
Jostakin syystä en onnistunut siirtämään esiintymisasuista Vitas'ia näkyviin. Oma värimaailmani kirkkopäähineesä on sama kulta ja tietty sinisen sävy. Sitä näkee ortodoksipappien juhlapuvuissa. Eurokankaasta en löydä mieleistäni ja tyydyn katumuspäähineeseen. Jospa kulta-sini-sävykin jostain löytyy.
Hymmäillään sisäistä säveltä. Ottaisin vähän ylempää, mutta se herättää vielä enemmän kummastusta, olenko tullut hulluksi.
Omalla kohdalla oli kysyjien mielessä pelko, jos pääsisin pitemmälle koulutuksen kautta. Lapsen yläpuolelle asettuivat korkeimmat voimat, koulussa, vieraissa nurkissa ulkokuntalaisena ja kirkon moraalin puolesta puhujat. Se siitä. Olen löytänyt enkelin äänen. Hän tulee esittämään äänellään sanatonta laulua. Samoin teen minä, nyt minua vasta hymmäilyttää.
Kirjoittaessani tätä saan yllättävän puhelinsoiton. Soittaja pyytää mukaansa juhlimaan syntymäpäiväänsä seurakunnan kutsumana. Vielä jatkoa tälle kutsulle sain oman kutsun samasta syystä. Niin menemme yhdessä syyskuussa Helsinkiin.
Jostakin syystä en onnistunut siirtämään esiintymisasuista Vitas'ia näkyviin. Oma värimaailmani kirkkopäähineesä on sama kulta ja tietty sinisen sävy. Sitä näkee ortodoksipappien juhlapuvuissa. Eurokankaasta en löydä mieleistäni ja tyydyn katumuspäähineeseen. Jospa kulta-sini-sävykin jostain löytyy.
Hymmäillään sisäistä säveltä. Ottaisin vähän ylempää, mutta se herättää vielä enemmän kummastusta, olenko tullut hulluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti