torstai 2. toukokuuta 2013

Rakkauden kolme väriä

Rieku ja Raiku

Vappu 2013 on käänteentekevä Vappujen joukossa. Sitä edelsi Kansallinen Veteraanipäivä valtakunnallisine juhlineen, Suurperformanssi elävänä taide-esityksenä Punavankipatsaalla Fellmanin pellolla. Sen ympärillä käyty keskustelu kysyy.
Alkaako Fellmanin pellolta sovinto?

Sodan aikana syntyneen on pitänyt päästä sovintoon itsensä kanssa ennen näitä tapahtumia ja kysymyksiä, milloin teit sovinnon. Sopijaosapuoli ei vain ole antautunut keskusteluun. Puuttuuko siltä halu sopia, jos oma arvo siitä vähenee. Tai sitten hän on menettänyt muistinsa eikä enää muista, mistä hänen pitäisi sopia. Kyse on kuitenkin Suomi-neidon kahtiajakamisesta Hyvinvointivaltioksi ja Hyvinvointivaltion Kaatopaikaksi.

Koko elämäni ajan olen ollut syytettyjen puolella. Vaikenin 50 -vuotiaaksi, palasin syntymäkuntaani vanhempieni kotonahoitajaksi. Minut palautettiin alkuun referenssillä.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan.
Tarkastin valokuvasta tuon sanonnan todenperäisyyden. Sanoja ei päästänyt viereensä istumaan tyttöjen rivissä. Pakotti minut nurkkaan seisomaan poikien selän taakse. Ja minäkö olin suuttunut tuosta järjestelystä? Oli varmasti aihettakin, ovathan lapset julmia toisilleen. 

Vuodesta 1991 oli alkanut sukupolvenvaihdoksen aika. Vanhempani tarvitsivat kotona selviämiseensä apua. www-sivuista alettiin toitottaa joka tuutista. Olivat ne mukamas viisaita, ketkä saivat käyttää tietokonetta työssään. Ongelmien edessä syytettiin virhettä tietokoneen tekemäksi. 6.2.2000 vaihtui valta ja isä palasi alkuun paimenpojaksi paimentamaan Tuonelan karjaa. 

Palasin Lahteen mahdollisuuksien äärelle oppimaan uudestaan kirjoittamaan. Sitä ei katsottu minulle tarpeelliseksi taidoksi ikään vedoten. Pankkiasiat kuitenkin piti hoitaa, eihän pankkissa enää hoidettu yksityishenkilön raha-asioita tuoda tilille rahaa laskujen maksamista varten. Pienestä ihmisestä piti tulla sijoittaja.

Vastoinkäymisistä huolimatta (X) Olen tässä. Vappuna näin ensimmäisen kerran Arto Nybergin  esittelemän nettitarjonnan. Kaikki välineet ovat vanhaa mallia. Vistakin väsähti vanhuuttaan. Uinahtaa nokosille eikä suostu jatkamaan ennen kuin olen käynnistänyt koneen uudelleen. Yleverollepano on ensimmäinen kuin maailman joulun alku ajanlaskumme alussa. Oli lähdettävä verollepantavaksi Juudean Betlehemiin. Digiaika muutti minun joulunviettoperinteen SINUN JOULU'ksi eikä se muuksi muutu. Onhan siitä tullut markkinatalouden pönkittäjä skenaarion loppuessa 2075. Sitten kaikki alkaa alusta.

Olen tehnyt sovintoa itseni kanssa 12 -vuotiaasta lähtien. Olisiko se minun Canossan matka jonnekin. Lakipykäläviidakkoon olen sotkeutunut. Tästä Vapusta alkaa elämä. Illalla vielä pyyhin parvekkeen kukkalaudalta talven jäljet pois. Se oli nokea, hiekkaa ja pölyä. Ilma on sakeaa saasteesta, olenhan kuudennessa kerroksessa kolmen summerin takana. Serpentiini nauhat muistuttavat eilisestä Vapusta.

Vapauden patsas ja Punavankipatsas muistuttavat jostakin Suomen historiassa, johon minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Syntyperästä on minua yritetty halventaa, mutta eihän siitä voi luopua. Siunaamattomaan maahan haudattuja on siunattu  uudelleen. Silläkö erotutaan Neuvostoliiton metsähautausmaista, joita Ville esitteli vieraillessaan Suomen kielisukulaisten luona Venäjällä.

Suru ja voimattomuus muuttaa asioita Venjällä näkyi Villen kasvoilla ja koko olemuksessa. Hän pyörähti ympäri ja sai sanotuksi.
- Minä lähden kotiin.
Täällä ei ole viime aikoina ollut paremmin. Meidät on unohdettu Kyproksen pankkien pelastusoperation tärkeyden tähden. Puolueet parantavat kuin sika juoksua vappupuheissa patsastellessaan entisten suurmiesten patsailla. Puheeni selviytymiskilpailun finaalissa ei mahdu yhteen postaukseen. Siirynkin kirjoittamaan käsin ja sen verran käyn konella, että Tuliukkoblogi saa Konkarikeskiviikon  soivat huoneentaulut toisella kotimaisella tyyliin "Oma koti kullan kallis" sijoittajien hallitessa velkamarkkinoita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti