keskiviikko 10. elokuuta 2011

Myrskyvaroitus vai häikäisevä ilmoitus.

Suljen läppärin, käyn läpi halkomistoimitusta varten tehtyä arviointimuistiota yli sata vuotta suvun käyttämästä rakennuspaikasta. Sitä vaati tekemään yksi lahjakirjan haltija heti isän kuoltua. Tuli toimenpidekielto pitkäksi aikaa. Mitään ei saanut tehdä rakennuksille eikä metsälle. Odotetaan, odotetaan ja kuukausien kuluttua arvio on tehty ja esitellään ensimmäisessä kokouksessa. Miksi vanhin veli ei osallistu tähän kokoukseen? Vaadin selitystä halkomisen hakijalta. Jos hän ei sitä antaisi, minä siihen vastaisin. Se on vanha häpeä meidän perheessä. Sitä yritetään siirtää puhumattomuutena seuravalle sukupolvelle. Minä kuittaan sen lapsen lailla isän teoista.
- Kuule, faija, ihan tuota en olisi sinusta uskonut.

Hakija ei tyydy mihinkään osaan, vaan hänen pitäisi saada meidän muidenkin mökittömien osuudet nurkkia hipoen. Vaihtoehtona on myydä koko tila rakennetut rannat mukaan lukien alle 300 000 mummonmarkan kauppahinnasta. Ostaja olisi kunnan virkamies. Hakijalle on sama kuinka lapsuuskotimme käy. Hän suostuu myymään osuutensa rahasta, joka on 1/3 kokonaiskauppahinnasta. Ostin hänet ulos pesästä lainarahalla / kulutusluotolla. Lopullisessa jaossa olen 1/2 omistaja jakamatta jääneestä kantatilasta. Sitten kunta jatkaa naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat sijoittaja/mökkiläiset edunsaajana Tiekarttaa Länsirannalla. Se on suurempi hässäkkä asioita sorkkivien kohdalla kuin yksittäiset ampumispesäkkeet Jugoslavian sodan alkaessa. Irakissa oli alkanut massiiviset sotatoimet, joihin puavopoika oli sotkeutunut salaisilla sopimuksilla amerikkalaisen kanssa.

Nyt kysytään omistajuutta ja lomakiinteistöön kohdistuvia maksuja ulosoton kautta. Sitä varten olen etsinyt viimeiset verotiedot, valokuvat, omistajat ja arviointimuistion. Tätä työtä en enää haluaisi tehdä, mutta on selvitettävä, mitä siellä rannalla tapahtuu ruususen unen aikana.
Olen ollut selin ikkunaan. Käännyn katsomaan, mikä valaisee huoneen häikäisevän valoisaksi. Taivaalle on ilmestynyt pilvi, valoa valkeampi. Edessä alempana on harmaata utua. Lähden sokaistuneena hakemaan kameraa kuvataksen pilven, mutta harmaa verho on sen jo peittänyt. Yhtään niin mahtavaa pilveä en löydä kuvahakuna.

Olin jo lopettanut tältä päivältä surfailun netissä, mutta tämä näky on tallennettava soimaan syyssinfoniassa. Odotan asioiden etenemistä ja vihdoinkin järjenvalon voittamista minua koskevissa asioissa. Koskeehan ne vastaväittäjiä, jotka tekevät minusta lomakiinteistön omistajan, jätteentuottajan ja typerän asioidenhoitajan, jota pitää verottajan, va. valmistelijan ja monen muun opettaa maksamaan laskunsa lakikirjan irtolehdillä §§§§§§§ -viidakossa. Tähkän poimintaa elonkerjuussa. Enköhän osaa hoitaa asiani ja siirtää omistuksiani seuraavalle sukupolvelle kenenkään vaivaamatta päätänsä, mikä on seuraava siirto.
- Kyllä ne ovat viisaita.
- Tyhmiä ja ahneita ne ovat. Vuoropuhelu sotaan osallistuneen isän kanssa jatkuu Öllin isän oppivuosina Syntisenlaulunmaassa.

PS. Illalla oli puiston enkeli jättänyt vartiopaikkansa. Pilvi nosti enkelin katon yläpuolelle ja vei mennessään. Tänä aamuna kaikki oksat ovat kohdallaan ja enkeli tervehtii: Ave Maria. Ruusukko on ollut minulla arkikäytössä näinä vaikeina päättämättömyyden aikoina. En tiedä, missä mennään, mihin mennään. Tiedän vain, mistä olen tulossa ja kuinka olen tähän tilanteeseen joutunut. Joku kurahteli kuin ukko-Otto.
- Antaa pirun vuottoo, kun (x)- rastia ruudussa houkuteltiin jättämään perheensä.
- Oppirahojahan maksat! Olen maksanut ja mitään hyvää ne rahat eivät kenellekään ole tuottaneet. Kaikki on ollut laitonta, kiellettyä ja lihottavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti