Pysähdyn kuuntelemaan aamuhartauden palaten menneeseen. Aamu valkeni neljän hengen potilashuoneessa. Äiti luetteli lastensa nimet vanhimmasta nuorimpaan aina uudelleen. Muut potilaat katsoivat ihmeissään, mikä sille oli tullut. Oli alkanut äidin viimeinen elonpäivä. Äiti ei pyytänyt anteeksi, vaan siunasi meidät kaikki isän mukaan lukien. Sen enempää päivästä kertomatta kuuntelen aamuhartauden loppuun.
Tämän jälkeen en tarvitse odottaa päätöksiä poikien asiointireissusta Brysseliin. Heidän neuvottelemat tulokset olisivat voineet olla huonommat. Sen näkee sitten kerta toisensa jälkeen luentaa kuunnellessa "Pojat asialla". Porukka vaihtoi vaatteita ja joukossa ollut tyttö pojan housuissa ja poika tytön mekossa sai kuulla kunniansa siirapinhakureissun tapahtumista.
Meistä on tehty syyllisiä vallitsevaan tilanteeseen riippumatta siitä, onko hoitaja vai hoidettava. Isä vei hoidon hinnan hautaan, kunta tekee kuolemaa. Kunnan kuolemasta päättää valtio, papit tukkanuottasilla vainajien siunaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti