Kirahvin tervehdys

Ajatukseni harhailivat aamusta nurmettuneilla rantateillä. Ruoho on saanut kasvaa, kun kulkijat puuttuvat. Luen face bookista Antin äidin kuolemasta. Näinkö käpykankaat ja muurahaisenpolut hiljenevät? Levollisia ovat olleet kaikki hetket, nyt käyvät vain hiljaisemmiksi.

Talvella tiemme olivat umpihankia talojen välillä. Äititiikeri tulee lumilakeuden takaa vastaan naapurin Elsaa. Viimeinen yhdysside vanhempien aikalaisiin on katkennut. Lakeutta meilläkin, mutta järven jäällä.

Miksi sinulla on niin suuret silmät, kyseli Punahilkka peiton alle painautuneelta sudelta. Kaikki tiedämme, mikä sudella oli suurta, sillä hän söi pienen Punahilkan. Kirahvilla on pitkä kaula, että voi tervehtiä naapuria ikkunasta. Minulle hän kertoi suru-uutisen. Olemme yhtä uhanalaisia molemmat.

Sibeliuksen 6. sinfonia sai metsän kukkimmaan sinisenä äidin kuoleman lähestyessä. Tänään lumikellot soivat Elsan muistoksi kiirehtiessään lumen alta kukkimaan.