Eilen kuulemieni hyvien uutisten jälkeen on aamu tukkoinen. Olen joutunut etsimään lääkärin, jolle kirjoitan sähköpostin. Saan vastauksen ja lähetteen laboratorioon. Kaikki tämä viikolla 20 ja viikko on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi. Maanantaiaamun lääkärikäynnistä alkoi vallankäyttö aivopesuna. Lääkäri on uusi, mutta minä sama vanha nainen, joka olen aina ollut jo lähes 72 vuotta.
On kyse uusiutuneista oireista, jotka alkoivat heti maalla käynnin jälkeen. Mummolle se oli viimeinen saunareissu kesällä 1991. Sain kohtalokkaan punkinpureman, josta silloin ei vielä mitään tiedetty. En syytä mummoa enkä punkkia oireilustani. Minusta on tehty syyllistä tähän maailmanmenoon koko elämäni ajan.
Vallankäytöstä on kyse. Vaikka kuinka yritän olla vireystasolla +/- 0 tai mieluummin plussan puolella, kuulen uutisia entiseen elämään vaikuttaneista tekijöistä. Jotenkin selvitin itseni läpi kouluajasta. Pääsin opettamaan lapsia lukemaan. Toinen vuosi huipentui johtajaopettajan juoppojuhlan loppunäytökseen, kiinniottamiseen, raahaamiseen ja lampeen heittämiseen.
Saman tunnetilan koen tutkinnonsuorittajana koulutusrahastoa koskevan lain edessä. Stipendistä oli kysymys. Minulle raha ei ollut motiivi, mutta koko elämän mitätöiminen on syyttömänä tuomitun tunnetila. Tarvittiin esittelijä selvittämään lainsisältöä.
Raha sanelee kaiken. Rahasta ollaan valmiita puhumaan läpiä päähän. Ministerikierrätys ei ratkaise muutoksen läpiviemistä. On monen väitöksen aihe vallankäytöstä Syntisenlaulunmaassa.
Kukkuiko käki ennen kuutta? Mitkä olivat ensimmäiset uutiset, hartaat sävelet, aamuhartaus? Seitsemältä olen jo valveilla Kevon luonnonpuiston keskiosan siirtyessä yöttömään yöhön. Koko koulumaailmaa työllistää lukuvuoden päättyessä annettavat arvosanat. Siihen liittyy seuraava uutinen.
Väitös: Koululaisten arvosanoista kolmannes asennetta
Vallankäytöstä on kyse koko tunnetussa maanpiirissä. Joku apinayhdyskunta elää sulassa sovussa reviirillään. Lisääntyvät, hoivaavat pienokaisensa, ruokailevat, nukkuvat, vahvistavat sosiaalisia siteitä puhdistamalla toistensa turkkeja. Tietysti puolustavat reviiriänsä ulkoa tulevilta hyökkäyksiltä.
Mitä tekevät ihmiset? Huijaavat minkä kerkiävät ahneuttaan. Sanoudun irti kaikesta tästä ja jatkan valitsemallani tiellä sanataiteen lääkäreille suunnatulla lisäkurssilla "taide ja taudit". 8/8. Vladivostokissa Ville osallistuu
merimieskoulutukseen, vierailee Venäjän itäisimmällä saarella ja
ihmettelee japanilaisia autoja. Villen raskas matka purkautuu kyyneliin Japaninmeren äärellä.
Viimeisin löytö Mariinski teatterin avajaisgaalasta. Maestron matkassa
Olen aina katsonut ihaillen kepinheiluttajia. Sitä nimeä käytti uusi kyläluuta piipahtaessaan syntymäkunnassani, kun keskustelimme rouvan laulamisesta ja hänen mieltymyksestä johonkin muuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti