torstai 28. helmikuuta 2013

Siunaavat siivet

Suojaavat siivet

Vuosikausia on ollut ahdistus siitä, miten kunnan pienellä rahalla ja EU -tuella maaseutua kehitetään. Kohteena on lapsuuskodin uimaranta. Savolainen balladi laulaa tuosta tapahtumasta veteraani Tiihosen kohdalla. Olemme viimeinen talvisavu Vihtaniemen seitsemästä ympärivuotisesta asukkaasta, jotka hankkivat tien päästäkseen autolla lähelle kotiaan. Kunta ahneuksissan myi rantansa uusrikkaille sijoittajille. Tie muutettiin mökkitieksi ja meidän rantaan on kaavailtu viihde- ja vapaa-ajan keskusta. Kunta viisaudessaan ei vienyt tietä omalle puolelleen niemen kärkeen. Meidän rantaan oli varattu puiden varastointipaikka 1980-luvulla.


Jostakin syystä olen levoton, kuinka rannan kohtalo ratkeaa. Se on meidän mökittömien perintöosa. Isän kuoleman jälkeen, oli minulla suuret suunnitelmat käyttää perintöäni niin kuin toisetkin perijät. Sitä varten pyysin tietoimituksen järjestää mökkiläisille tien jatkamisen maan halki naapurien tapaan. Heille tie ei ole rasite, vaan yksityistien osa, josta maksetaan tieyksiköt. Ketuille meni koko hanke, kuusi ukkoa pitää kiinni EU-rahan kohteesta. Toimitus muistutti joukkoraiskauskohtausta ja kirvelee edelleen. Joululehdestä luin uskovaisen lääkärinlesken suunnitelmat; Tuusniemestä Suomen Florida. Kuvahakuna varastopaikka antoi kartan suunnitelmasta.
HONOLULU

Kassavahti puhuu työpaikkojen lisäämisestä. Sijoittajat eivät tulleet Vihtaniemelle tehdäkseen työtä. He tulivat tekemään aluevaltauksia yksityisiltä. Omistajavaihdoksen yhteydessä kunnalla oli etuosto-oikeus myytyyn osuuteen. Kunta ei käyttänyt kuitenkaan sitä hyväkseen, vaan pitää sitä sotatoimialueena ja Tiekarttana Länsirannalla. Tämän päivän kehysriiheen sopii oikein hyvin puhua toista ja tarkoittaa toista.


Näillä mielikuvilla ajattelen elämänpuita, joita yksinäisinä tuuheina puina katselen mielelläni aukeilla paikoilla. Ville välitti kuvaa mansien mailta asumattomista metsistä. Teitä ei tehdä, ovat kalliita tai ei osata. Mennään tankilla läpi niin kuin sodissakin ylitettiin soita, piilouduttiin metsän suojaan ja paettiin uimalla jokien yli. Kuvat aikajanalta toimivat minun woodoomenojen suojamuurina. Uskon ettei vielä viimeistä sanaa ole sanottu Vihtaniemen yksityis- ja rasitetieasiassa.

Elämänpuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti