sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Mitä ylhäältä annetaan.......

Kuka opetti kolibrin lentämään ja ottamaan hunajansa siipiä räpytellen? Kehityskaareni on ollut päinvastainen oppia lentämään vaikeuksien yli.
Rahanrunsautta jopa sunnuntaiaamun uutisissa pidetään pinnalla puheissa köyhälle kansalle pankkikriisinä. Sen jälkeen tulee sosiaalinen kriisi, ennustaa kassavahti.
Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Kun kuitenkin puhutaan, siitä on tullut järjenköyhille pakkomielle.

Kerran opittuani kirjoittamaan, lukemaan, neulomaan, perkaamaan vastapyydetyn kalan, poimimaan marjat ja sienet luonnosta oli se alkua oma-aloitteisuudesta. Kovin pian huomasin, ettei se olekaan kaikkien mieleen. Se mihin minulla on ollut valmiudet ylhäältä, on otettu minulta pois alhaalta. Eduskunta on ylpeitten aaltojeni raja. Sinne päässeet kitkevät pois kaiken, mihin meillä olisi mahdollisuudet itsemme elättämiseen sosiaalisina olentoina. 
Siihen vedetään omistaminen rajaksi, ei oleminen tasa-arvoisina ihmisinä. Voin huokaista paineen sisältäni ja kohota korkeuksiin. Video toisti Rafaelin enkelin pysähtelemättä. Kysyi. 
- Eikö askel paina jo?
- Ei, olen kevyt kuin sudenkorento.

Huomenna tulee huoltomies katsomaan laajakaistaa, miksi nopeus riittää vain yöllä katsoa areenaa. Tietysti vika on minussa eikä kaapeleissa. Minun viaksi on yritetty vierittää koko Suomi-neidon viestintäyhteydet terveyskeskusten välillä. Thaimaa tai Portugali on miellyttävämpi paikka vastata asiakaspalvelun soittoihin, kuin täällä kylmässä kärvistellen lukea kohmeisin sormin listoja ja soittaa uhrille tarjoten milloin mitäkin. 
Jos kesäapulaiset maksoivat firmalle lähetettyjä laskuiksi luulemiaan maksuja, oli vastaus valmiina. On sellaiset pelisäännöt, että takaisin ei voi saada, kun kerran on maksanut. Työllisyyden varmistamiseksi annetaan valitusoikeus asiassa. Päätöksen viipyessä ehtii mummonmökin katto romahtaa, kun tiekunta isäntänä näkee siellä olleen lomakiinteistön saadakseen rannan omakseen. 

Koti oli ylhäältä annettu isovanhemmilleni 1900. Setäni vietiin vankilaan ja kuoli 29 -vuotiaana. Isäni sai 90 -vuotiaana sukuviirin ja suomenlipun, jonka isät, veljet verellään olivat vihkineet vapaan maan viiriksi. Setäni sai nimellisen muistolaatan isovanhempien hautakiveen muutama vuosi sitten Suomi-neidon itsenäisyydestä. Nyt on ylhäisten alentamisen vuoro. Osat ovat näytelmässä toisin päin. 

Mitä ylhäältä on minulle annettu, sitä ei voi ottaa minulta pois. Olen tallentanut uhkauskirjeet. Kaikesta on kulunut riittävästi aikaa avata arkistot. Tuusniemen Joulu 2013 antoi paljon ajattelemisen aihetta. 
Otin yhteyttä kunnanlääkäriin tultuani vanhempieni omaishoitajaksi jouluna 1990. Selvisi hänen ohjesääntönsä koskien eläkkeensaajan hoitotukea, ettei kenellekään niitä myönnettäisi. Hän soitti ylimielisen puhelun Kelaan. Kysyi virkailijaa ja ajatteli ääneen. 
- Kuka sitä enää olisi paikalla työpäivän viimeisinä tunteina. Hän vakuutti minulle, ettei minun omaishoitajuuteni antaisi mitään lisää halvaantuneen äidin ja syöpäsairaan isän kotonahoitamiseen. Tästä minä aloitin ja siitä on hyvä jatkaa. Ollaan kuntauudistuksen ja sote-ongelmien edessä. Meillä ei enää aikoihin ole ymmärretty selvällä suomenkielellä, mistä vanhusten hoidossa on kyse. Pitää seurata toisella kotimaisella Totuus yksityisestä vanhustenhoidosta ja tehdä omat johtopäätökset helliuskovaisten ja huijariyritysten yhteisestä liitosta.

Suljin television nähdäkseni toimiiko netti paremmin, kun on vain yksi aparaatti käytössä modeemin kautta. Yhteyden ylläpito ei ole minun vastuulla nyt eikä silloin, kun verkkoympäristössä yritin suorittaa YEA -Tutkinnon hankkiessani yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Syntisenlaulunmaan muistinsa menettänyttä komukkia kuunnellaan enemmän kuin minua. Olen ollut tosissani koko ajan. Uskallan laittaa näkyviin omalla vastuulla, mistä isot pojat aloittivat netin kautta yhteydenpidon. Chatin kautta tuli hätääntynyt kysymys.
- Mistä saan tämän ruudulle ilmestyneen vitun pienemmäksi? Romaanissa se on kaunokirjallista kielioppia, käyttää vittua välimerkkinä. FB:n etusivulla piilotan kaikki vitunviljelijät. Niin yksinkertaista se on. Siihen tarvitaan erityisopettaja ilmoittamaan. Nyt riittää. Kuuluu kategorian "merkityksensä menettäneitä käsitteitä" onpa ne sitten lakeja tai lainlaatijoita. He hoitavat meidän asioita neljännen käskyn selitysosan varassa. On lupa arvostella ja ääneen ihmetellä, jos hoitavat asioitamme huonosti. Eivät saa kiitosta omien etujensa tuloksellisesta valvonnasta, eivät voi vaatia kunnioitusta. Se kunnioitus kuuluu vanhemille ja natsijohtajat tekivät omat päätöksensä tietäessään joutuvansa tekemään tiliä hirmuteoistaan.

Kerrankin saan kuulla saksaa saksalaisen puhuessa natsijohtajien lapsina ja ruotsia ruotsalaisen Florence Karlssonin viimeisestä matkasta. Saksa savoksi ja kouluruotsi ei tehnyt minusta puhujaa vieraalla kielellä. Kesätyössä seisoin hississä, kun minulta kysyttiin.
- Hur står det till? Konekielisesti tulkkasin sen silloin kuin isä jänis uhosi emojänikselle. Suomeksi minun kesätyöstä tuli kantelukirje vanhemmilleni. Kirjoittajan mielestä olin ollut huoraamassa ja sitä rataa isä oli hukuttautua tuottamani häpeän takia. Saman tulkinnan sain hierojien edunvalvojalta työstäni laillistettuna hierojana.
- Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaatteella. Ei ole kovin korkealle arvotettu työllänsä itsensä ja lapsensa elättänyt ja bisnesenkelinä vanhempansa hautaan hoitanut nainen, Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas. 

PS. Toden totta, laajakaistalla riitti nopeutta kirjoittaa keskeytyksettä koko ajan, kun tv on suljettuna. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti