Monen aamun puhuttelut ovat jääneet luonnosasteelle myöhempää käsittelyä varten. Maanantaiaamun puhuttelun kuulen Samuelin kautta. - Puhu, Herra, palvelijasi kuulee. Liitän linkin eiliseen aamuhartauteen. Siellä on lauantain ennakkoesitys valmiina. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 11.506.05.2013 06.15 En mene vielä lauantaihin, joten hakemani linkki jälkikuuntelua varten on tässä. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 6.506.05.2013 06.15 Palaan maanantaiaamuun. Olen jo keittämässä kahvia, kun kuulen aamuhartauden. Kuulinko kutsun kuudelta ja jatkoin unta, kun kukaan ei ollut kutsumassa, ei äiti, ei isä, nukuin omassa sängyssä.
Kuulin kuitenkin kutsun hoitaa omia asioita. Soitan lääkäriajasta. Jätän soittopyynnön, jään odottamaan. Palveluneuvoja soittaa pitkän ajan perästä ja kysyy, mistä on kysymys, - Minun pitää päästä lääkäriin enkä halua alkaa alusta kertaamalla, mikä minua vaivaa. Kerron lääkärin nimen, joka jatkohoitaa muiden ihmisten samaa vaivaa. Minulle löytyy aika uudelle lääkärille äitienpäivän jälkeen. Se asia on hoidossa. Otan vahvan kipulääkkeen, lähden hoitamaan asioita lähimpään postiin. Matkalla poikkean PalveluSantraan hakemaan uusimman palveluoppaan. Samalla puhun palveluneuvojan kanssa siitä, kun kenelläkään ei ole valtaa vaikuttaa toimimattomiin käytäntöihin. Se oli antoisa keskustelu, vaikka ammattipätevyys keskustelulle oli hankittu sosiaalipsykologia kurssilla.
Jos lääkäri ei halua kuulla potilaan mielipidettä, hän pyytää menemään psykiatrisen hoitajan kanssa puhumaan. En ole mielestäni mieleltäni sairas, vaan kysyn, miksi minua ollaan pakkohoitamassa. Siksikö että suurilla päiväklinikoilla ja akuuteilla olisi maksavia asiakkaita? Potilasasiamiehen asioihinhan tämäkin kuuluisi, mutta hänelläkään ei ole valtaa viedä asioita eteenpäin. Virkoja virkojen perään eikä kenelläkään ole mitään virkaa. Erikoisesti törmäsin vanhempieni omaishoitajana kunnan mielivaltaisiin päätöksiin. Kunnan rahan käyttöä ei kukaan valvonut silloin eikä tänään. Mihinkä se on johtanut, on päättäjillä seurausten siivoaminen kuntauudistuksella ja sotepalveluilla. Kuinka itse olen selvinnyt tuosta ajasta, on maalaisjärjen käyttöä. Omaishoitajana en voinut keskeyttää, olihan vanhemmillani edessä se ainoa yksin läpimentävä pakko, kuolema. Mitä sen jälkeen tapahtui, oli minun ratkaisujeni varassa. Kaikki muut yhteydet olen vaihtanut toisiin paitsi tätä Suomi-neitoa, joksi isänmaatani hyvinvointivaltiona mainostetaan. Sekin on kahtiajakautunut jäteaseman roskalaatikoissa. Toisessa on ehdokkaan velkavaalirahatositteet lehtikeräyksessä uusiokäyttöön. Kaatopaikkajätelaatikossa on Tuhkimon maallinen omaisuus lukittuine kassalippaineen ja lasikenkineen. Näinkö meillä toteutuu hyvinvointivaltio ja hyvinvointivaltion kaatopaikka? Ei kuitenkaan Kairon monimiljoonaisena hökkelikylänä, vaikka joku vipa on meilläkin asumisen ympärillä. Asioin postissa, ajattelin ääneen kirjeiden perillemenoa. Aamulla kuulen hidasteesta, kun jakelussa on lakkopäivä. Ei vielä tänään eikä ehkä huomennakaan. Mikään ei etene päiväjärjestyksessä, pitää puolustaa työpaikkaansa ulkoistamiselta. Katsoin illalla kotikatsomon taskuvarkaasta, joka halusi tulla kirjailijaksi. Inhorealistiset tunteeet vellovat vielä tänäänkin, olihan se kuvaus yhteiskunnan olotilasta. Paljon siitä on kirjoitettu ja viimeksi tilattu tulevaisuusselonteko Himaselta pääministerin päätöksellä suurella rahalla. Kaikki meille kuuluvat etuudet tuntuvat tulevan päättäjien omasta pussista, mutta muuanne annetut rahat lankeavat meidän maksettaviksi. Ruokaostoskierroksen jälkeen istun penkillä pakkaamassa tavarat vetokärryyn. Vierelle istuu äiti imettämään pientä poikaa. Hän keskeyttää, mutta tahtoo aina uudelleen jatkaa imemistä. 1 -vuotias ei häpeä ruokailuaan, vilkuttaa välillä minulle. Haluaisi tehdä tuttavuutta. Pojan isä tulee ostosten kanssa, odottaa kärsivällisesti vielä yhden kierroksen. Äiti toivottaa hyvää päivänjatkoa erotessamme. Paikalle ilmestyy hengästynyt nainen. Tarkastaa ostoslistan ja kertoo syyn, miksi.. On tulossa 93 -vuotiaan yksinasuvan äitinsä luota. Kertoo sitten äitinsä hoidosta, joka vie paljon aikaa. Hän tekee sen yksin, kun sisar on sanoutunut irti äitinsä hoidonjakamisesta. Se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikeus, että ryhtyessäsi omaishoitajaksi, saat tehdä sen yksin. Hoitajalle ei suoda omaa elämää. Eikä yhteiskunta millään tavalla noteeraa omaishoitajaa, joka ei saa rahallista korvausta. Hollolassa ei hyväksytä edes vertaistukiryhmään ilman tukea olevia omaishoitajia. Ihmettelenkin, mistä siellä ryhmässä puhutaan. Rahastako vai tärkeydestä olla merkittävä omaishoitaja merkittävälle hoidettavalle? Meillä on edessä sama kohtalo kuin neuvostoaikaa eläneillä kielisukulaisilla Venäjällä. Sitä olemme tänään avoimessa yhteiskunnassa, jossa suljetun yhteiskunnan säänöillä jatkettaan. Kukaan ei ole oppinut näkemään metsää puilta. Aamuhartaus 7.5.
Toimituspäällikkö Marja
Kuparinen, Helsinki, puhuu Marianne Alopaeuksen kirjasta Pimeyden Ydin.
Virsi: 600: 1, 3. ja 5. säkeistö. Virsi alkaa sanoin: "Hyvyyden voiman
ihmeelliseen suojaan" Psallamus kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.) Juhani
Haapasalo (urut) Hartausohjelmat: Aamuhartaus 7.507.05.2013 06.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti