Verkkolehtikatsaus

Tänään on se eilisen huominen. Aku Ankka kärsii  puolestani viikonpäivien tunnetiloja. Tietäessään työviikon päättyvän tyypillisessä työsuhteessa oli monen toteamus.
- Olisipa aina ilta ja perjantai, ei koskaan aamu ja maanantai. Illan ja aamun välillä "ei koskaan sunnuntaisin". 
Olen turhautunut asioiden hitaasta hoitumisesta. Niillähän on taipumus aina järjestyä. Se on asia erikseen, toteutuvatko ne kestävänkehityksen pohjalta vai aina vain kohti pattitilannetta. Silloin on solmu aukaistavana. Ei auta työryhmien eikä komiteoiden perustaminen poukkoilemaan sinne tänne ilman päämäärää. Vanheneminen on osa elämää eikä sen pitäisi olla poliitikkojen päänvaiva.
- Mitä niille yli miljoonalle 65 vuotiaalle pitäisi tehdä?

Olen alusta lähtien tiennyt tarkoitukseni elää jo 71 vuotta. Siksi toivon, että järjestetään yhteiskunnassa asiat niin, että kaikilla on elämisen mahdollisuus. Sen tehtävän on ottanut maan hallitus ministereineen. Kansanedustajat on valittu meidän asioita viemään eteenpäin säätämällä lakeja. Lainkuuliaisena ei pitäisi kenelläkään olla mitään sanomista, kuinka elän.

Pertti Kurikka huudattaa taustalla Jussi-juhlassa palkittuna. Toimittaja ei mene syntyihin syviin Pertti Kurikan nimipäivistä. Sen teki toimittaja haastatellessaan Linnaan juhlissa, miltä tuntuu nyt vammaisesta olla kutsuttuna Suomi-neidon syntymäpäiville. Pertti antaa takaisin, ettei pidä vammaiseksi leimaamisesta. Toimittaja osaa pyytää anteeksi kuin Terveystalon käsikirurgi. 

Kuoliokivussa istuin vastaanotolla ajoissa. Näin nuoren, komean lääkärin menevän huoneeseen. Aika kuluu eikä lääkäri avaa vastaanottoa. Huoneesta kuuluu Riki Sorsaa Joella ½-tunnin ajan. Sitten ovi aukeaa, nainen pujahtaa ensiksi ovesta, sitten itse tohtori valkeassa takissa.
- Anteeksi, olen myöhässä.  Pujahdan huoneeseen avoimesta ovesta lääkärin ohi.
- Päiväsi on pelastettu, kun osaat pyytää anteeksi.
Lääkäri kuuntelee vaivani ja tutkii minut mukavuusalueensa takarajalta. Määrää hermoratatutkimukseen ja leikkaisi käteni minulle omituisesta vaivasta, jota oli jo toisessa kädessä ja jalkapohjissa. Vaiva parani, kun sain oireenmukaisen hoidon. Ovatko lääkärit nousseet lähemmäksi Jumalaa  vai laskeutuneet alas korkeuksista meitä hoitamaan lääkärikirjoista lukemillaan diagnooseilla? Psykiatrisesta hoidosta kieltäydyin, kun en ole niin luova kuin elokuvaohjaaja Bergman käsityöläisenä.

Tietoyhteiskunta ei kuulu kaikille, vaikka niin on luvattu. Olisin omalta osaltani ollut mukana, opetellut verkkokirjoitustaidon ja hankkinut viimeiset versiot koneista. Taas tulee kysyvä kommentti.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa varannut lakanoiden välissä. Itsemaksavana osallistuin työpaikkakoulutuksiin eihän kukaan minua lähettänyt, kun työllistin itseni yrittäjänä. En vieläkään tunne olevani yli-ikäinen enkä työhistoriaton. Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana olen tehnyt parhaani, mutta toiset ovat laatineet esteitä tielleni tyhmyyttään, tietämättömyyttään, ahneuttaan ja vallanhimoaan.

Verkkokirjoittajan talossa teen aamukierroksen netissä. On ollut ongelmia internetyhteyksissä, ohjelmapäivityksissä ja monessa minulle tuntemattomassa tekijässä. Ponnahdusikkuna kehottaa jatkamaan viimeisen version päivitystä. Nyt voin toimia millä välineellä tahansa, joita ei ole tarkoitusta ottaa käyttöön. Voisinko painaa nappia ja aiheuttaa pamauksen tietoturvan ehtimättä tekemään mitään?

Avaan sähköpostin, siirryn PHNetin etusivun otsikoihin ja viihdepalstan horoskooppiin. Tv-ohjelmat telkku.com:ista ja iltalehden horoskooppi. Etenen toisen sähköpostin kautta facebookiin. Luen viimeiset päivitykset, palaan takaisin kotisivulle. Avaan sieltä lukulehden  www.neloset.fi  tutkin uudet kirjoitukset ja käyn kurkkaamassa  VÄRTSI Värtsilän verkkolehti julkaistut muistelut. Valtakunnassa kaikki hyvin tänään ja eilen.